Elsa Lankinen auttaa nuoria käsittelemään ilmastoahdistusta – maailman ongelmia havainnollistetaan luonnon pienten ihmeiden avulla

Elsa Lankinen näkee nuorten ympäristöahdistuksen läheltä ja tietää, miten sitä kannattaa käsitellä.

ympäristökasvatus
Nainen pitää metsässä kädessään pientä sientä.
Elsa Lankisen mukaan pelkästään kulutustottumusten muuttaminen ei pelasta ilmastonmuutokselta, ihmisten tulisi päivittää koko identiteettinsä.Tiia Korhonen / Yle

KajaaniPöllyvaaran vanhassa kuusimetsässä puut kurkottelevat kohti korkeuksia. Puiden juurella, sammalten ja varpujen joukosta pilkistää esiin pikkuriikkinen sieni.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin ympäristökasvatusvastaava, teatteri-ilmaisun ohjaaja Elsa Lankinen poimii sienen varovasti maasta. Sieni on kuusenneulasnahikas, joka tyypillisesti kasvaa maahan varisseessa havukarikkeessa.

Vaikka sieni on lähes huomaamattoman kokoinen, sillä on suuri tehtävä luonnon kiertokulussa.

– Yksi pieni sieni kasvaa yhdessä pienen pienessä, kuolleessa kuusenneulasessa. Sen tehtävänä on hajottaa kuusenneulanen ja saada sen ravinteet takaisin kiertokulkuun. Ilman sitä täällä olisi kuusenneulasia joka puolella, Lankinen kertoo.

Kuusenneulasnahikas on Lankisen mukaan hyvä esimerkki siitä, millaiset yksityiskohdat kiehtovat lapsia ja nuoria metsässä. Lankinen on toteuttanut kouluilla ja päiväkodeissa useita ympäristöaiheisia projekteja (siirryt toiseen palveluun) (Vaara-kollektiivi) draaman keinoin.

– Elämme ajassa, jossa elämäntapaa on muutettava hyvin nopeasti, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Uskon, että taide ja luonnossa oleminen menevät meissä sellaisiin tiedostamattomiin kerroksiin, jotka voivat avata väyliä uudenlaiselle ajattelulle.

Kauhukuvissa vain vahvin jää jäljelle

Uusi aikuisten sukupolvi on kasvanut kaikkien aikojen kulutuskeskeisimmässä yhteiskunnassa, jossa ostaminen on impulsiivista.

Nuoret ovat tottuneet elämään mainosten ja markkinoinnin ympäröiminä, mutta samalla he saavat entistä enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta. Huoli on kasvanut voimakkaasti.

Tilanne on ympäristökasvatusvastaava Elsa Lankisen mukaan hyvin ristiriitainen. Aikaisemmat sukupolvet taistelivat saadakseen yltäkylläisen elämän itselleen, mutta nyt sekä nykyisten että tulevien sukupolvien pitää kasvaa siitä pois.

– Se on hurja tehtävä, mutta uskon, että kasvavat ihmiset ovat aina hieman viisaampia kuin edelliset. Lapsille ja nuorille muutos voi olla paljon helpompi kuin meille, jotka olemme tottuneet, että maailma pyörii näin, Lankinen sanoo.

Nainen katsoo metsän puissa olevia sadepisaroita.
Elsa Lankisen projekteissa nuoret saavat käsitellä muun muassa ekokriisin aiheuttamia tunteita.Tiia Korhonen / Yle

Lankinen on huomannut, että jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista suhdetta luontoon, sen suojelua ei koeta tärkeäksi.

– Tarvitaan askel taaksepäin kohti luontoa, jotta voidaan löytää uusia ratkaisuja.

Siksi hän kannustaa lapsia ja nuoria oman luontosuhteen luomiseen. Yhdessä he menevät metsään, tutkivat ja ihmettelevät.

– Meidän jokaisen sisällä on luontaisesti kiinnostus ympäristöä kohtaan, ja pyrin antamaan keinoja sen löytämiseksi. Kokemukseni mukaan tässä ajassa nuoret myös kaipaavat pysähtymistä vaikka aistien äärelle. Metsään meneminen tarjoaa erilaisen tavan olla, Lankinen sanoo.

Se oli villi maailma, ihmissyöjien yhteiskunta.

Elsa Lankinen

Viime vuonna kaikki Kajaanin kaupungin 9. luokat osallistuivat Pöllyvaaran metsässä Vaara-kollektiivin (siirryt toiseen palveluun) "Luonto kutsuu ja se kutsu on hätähuuto" -nimiseen prosessidraamaan. Kuvitteellisen lähitulevaisuuden ekokatastrofin jälkeen metsä oli viimeinen elinkelpoinen paikka olla ja elää.

Nuoret saivat itse miettiä, minkälaista maailmaa haluavat ruveta rakentamaan ja minkälaisia valintoja tehdä, kun päätös on kokonaan heidän.

Nainen katsoo puun takaa metsässä.
Elsa Lankisen mukaan ihminen ei koe tarvetta luonnonsuojeluun, jos hänellä ei ole henkilökohtaista suhdetta metsään.Tiia Korhonen / Yle

Lankisen mukaan osa nuorista suunnitteli mielettömiä, viimeisen öljytilkan varaan rakennettuja bileitä. Moni ryhmä päätyi kuitenkin huomattavasti karumpaan maailmaan.

– Se oli villi maailma, ihmissyöjien yhteiskunta. Kauhukuvien tulevaisuudessa tappelemme viimeisistä resursseista, tapamme ja syömme toisiamme, jolloin vahvin jää viimeisenä jäljelle, Lankinen kertoo.

Lankinen kokee, että dystopiasta tulevat tunteet ja ajatukset ovat inhimillisiä. Draaman keinoilla nuoret saivat käsitellä ekokriisin aiheittamia tunteita ilman, että kukaan sanoi ratkaisun olevan huono.

– Yhteen kokoontuminen, teatterin tekeminen tai metsäretki ovat keinoja, joilla saa käsitellä myös todella negatiivisia tunteita. Jos lakaisemme ne maton alle, emme voi ratkaista tilannetta, Lankinen sanoo.

Vaikka ahdistaa, tunnelin päässä nähdään toivoa

Ympäristön tila herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Tutkijatohtori ja teologi Panu Pihkala arvioi aikaisemmin Ylelle, että ympäristöahdistus on yleistynyt nopeasti.

Kyse ei ole pelkästään ilmastonmuutoksesta, vaan lähimetsien hakkaaminen tai kotipitäjän kaivossuunnitelmat voivat yhtä lailla aiheuttaa ahdistusta. Pihkalan mukaan tunteiden käsittely auttaa ymmärtämään, mitä itseasiassa pelkäämme ja miten voimme yhdessä varautua.

Naisen kädessä on pieni sieni, kuusenneulasnahikas.
Lankisen mukaan ei ole olemassa mitään tiettyä maailmanpelastusohjetta. Jokainen voi muutaa suhdettaan luontoon aikaisempaa viisaammaksi omilla arkipäivän valinnoilla.Tiia Korhonen / Yle

Ympäristökasvatusvastaava Elsa Lankinen kävelee kuusikossa. Hän myöntää samalla, että ilmastonmuutos pelottaa ja ahdistaa ainakin häntä. Maailma muuttuu niin paljon.

– Yksi pysäyttävimpiä hetkiä oli, kun kolme vuotta sitten ilmastonmuutosta käsittelevässä työpajassa eräs 16-vuotias kertoi isänsä sanoneen, että tämä on seuraavien sukupolvien ongelma, ei meidän. Toivon, että tässä ajassa kukaan kasvattaja ei sano enää lapselleen niin.

Tarvitaan askel taaksepäin kohti luontoa, jotta voidaan löytää uusia ratkaisuja.

Elsa Lankinen

Lankisen mukaan nuoret kuitenkin löytävä usein myös toivoa. He eivät ole vielä niin kyllästyneitä ajatusketjuihin, joihin ihmiset helposti turtuvat.

– Heidän isoin kysymyksensä on, että minkälaisilla asioilla on merkitystä? Vaikuttavatko pienet teot? Siinä auttavat kuusenneulasnahikkaat ja muut luonnosta löytyvät pienet asiat, joilla on valtava merkitys koko ekosysteemin toimivuudessa.

Lisää aiheesta:

Ahdistaako ilmastonmuutos? Hyvä, sillä tutkijan mukaan tunteet voivat pelastaa meidät

Kun lähiruoka tarkoittaa lähigrillin burgeria – Professori: Arviolta neljännes nuorista miehistä ei ole kiinnostunut tai vastustaa kestävää kehitystä