Suomalaisnainen kaapattiin työmatkalla Tunisiassa, pieni tyttö auttoi pakenemaan – nyt nainen kertoo Ylelle, kuinka traumat ja isot velat seurasivat häntä vapauteen

Kaapatun Marissa Jaakolan tarinasta ilmestyy sekä kirja että dokumenttielokuva. Torstaina on vietetty Euroopan Unionin ihmiskaupan vastaista päivää. Katso videolta Jaakolan tarina.

ihmiskauppa
Marissa Jaakola ihmiskaupan uhri, Takaisin valoon

Ihmiskaappauksesta tulee mieleen kahden kulttuurin avioerolapsi, joka viedään salaa Suomesta toiseen maahan. Ihmiskaupasta tulee mieleen nuori, afrikkalainen nainen, joka houkutellaan hyvän työpaikan varjolla Eurooppaan ja pakotetaan prostituutioon.

Kaappauksesta tai ihmiskaupasta ei tule mieleen koulutettu, kielitaitoinen suomalainen nainen, joka etsii työpaikkaa työministeriön sivuilta.

Marissa Jaakola kertoo tulleensa työnantajansa kaappaamaksi. Hän virui kuukausia nälkiintyneenä, sairaana ja huumattuna eri puolilla Tunisiaa sijaitsevissa asunnoissa ja hotellihuoneissa. Häntä pahoinpideltiin ja hänet raiskattiin. Pako Suomeen onnistui lopulta Jaakolan oman kekseliäisyyden ja muutaman suomalaisen avulla.

Tästä kaikesta nyt kulunut reilu kymmenen vuotta ja on aika kertoa, mitä tapahtui.

– Minulla oli koko ajan tosi suuri halu selvitä. Kun aloin toipua tapahtuneesta, ajattelin, että haluaisin kirjoittaa kirjan, kertoo Marissa Jaakola.

– Olin avustajana Arto Halosen elokuvassa Valkoinen raivo. Pidin paljon elokuvasta ja sen toteutustavasta. Silloin päätin ottaa yhteyttä Artoon ja ehdottaa yhteistyötä.

Arto Halonen
Arto Halonen on ohjannut sekä draamaelokuvia että dokumentteja. Takaisin valoon on dramatisoitu dokumenttielokuva, joka kertoo Marissa Jaakolan uskomattoman tarinan.Laura Railamaa / Yle

Arto Halonen liikuttui Jaakolan tarinasta. Hän halusi sekä tehdä elokuvan, että auttaa Jaakolaa. Halosella oli hyvät suhteet Like-kustantamoon entisten projektien myötä ja sieltä näytettiin vihreää valoa myös kirjalle. Kustantamo palkkasi Ari Väntäsen avuksi kirjaprojektiin. Takaisin valoon -elokuva ja kirja syntyivät tahoillaan yhtä aikaa yhteistyössä. Elokuvassa Jaakola kuvaa tarinansa vaiheita värien avulla. Aloitetaan keltaisesta.

Keltainen vaihe

Marissa Jaakola oli valmistunut merkonomiksi ja opiskellut venäjää Pietarissa. Vuonna 2007 hän etsi ensimmäistä vakituista työpaikkaa Helsingissä ja lähetti hakemuksen toisensa perään.

Yhteen pyydettiin liittämään mukaan valokuva. Se hieman ihmetytti, mutta paikka lakiasiantoimiston uuden toimipisteen avaajana ja assistenttina kuulosti muuten asialliselta ja kiinnostavalta. Edustavia kuvia löytyi kyllä. Jaakola oli toiminut mallina opintojen ohella.

Työpaikkahaastattelun teki toimiston johtaja. Jaakola nimittää häntä kirjassa Lakimieheksi. Mies puhui suomea hyvin, pienellä korostuksella. Hänen ulkoasunsa, olemuksensa ja puheensa vakuuttivat. Palkkatarjous oli hyvä ja työ alkaisi heti. Mikä parasta, pian Jaakola sai tietää tulleensa valituksi.

marissa_jaakola_ja_stella_kyla_liuhala.jpg
Takaisin valoon -elokuvassa Marissa Jaakolaa (edessä) esittää Stella Kylä-Liuhala.Joonas Pulkkanen

Marissa Jaakola pääsi kalustamaan tyylikästä toimistoa World Trade Centeriin kaupungin ydinkeskustaan. WTC vakuutti ettei rakennukseen ole mitättömillä yhtiöillä asiaa. Lakiasiaintoimisto läpäisi seulan.

Jaakola sai palkkansa ajallaan ja muutti omaan kotiin, pois entisen poikaystävänsä Riston asunnosta. Nuori nainen ajatteli elävänsä pelkkää valoa, keltaista.

Sitten tuli eteen ensimmäinen työmatka.

Musta vaihe

Lakimies lähetti Jaakolan ensin Saksaan. Sieltä tämän tuli ostaa auto omalla luottokortillaan. Toisen auton hän osti Sveitsistä.

Genovassa Lakimies liittyi Jaakolan seuraan. He ajoivat autot lauttaan ja matkustivat Tunisiaan. Toimiston oli määrä avata sinne puhelinkeskus Eurooppaa halvempien kustannusten vuoksi.

Jaakola kertoo Lakimiehen huumanneen hänet autossa matkalla majapaikkaan. Seuraavat kuukaudet hän makasi sängyllä milloin hotellissa, milloin yksityiskodeissa, lukkojen takana, huumattuna. Unelmien työpaikka olikin ansa.

– Minulle syötettiin huumaavia aineita ruoan mukana. Niillä haluttiin murtaa sekä mieltä että fysiikkaa, että minun olisi mahdollisimman vaikea pyrkiä sieltä pois, analysoi Marissa Jaakola nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Jaakolalle selvisi, että mies aikoi myydä hänet eteenpäin, mutta kauppa meni mönkään. Huumeet ja Jaakolan tarvitsemien sydänlääkkeiden puute olivat saaneet hänet niin huonoon kuntoon, ettei hänestä ollut enää “myyntiartikkeliksi”.

– Olin aliravittu, sairas ja nestehukassa. Pystyin juuri ja juuri hengissä, enkä olisi kauaa pysynytkään, jos minua ei olisi pelastettu.

– Kyllä siinä oli mukana myös sellaista, että haluaako hän omistaa minut, pitää itsellään jostain järjettömästä syystä.

Myyntiyrityksen jälkeen lakimies päätti ottaa Jaakolasta irti sen minkä sai. Mies pahoinpiteli ja raiskasi Jaakolan useaan kertaan. Lakimies tuntui saavan tyydytystä adrenaliinista, jota väkivalta nostatti. Samoja tunteita hänessä näkyi auton ratissa. Hän kaahasi autolla ylinopeutta ja noudatti liikenteessä omia sääntöjään.

Harmaa voittaa mustan

Kuolemaisillaan olevan Marissa Jaakolan pelastivat lopulta neljä ihmistä. Tietysti mukana oli muitakin, mutta päätyön tekivät Jaakolan äiti, ex-poikaystävä Risto, Tunisian Suomen lähetystön virkailija Päivi sekä erään Jaakolaa vartioineen perheen pieni tyttö.

Tyttö oli ystävystynyt Jaakolan kanssa ja oppinut hieman suomea. Kun lakimies sairastui kovaan selkäkipuun, Jaakola uskaltautui soittamaan äidilleen. Tyttö pyysi Jaakolan äitiä lähettämään hänelle valokuvan itsestään ja kertoi puhelimessa osoitteen. Sen perusteella Suomen lähetystö lähetti paikalle poliisit, ja kun ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, virkailija-Päivi lähti itse matkaan. Risto lupasi maksaa matka- ja sairaalakulut. Lähetystö ei voinut niitä korvata.

Marissa Jaakola Takaisin valoon, Marissa maalaa
Marissa Jaakola on saanut lisää voimia maalaamisesta. Kuva elokuvasta Takaisin valoon.Joonas Pulkkanen

Marissa Jaakola saapui Suomeen joulukuussa. Hän ei pystynyt kävelemään ja istui pyörätuolissa kesävaatteet yllään.

– Risto toi minulle talvitakin ja talvikengät. Hänen ansiostaan pääsin myös sairaalaan.

– Olen ylpeä suomalaisuudestani ja tämä on kotimaani, mutta kotimaa ei ollutkaan kohdallani hyvinvointi- ja oikeusvaltio.

Jaakolaa ei kohdeltu ihmiskaupan uhrina. Lakimiestä syytettiin omaisuusrikoksista ja hänet velvoitettiin maksamaan autot Jaakolalle. Pahoinpitelyt, vankina pitäminen ja raiskaukset päätettiin käsitellä Tunisiassa, jossa ne olivat tapahtuneet. Tutkinta siellä eteni hitaasti. Lopulta tuli tieto, että lakimies oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Häväistylle, sairaalle ja pahoinpidellylle Marissa Jaakolalle jäi elinikäisen trauman lisäksi kymmeniä tuhansia euroja velkaa.

– Velkataakka pitää minut yhä kiinni menneessä. Se tuntuu todella väärältä kaiken kokemani jälkeen, Jaakola sanoo.

Punainen valtaa alaa

Elokuvalta kuulostavat tapahtumat ovat muuttuneet elokuvaksi.

Takaisin valoon -elokuva on dramatisoitu dokumentti. Siinä asianosaiset kuvailevat tapahtumia omalta kantiltaan. Kuvissa liikutaan näyttelijöiden matkassa Suomesta Tunisiaan. Tunisiassa näyttelijät ja kuvausryhmä olivat paikallisia.

– Mietin, mitä siellä mahdetaan ajatella, kun tulen tällaisen aiheen kanssa, ohjaaja Arto Halonen kertoo.

– Kuvausryhmä ja avustajamme olivat kuitenkin asialle hyvin myötämielisiä. He sanoivat, että tällainen maa tämä on. Ja, että lakimiehen kaltaisia ihmisiä on valitettavasti olemassa. Kaikkialla.

Takaisin valoon
Takaisin valoon nähdään elokuvateattereissa 19.10. lähtien.Laura Railamaa / Yle

Marissa Jaakola on pyrkinyt toipumaan parhaansa mukaan. Hän on saanut lapsen ja jatkaa elämäänsä. Hän ei halua katkeroitua ja on antanut rakkauden ottaa vallan. Rakkauden väri on punainen.

Jaakola halusi kertoa tarinansa auttaakseen muita samankaltaisia asioita kokeneita. Ja varoittaakseen, näinkin voi tavalliselle suomalaiselle käydä.

Suomi ei ole irrallinen turvasaareke ihmiskaupassa, vaan sitä tapahtuu myös täällä.

– Minua on syyllistetty. Kysytty, miksi otit sen työpaikan. Se on vähän sama, kun avioeron jälkeen kysyttäisi, miksi otit sen miehen tai naisen. Olisit ottanut naapurin Pertin tai Annan.

– Se on varmaan jokin itsesuojelumekanismi. Ei haluta ajatella, että tällaista tapahtuu Suomessa. Ei hyväksytä sitä.

Samoin ajateltiin virallisessakin Suomessa pitkään. Ihmiskauppa kriminalisoitiin vuonna 2004. Vasta sen jälkeen käynnistyi ihmiskaupan vastainen työ ja uhrien auttaminen.