Melania Trump sai joidenkin mielestä nähdä väärän Afrikan, mutta mikä sitten on oikea Afrikka?

Sallimme paljon vähemmän eri tarinoita esimerkiksi Afrikasta kuin kotimaastamme Suomesta, kirjoittaa Ylen Afrikan-avustaja Liselott Lindström.

Afrikka
Liselott Lindström
Stina Tuominen / Yle

NairobiPositiiviset jutut Afrikasta ovat nyt in. Yllättävät tarinat, joissa tapahtuukin jotain hyvää.

Jutut, joissa afrikkalaiset kehittävät teknologiaa, käyttävät älypuhelimia ja somettavat rahasta, myyvät. Ja mikseivät myisi, kun olemme tottuneet näkemään lähinnä uutistoimistomateriaalia sodista ja nälästä.

Ja onhan se afrikkalaisille yhtä väsyttävää kuulla “asutko savimajassa, höhö” kuin suomalaisena Ruotsissa kuulla “onko sinulla puukko laukussa, höhö”.

Kun Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Melania Trump vieraili Afrikassa muutama viikko sitten, sosiaalinen media täyttyi Trumpia ivailevista viesteistä.

Twitterissä pelattiin #FLOTUSinAfricaBingoa eli ensimmäinen nainen Afrikassa -bingoa.

Melania pitää nimetöntä orpolasta sylissään Ghanassa – check! Melania vierailee sairaalassa Malawissa – check! Melania tanssii afrikkalaista tanssia Afrikassa – check! Melania ruokkii orponorsua Keniassa – bingo!

Kuin pisteenä i:n päälle hän laittoi kaikkien ivailijoiden suureksi riemuksi päähänsä hellekypärän – kuuluisan kolonialismin symbolin – mennessään Nairobin kansallispuistoon. Joko hän ei välittänyt tai sitten hänen avustajansa eivät tienneet, mitä mielikuvia kypärä monessa Afrikan maassa herättää.

Somessa moni valitti, ettei Melanialle näytetty oikeaa Afrikkaa, vaan sitä stereotyyppistä. Sitä, jossa mzungu, swahiliksi valkoinen, käyttää hellekypärää. Mutta eivät Melanian näkemät asiat mitään Vale-Afrikkaa olleet.

Kenellä sitten on oikeus määrittää, mikä on oikea Afrikka? Heillä, jotka eivät enää asu savimajoissa, vaan joilla on nopea nettiyhteys ja vilkas somesormi?

Melania Trump kävi Nairobin kuuluisassa norsujen orpokodissa.
Melania Trump kävi Keniassa Nairobin kuuluisassa norsujen orpokodissa.EPA-EFE/BEN CURTIS / POOL

Eivät Melania Trumpin näkemät asiat mitään Vale-Afrikkaa olleet.

Kun tein aiemmin tänä vuonna juttua perhesuunnittelusta Etelä-Sudanissa, sain palautetta, jonka mukaan juttuni vahvisti afrikkalaisia stereotypioita. Palautteenantajan mielestä juttu ei ollut eduksi Afrikalle, koska yhä useampi tyttö käy koulua mantereella. Mutta täytyyhän siitäkin kertoa, että Etelä-Sudanissa 90 prosenttia tytöistä ei käy koulua.

Jokaiseen juttuun ei voi laittaa lisälausetta koko mantereen tilanteesta, ei kukaan tekisi niin Eurooppaakaan koskevissa uutisissa. Silti on toki tärkeää, että niistä koulua käyvistäkin tytöistä tehdään juttuja.

Kun tekee juttuja Afrikasta tuntuu välillä siltä, että jokainen aihe on ansa. Jonkun mielestä pitäisi kertoa tästä näkökulmasta, jonkun mielestä toisesta. Joidenkin mielestä Afrikasta ei pitäisi kertoa yhtään mitään.

Tämäkin kirjoitus saa varmasti jonkun pyörittelemään silmiään.

Yläasteella meidän piti opetella ulkoa kaikki Yhdysvaltojen osavaltiot ja niiden pääkaupungit. Afrikan karttaa emme opiskelleet lainkaan.

Se antaa Afrikasta kertovalle toimittajalle paljon anteeksi. Kun tieto on vähissä, myös virheet tai yksinkertaistaminen saattavat jäädä yleisöltä huomaamatta. Siksi palaute onkin tärkeä.

Sallimme paljon vähemmän erilaisia tarinoita esimerkiksi Afrikasta kuin kotimaastamme Suomesta.

Mutta aivan kuten Suomi, Keniakin on täynnä tarinoita, jotka ovat epäharmoniassa ja ristiriidassa toistensa kanssa. Yhteen juttuun on mahdotonta mahduttaa sitä “oikeaa” Afrikkaa. Ja mikä se edes on?

Mietitään asiaa pienoismuodossa: Millainen on oikea Nairobi, kotikaupunkini?

Nairobi on sähköllä ajavia taksipalveluita, sormenjälkitunnistimella toimiva kuntosalikortti, mobiilimaksun päämaja. Se on endeemistä korruptiota, kuten se on Twitterissä korruptiota kovaan ääneen kritisoivaa ja ironisoivaa kansaa.

Täällä on Itä-Afrikan suurin ostoskeskus, jonka prameus saa Suomen kauppakeskukset kalpenemaan. Täällä on Afrikan suurin kaupunkislummi Kibera joka vilisee rottia, mutta jossa myös valitetaan lapsien liiasta kännykänkäytöstä.

Nairobi on chapatileipiä kadunvarressa paistava mama, joka tienaa joitakin euroja päivässä. Samoin se on sometähtiä viliseviä yökerhoja, joissa drinkki maksaa 15 euroa.

Se on kansallispuistoa leijonineen ja kirahveineen. Se on tanssia ja iloa, kyyneliä ja kipua, pikkurötöstelyä ja holtitonta liikennettä. Huikeita huippuravintoloita ja amerikkalaisia pikaruokaloita. Se on värikästä kulttuuria ja elävää kaupankäyntiä.

Se on pilvenpiirtäjiä ja hökkeleitä. Kerjääviä lapsia kadunvarressa ja heidän ikätovereitaan, jotka käyvät kallista huippukoulua.

Se on poltettujen roskien haju, joka sekoittuu jakarandapuista satavien violettien kukkien hentoon hunajaiseen tuoksuun. Se on siriseviä sirkkoja, roskakasoja noukkivia afrikanmarabuita ja auringonlaskussa pahaenteisesti huutavia keltanokkaisia haarahaukkoja.

Nairobi on täynnä suuria kontrasteja ja kaikkea siitä välistä.

Ja se on vain häviävän pieni osa sitä oikeaa Afrikkaa.