Katso, miltä "moderni ihminen" ja kaupunkilainen elämä näyttävät taiteilijoiden kuvaamana

Ateneumin näyttely Kohtaamisia kaupungissa kuvaa 1900-luvun huimaa elämäntavan muutosta. Kaiken keskiössä on ihminen – ja taiteilijoiden muuttunut katse häneen.

kulttuuri

1

Ateneum
Gösta Diehl: ”Sataa lunta”, 1945

Koti, kaupunkilaisen turvapaikka

1900-luvun Suomea leimasivat teollistuminen, kaupungistuminen, sodat ja rakennemuutokset. Perinteinen, tuttu elämäntapa, suku ja yhteisöllisyys jäivät maalle, kun perheet ahtautuivat kaupunkien uusiin kerrostaloihin.

Kodista tuli modernin ihmisen turvapaikka uudessa ympäristössä, kiivaasti sykkivässä kaupungissa.

Myös kuvataide alkoi yhä useammin ottaa aiheita kodin piiristä, sen arkisista askareista. Kun ennen koti oli kiinnostanut vain naistaiteilijoita, nyt se kelpasi myös miehille.

Ikkunanäkymät kotoa kaupunkiin yleistyivät 1900-luvun alkupuolella. Vastakkain olivat intiimi ja kotoisa tunnelma sisällä sekä kaupunki ikkunan takana. Yllä oleva Gösta Diehlin maalaus sota-ajalta 1945 on yllättäen nimeltään "Sataa lunta", vaikka taustalla leiskuu palava kaupunki. Ehkä äiti koettaa rauhoittaa lapsia kiinnittämällä näidenn huomion lumihiutaleisiin. Isä puuttuu kuvasta, hän on sodassa.

Ateneumin Kohtaamisia kaupungissa -näyttely kattaa ajanjakson 1910-luvulta 1980-luvulle. Esillä on kolmisensataa teosta yli 80 taiteilijalta. Teokset on koottu pääosin Kansallisgallerian kokoelmista.

2

Ateneum
Greta Hällfors-Sipilä: Shakkipeli, n. 1918 ja Otsatukka, n. 1920

Uudet identiteetit ja rooleilla leikittely

1900-luvun kaupungistuminen synnytti modernin, "uuden naisen". Hän murtautui ulos perinteisestä roolistaan lieden ääreltä ja miehen varjosta omaehtoiseen elämään.

"Uusi nainen" leikkasi otsatukan, pukeutui housuihin, poltti tupakkaa ja kävi töissä. Hän saattoi halutessaan leikkiä sukupuolirooleilla, esimerkiksi olla androgyyni.

Rooleilla ja pukeutumisella leikitteli myös ajan uusi nuori mies. Dandy, keikari, pyrki tietoisesti erottumaan massasta viimeisen päälle muodikkaalla pukeutumisellaan.

Runoilija Edith Södergran (k. 1923) kuvaili modernia neitoa kokoelmassaan Dikter (1916): En minä ole nainen. Olen neutri. Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös ...

3

Ateneum
Yrjö Saarinen: Alaston, 1949

Haastava ja haluava alaston

Läpi vuosisatojen alaston nainen on kuvattu miehisen katseen ja halun kohteena, kauniina, pehmeän eroottisena ja passiivisena.

1900-luvun alaston nainen ei enää ole yksiselitteisen kaunis, hän on lihaa ja verta. Lisäksi hän ei suinkaan aina enää ole vain objekti. Hän provosoi ja haluaa myös itse.

4

Helene Schjerfbeckin maalaus
Helene Schjerfbeck: Eydtkuhnenin tyttö II, 1927

"Uusi nainen" ja muoti

Moderni ihminen loi identiteettiään ja minäkuvaansa muun muassa pukeutumisella.

Taiteilija Helene Schjerfbeck oli tässäkin mielessä tyypillinen "uusi nainen". Hän oli äärimmäisen kiinnostunut muodista ja vaatteista, Kohtaamisia kaupungissa -näyttelystä vastaava erikoistutkija Anu Utriainen sanoo.

Schjerfbeck luki keskiluokkaisille naisille suunnattuja ranskalaisia Chiffons- ja La Mode Pratique -muotilehtiä ja teetti niiden mallien mukaan itselleen vaatteita.

Muotilehtien vaikutus näkyy myös Schjerfbeckin maalauksissa. Utriaisen mukaan yllä olevan maalauksen neidon asento ja kaulan kaari oli hyvin tyypillinen ajan muotilehtien malleilla.

5

Ateneum
Aarre Heinonen: Kahvipöydässä, 1938

Kahvi maistuu opiskelijaneitosille

Kahvittelukulttuuri löi itsensä läpi 1900-luvun alkupuolella. Ystäviä kutsuttiin kahvikekkereille kotiin, tai istuttiin kahviloissa ja kuppiloissa.

Ateneumin erikoistutkija Anu Utriainen arvelee yllä olevan Aarre Heinosen maalauksen esittävän taideopiskelijoita. Tutkija viittaa muun muassa seinältä roikkuvaan mustavalkoiseen luonnokseen.

Opiskelumahdollisuudet toivat 1900-luvun maaseutunuorisoa kaupunkiin. Vähitellen luokkarajat alkoivat murtua ja keskiluokka kasvaa.

6

Ateneum
Elga Seseman: Kukkaismyyjä, 1945

1900-luvun melankolia

Perinteinen suomalainen kansallismaisema katsoi Kolin vaaralta alas järvelle. Kaupungistumisen myötä taiteilijoiden katse siirtyi kerrostalon ikkunasta kaupunkimaisemaan – eikä se suinkaan ollut enää ihannemaisema.

Usein kaupunki näissä maalauksissa on lähes autio. Tällaisia kaupunkikuvia on tulkittu kuvaukseksi modernin ihmisen vieraantumisentunteesta ja yksinäisyydestä. Ahdistuksesta valintojen runsauteen ja valintojen tekemisen välttämättömyyteen.

Yhteiskuntafilosofi Marshall Berman (k. 2013) on kuvannut 1900-luvun ihmisen eloa näin:

– Olla moderni ... on kokea levottomuutta ja ahdistusta, epäselvyyttä ja ristiriitoja... olla osa maailmankaikkeutta, jossa kaikki vakaa ja pysyvä haihtuu pois.

7

Ateneum
Gunvor Grönvik: Raitiovaunupysäkki, 1943

Kansankuvaus siirtyy maalta kaupunkiin

1900-luvun taiteilijat eivät enää entiseen tapaan matkanneet maaseudulle kaskeamista, paljasjalkalapsukaisia ja kirkonmäen eukkoja maalaamaan. He hakivat kuvattavansa kaupungin arjesta, rakennustyömailta, tehtaista ja kaduilta. Raitiovaunupysäkeiltä.

Talonpoikaiseen kansankuvaukseen liittyi ihanteellinen ja romanttinen kuva kansasta. Kaupunkiväestöä puolestaan kuvattiin realismin keinoin.

8

Ateneum
Åke Mattas: Leena, 1955-1958

Arkipäiväinen nainen

Kuva naisesta, alastomasta ja puetusta, alkoi 1900-luvun taiteessa monipuolistua. Äidin, madonnan, muusan ja rakastajattaren rinnalle alkoi ilmaantua arkipäiväisiä ja rujoja kuvia naisesta.

Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä on muun muassa maalaus, joissa alaston nainen kuivaa pyyhkeeseen tukkaansa, ilman eroottisuuden värettäkään. Toinen on aamutouhuissaan kylpyhuoneessa vain kulahtaneet alushousut päällään.

Åke Mattaksen maalauksen Leena istuu mallina, mutta ei perinteisesti poseeraten, sievässä ja harkitussa asennossa. Hän on kuin reväisty vasten tahtoaan kesken kiireisten kotihommien tuolille, valmiina karkaamaan heti tilaisuuden tullen.

9

Ateneum
Esko Tirronen: Aamu, 1971

Sääret ihmisen kuvana

1900-luvun kuvataide oli jatkuvassa kiihkeässä muutoksessa. Modernistinen tyylisuunta toisensa jälkeen tuli ja meni. Taidelajit vaikuttivat toisiinsa, esimerkiksi kuvataide otti vaikutteita niin elokuvasta, valokuvasta, musiikista kuin tekniikastakin – kaikki vaikutti kaikkeen.

Ihminen pysyi koko 1900-luvun kuvataiteen keskiössä, vain ihmisen kuvaamisen tapa muuttui ja vaihteli.

Yllä oleva Esko Tirrosen fotorealistinen ruiskumaalaus naisen sääristä sisältää alastomiin naisvartaloihin perinteisesti liitetyn eroottisen latauksen, mutta on samalla majesteettisen uljas, veistoksellinen, jopa pelottava kuva naisesta.

10

Ateneum
Olli Lyytikäinen: Hei: Mitä te teette?, 1982

Missä luuraa alaston mies?

Länsimaisessa kuvataiteessa alaston mies on kautta aikain symboloinut elinvoimaa ja korkeita henkisiä ominaisuuksia. Hänet on kuvattu ylevänä, herooisena sankarina. 1900-luvun alkupuolen kuvataiteessa alaston mies loistaa poissaolollaan.

Miehen kuva sai 1900-luvulla uusia sävyjä – jopa huumoria, kuten yllä olevassa Olli Lyytikäisen akvarellissa.

Tämän jutun lähdeteoksena on käytetty Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyjulkaisua.