Natsi-Saksan sotilaiden kanssa seurustelleet naiset saivat anteeksipyynnön Norjalta: pidätyksiä, karkotuksia, syrjintää – "Suomessa syrjintä jäi huorittelun asteelle"

Norjassa saksalaismiehittäjien kanssa seurustelleita naisia kohdeltiin maanpettureina. Usein naisia rangaistiin pelkän epäilyn perusteella.

syrjintä
Norjalaisia siviilejä juttelemassa saksalaissotilaiden kanssa huhtikuussa 1940.
Norjalaisia siviilejä juttelemassa saksalaissotilaiden kanssa huhtikuussa 1940.Ullstein bild/ AOP

Norjan hallitus on pyytänyt anteeksi (siirryt toiseen palveluun) saksalaismiehittäjien kanssa toisen maailmansodan aikana seurustelleiden naisten kohtelua.

Pääministeri Erna Solberg toteaa, että naisia kohdeltiin huonosti ja Norja rikkoi oikeusvaltion perusperiaatetta, jonka mukaan ketään ei voida tuomita ilman oikeudenkäyntiä.

Saksalaissotilaiden kanssa olleita naisia tai suhteesta epäiltyjä kohdeltiin maanpettureina. Keväällä 1945 tuhansia naisia pidätettiin ja heiltä vietiin kansalaisoikeudet.

Maasta karkotettiin naiset, jotka olivat menneet naimisiin saksalaisten kanssa sen jälkeen, kun Saksa miehitti Norjan 9. huhtikuuta 1940. Naisia kutsuttiin pilkkanimellä tyskerjentene, saksalaistytöt.

– Monille kyse oli vain teinirakkaudesta. Joillekin vihollissotilas oli heidän elämänsä rakkaus. Tai viatonta flirttiä, joka leimasi heidät loppuelämäkseen, Solberg sanoi anteeksipyyntöpuheessaan. (siirryt toiseen palveluun)

"Jatkuva menneisyydestä muistuttaminen on raskasta"

Monet anteeksipyynnön kohteista ovat jo kuolleet, mutta anteeksipyyntö on tärkeä myös heidän lapsilleen. Näin ajattelee ainakin NRK:n haastattelema Reidar Gabler, joka osallistui anteeksipyyntötilaisuuteen.

Hänen äitinsä Else Huth rakastui 22-vuotiaana 25-vuotiaaseen saksalaissotilaaseen Erich Gableriin.

Gablerin mukaan välillä on ollut vaikeaa, kun menneisyydestä muistutetaan jatkuvasti. Pahinta on kuitenkin ollut, että asia on seurannut myös hänen poikaansa.

– Lapsiamme on kutsuttu saksalaisiksi ja natseiksi, Gabler kertoo.

Saksalaissotilaita marssimassa Oslossa 9. huhtikuuta 1940.
Saksalaissotilaita marssimassa Oslossa 9. huhtikuuta 1940, jolloin Norjan miehitysaika alkoi.Ullstein bild/ AOP

Kymmeniä tuhansia naisia syytettyinä

Norjalaisen holokaustin tutkimuskeskuksen oikeusministeriölle tekemässä selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) todetaan, ettei tarkoin tiedetä, kuinka monella norjalaisnaisella oli suhde saksalaissotilan kanssa vuosina 1940–1945.

Arviot liikkuvat 30 000–50 000:ssa. Joukossa ovat naiset, joita epäiltiin tällaisesta suhteesta. Sekä kansalaisten että viranomaisten suhtautuminen perustui usein huhuihin ja suhteellisen vähäisiin todisteisiin.

Leiman saivat myös naiset, jotka työskentelivät saksalaisissa instituutioissa miehitysaikana. Norjalaismiehille vastaavaa leimaa ei langennut, selvitys toteaa.

Selvityksessä myös huomautetaan, että kolmen miljoonan asukkaan Norjassa oli 300 000 saksalaissotilasta. Heitä oli paljon erityisesti harvempaan asutussa Pohjois-Norjassa, ja kanssakäymistä oli usein mahdoton välttää.

Sairaanhoitajat auttavat haavoittunutta saksalaissotilasta Akerin sairaalassa Oslossa.
Kolmen miljoonan asukkaan Norjassa oli 300 000 saksalaissotilasta, joten norjalaisten oli usein vaikea välttää kanssakäymistä heidän kanssaan. Kuvassa sairaanhoitajat auttavat haavoittunutta saksalaissotilasta Akerin sairaalassa Oslossa.Ullstein bild/ DRK / AOP

Sodan jälkeen 3 000–5 000 naista internoitiin saksalaissuhteen tai sen epäilyn vuoksi. Naisia myös pidätettiin lyhyemmäksi aikaa.

Viranomaisten kohtelun lisäksi naiset joutuivat kohtaamaan "katutuomioistuimia". "Saksalaistytöiksi" leimattuja norjalaisnaisia rangaistiin muun muassa vanhalla naisiin kohdistuneella rankaisukeinolla, leikkaamalla heiltä hiukset.

Pääministeri Solberg huomautti, että naisten kohtelu oli raskas taakka yksilöiden kannettavaksi. Se jakoi ja leimasi perheitä, ja myös naisten lapset ovat saaneet kantaa taakkaa.

Hallitus julkaisi anteeksipyyntönsä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 70-vuotisjuhlan (siirryt toiseen palveluun) sekä toisen maailmansodan päättymisen 75-vuotispäivän lähestymisen kunniaksi.

– Hyvällä anteeksipyynnöllä on paljon voimaa, kommentoi holokaustin tutkimuskeskuksen johtaja Guri Hjeltnes anteeksipyyntöä Norjan yleisradioyhtiölle NRK:lle. (siirryt toiseen palveluun)

Hän toteaa, että anteeksipyynnön kautta ihmisryhmät voivat saada selityksen kohtelulleen.

Norjan pääministeri Erna Solberg.
Norjan pääministeri Erna Solberg.Kamil Zihnioglu / EPA

Lapset aiottiin karkottaa Australiaan

Norjalaisnaiset saivat saksalaissotilaiden kanssa 10 000–12 000 lasta. Lapsista moni syntyi ns. Lebensborn-äitiyskodeissa, joissa naiset saattoivat synnyttää saksalaissotilaiden lapset.

Sodan jälkeen Norja suunnitteli lasten ja heidän äitiensä karkottamista Saksaan. Kun Norjan Punainen Risti torjui ajatuksen, hallitus olisi halunnut lähettää heidät Australiaan.

Äideille ei myöskään maksettu lapsilisiä, heidän oli vaikea saada työtä, ja usein heidät pakotettiin luovuttamaan lapsensa laitokseen tai kasvatuskotiin. Lapset joutuivat myös kiusatuiksi taustansa takia.

Suomessa lähinnä huorittelua

Tutkija Anu Heiskanen ei näe Suomessa syytä vastaavanlaiseen suureen eleiseen valtion taholta kuin Norjassa.

Saksalaisten kanssa seurustelleiden suomalaisnaisten tilanne oli erilainen, koska Suomi taisteli Saksan rinnalla, kun taas Norja oli Saksan miehittämä. Suomessa ei myöskään ollut samanlaista vastarintaliikettä, joka eri maissa jahtasi natsimiehittäjien kanssa seurustelleita naisia.

Olisi ollut aika kaksinaismoralistista, jos suomalaisnaisia olisi syytetty suhteista saksalaissotilaisiin, kun koko maa oli hyvissä suhteissa saksalaisten kanssa, toteaa Heiskanen, joka on vastikään väitellyt (siirryt toiseen palveluun) Saksaan armeijan mukana vuonna 1944 lähteneistä suomalaisnaisista.

Suomalaisnaiset kohtasivat lähinnä varoittelua ja huorittelua, joka Heiskasen arvion mukaan kumpusi ajatuksesta, ettei suomalaisnaisten tulisi olla ylipäätään ulkomaalaisten kanssa.

Suomalaisnaisia saksalaisten sotilassairaalassa.
Suomalaisnaisia saksalaisten sotilassairaalassa.SA-kuva

Tarkkaa tietoa suomalaisnaisten ja saksalaissotilaiden suhteiden määrästä ei ole. Suomessa oli kuitenkin 220 000 saksalaissotilasta ja heillä oli usein suomalaisia tuttavia. Pohjoisessa oli myös paljon naisia töissä saksalaisilla. Työ oli haluttua, sillä palkka oli hyvä.

– Kaksi haastattelemaani naista oli pohjoisessa töissä saksalaisilla ja heidän mukaansa kukaan ei lotkauttanut korvaansakaan suhteille. Päin vastoin saksalaisten kanssa pyrittiin olemaan hyvissä väleissä, Heiskanen sanoo.

Saksaan lähteneet pysyivät suomalaisina

Suomesta lähti sodan jälkeen Saksaan noin tuhat naista. Monella oli syynä pelko, mutta Heiskasen mukaan on vaikea sanoa, mitä he pelkäsivät, puna-armeijaa vai jotain muuta.

Sodan jälkeenkään naisia ei valtion taholta syrjitty. Esimerkiksi Saksaan lähteneet ja siellä naimisiin menneet naiset tulivat automaattisesti Saksan kansalaisiksi. Suomi kuitenkin päätti, että naiset pysyvät myös Suomen kansalaisina. Ilman sitä heillä ei olisi ollut mahdollisuutta palata Suomeen.

Saksaan lähteneistä naisista palasi kaksi kolmasosaa. Vaikkei valtio estänyt paluuta, ei se myöskään auttanut naisia, Heiskanen kertoo.

Naiset olivat Saksassa kotiuttamisleirillä, jossa olot olivat kurjat. Suomi ei tehnyt mitään heidän paluunsa vauhdittamiseksi, ja naisten kotiuttamisen hoiti ruotsalaisten kotiuttamisen yhteydessä Ruotsin Punainen Risti .

Kotimaassa naisia kuulusteltiin, kuten kaikkia Saksasta palanneita. Kuulustelupöytäkirjoista Heiskanen on löytänyt mainintoja, joissa naisten moraalia kyseenalaistetaan. Uhkaksi tai maanpettureiksi heitä ei kuitenkaan saksalaisromanssien perusteella katsottu.

Syrjiviä asenteita on toki yksilötasolla ollut. Heiskanen kertoo, että on tietoja, joiden mukaan Oulussa olisi toiminut maanalainen miesryhmä, joka jahtasi näitä naisia.

"Minua kutsuttiin Eichmanniksi"

Suomalaisnaisten arvioidaan synnyttäneen sodan aikana Suomessa noin 700 saksalaissotilaiden lasta. Heiskasen mukaan Saksaan lähteneistä noin tuhannesta naisesta lapsen teki saksalaismiehen kanssa noin 200.

Lapset ovat kertoneet joutuneensa koulussa kiusatuiksi taustansa takia, sekä opettajien että muiden oppilaiden taholta. Kiusaamiseen oli usein kaksinkertainen motiivi: paitsi saksalainen isä myös se, että osa lapsista oli aviottomia.

Eräs lapsi on kertonut Heiskaselle, että häntä kutsuttiin kouluaikana Eichmanniksi. Taustalla lienee ollut se, että tuohon aikaan olivat uutisissa natsijohtaja Adolf Eichmannin vangitseminen ja oikeudenkäynti.

Heiskanen toteaa, että huonoa kohtelua pitää aina pyytää anteeksi. Naisten kohtelu kertoo Heiskasen mukaan kulttuurista, jossa naisen ruumiin katsotaan kuuluneen kansakunnalle ja miehelle.

Suomessa valtio ei kuitenkaan tässä asiassa kohdellut naisia mitenkään erityisen huonosti. Heiskasen mielestä katseet olisi sen sijaan syytä kääntää Ranskaan ja Hollantiin, jossa natsimiehittäjien kanssa seurustelleiden naisten kohtelu oli hyvin julmaa (siirryt toiseen palveluun).

Lisää aiheesta:

Norjan hallitus tarjoaa sotalapsille korvauksia

Ulkomaisten sotilaiden lapsia luultua vähemmän

Sota vei Suoman natsien äitiyskotiin – Norjassa piti synnyttää lapsia Saksan rotueliittiin

Saksalaisen sotilaan lapsi löysi isänsä vuosikymmenien vaikenemisen jälkeen – tyttären viha suli käsisuudelmaan ensitapaamisella

Aiheesta muualla:

Offisiell unnskyldning til «tyskerjentene» (siirryt toiseen palveluun)

Utredning om norske myndigheters behandling av tre utvalgte grupper etter andre verdenskrig (siirryt toiseen palveluun)