Uutuuskirja sanoittajamestari Junnu Vainiosta kirvoitti vihaista palautetta tekijöille: "Emme lähteneet ilkeyttämme tekemään legendasta likaista"

Uutuuskirjassa ei peitellä sitä, että alkoholi virtasi tiettynä aikakautena Juha Vainion elämässä.

Juha Vainio
Juha Vainio
Kalle Kultala / YLE

Uutuuskirja sanoittajamestari Juha "Junnu" Vainiosta ei ole istunut kaikkien pirtaan. Uusi elämäkerta piirtää raadollisen kuvan sanataiteilijasta alkoholismin, perheväkivallan ja uskottomuuden kautta.

Kirjan tehneiden tietokirjailija Petri Pietiläisen ja valokuvaaja Juha Metson mukaan kipakkaakin palautetta on tullut sosiaalisessa mediassa ja tekstiviestein.

Kirja on herättänyt ihmetystä myös Vainion lapsissa. Musiikkimies Ilkka "Ile" Vainio kertoi Ilta-Sanomille, ettei tunnista miestä, jota kirjassa kuvaillaan väkivaltaiseksi. (siirryt toiseen palveluun) Vainion mukaan kirja antaa väärän käsityksen isästä, jonka hän muistaa rakastavana ja kannustavana.

Ilta-Sanomien mukaan tekijöiden on myös väitetty laittaneen sanoja kirjaa varten haastateltujen suuhun.

Muistoja ja tarinoita kirjaan ovat kertoneet artistit, ystävät ja perheenjäsenet. Kaikki tarinat eivät ole kauniita.

Esimerkiksi Juha Vainion entinen vaimo Taina Vainio kertoo vaikeista vuosista Juhan kanssa, pahoinpitelyistä ja riidoista. Toisaalta Taina Vainio kertoo myös, että he viettivät myös ihan tavallista perhe-elämää.

Legendaa ei haluttu vetää lokaan

Tekijät puolustavat viime viikolla julkaistua Sellaista elämä on -teostaan.

Pietiläisen mukaan tekijäkaksikon alkuperäinen ajatus oli tehdä fanikirja. Haastatteluvaiheessa saadut tiedot ja tarinat muuttivat suunnan.

– Jos joku ajattelee, että lähdimme ilkeyttämme tekemään legendasta likaista, on väärässä. Tehdessämme haastatteluja, alkoi kuitenkin esiin tulla tietoja, joita emme ennen Junnusta tienneet, emme olleet ennen kuulleet. Olisimme voineet jättää noin puolet haastatteluissa olleista asioista pois, mutta mikä järki siinä olisi ollut, Petri Pietiläinen sanoo nyt.

– Tämä kirja rehellisyydessään ja raadollisuudessaan tekee ihmisen.

Huomion ja palautteen määrä osittain yllätti tekijäkaksikon.

– Aika rajuakin palautetta tuli välillä, kiittävää, mutta kriittistäkin. Se yllätti, että kaikki olivat niin valtavan kiinnostuneita. Juha Vainio on niin valtavan merkittävä Suomessa, Pietiläinen sanoo.

Kymmeniä haastateltavia

Pietiläisen ja Metson toimittama elämäkerta julkaistiin viikko sitten näyttävästi.

Tiedotustilaisuudet järjestettiin sekä Kotkassa että Helsingissä, tekijät istuivat aamu-TV:n sohvallaja eri mediat kirjoittivat otsikoita esimerkiksi Vainion päihteiden käytöstä.

Junnun 80-vuotisjuhlavuonna julkaistua kirjaa varten haastateltiin kymmeniä ihmisiä.

Kirjan tekovaiheessa 25 haastateltavan joukko kasvoi kymmenillä, kun kävi selväksi, että edellinen vuonna 1998 ilmestynyt Reijo Ikävalkon kirjoittama Junnu – täyttä elämää – Kotkan poikii ilman siipii oli siloteltu ja sensuroitu.

Haastattelujen lisäksi kaksikko kaiveli myös arkistoja ja lehtileikkeitä sekä perhealbumeja. Niiden lisäksi kuvia löytyi myös kansalliskirjastosta.

– Mitään ei ole sävelletty itse. Tarinaa on tullut, ja ne laitettiin kirjaan, Juha Metso sanoo.

Kotkalainen laulaja ja sanoittaja Juha "Junnu" Vainio kirjoitti uransa aikana sanat noin 2500 lauluun.

Totuus useiden tarinoiden summa

Kirjassa ei peitellä sitä, että alkoholi virtasi tiettynä aikakautena Juha Vainion elämässä. Ryyppääminen vaikutti luonnollisesti myös työntekoon.

Elämäkerrassa viihdetaiteilija Danny muistelee noita aikoja: "Monesti studiossa odotettiin turhaan sovittuja tekstejä saapuvaksi. Hyvät ystävät tulivat avuksi, eivätkä tekstintekijän maine ja työtehtävät menneet karille. Jaakko Salo tunsi Juhan tyylin ja ajatukset. Salon tekstit olivat niin lähellä Juhan laatutasoa, ettei niistä erota, mitkä teksteistä ovat Juhan ja mitkä Jaakon tekemiä."

Yksi rajuimmista kirjan kuvista näyttää, miten Juha Vainio juo viinaa lasten retkellä Suomenlinnassa.

– Ihmiset kertoivat rankkojakin asioita. Keitä me olemme sensuroimaan niitä? Pietiläinen kysyy.

Hänen mukaansa Junnun elämään liittyvistä tilanteista kolme tai neljäkin eri ihmistä saattoivat kertoa omanlaisensa tarinan. Totuus on kirjailijan mukaan todennäköisesti jossain näiden välissä.

– Kaikki on laitettu kontekstiin. Se kenties järkyttää osaa haastatelluista, jos he mielestään ovat kertoneet kaunista ja hyvää. Joku toinen on sanonut jotain rumempaa. Sitten järkytytään, että miten tämä nyt näin. Haastateltavat kuitenkin tiesivät, että haastattelemme useita ihmisiä, Pietiläinen sanoo.