"Älä kerro koskaan mitään", perhe vannotti – suomalaispojan uskomaton rakettilento oli suvun hävetty salaisuus vuosikymmenien ajan

Yhtenä syksyisenä päivänä ohikulkija löysi Riitta Salken sedän makaamasta vettä valuvana rannalta. Siitä alkoi tarina, josta tuli etusivun uutinen ympäri maailmaa.

Julkisuusryöpytys
Grafiikka, jossa on Riitta Salken kasvot ja lehtileike Silvo Sokan rakettilennosta.
Toni Pitkänen / Yle

"Hävettää."

Muuta nuori poika ei lehtimiehen viimeiseen kysymykseen vastannut. Poliisi oli lukenut ääneen pojan sinä päivänä antaman tunnustuksen ja paikalla olleet toimittajat olivat kuunnelleet. Lopuksi yksi aikuisista oli kysynyt, miltä pojasta nyt tuntui.

Pojan kertomus oli vahvistanut sen, mitä kaikki osasivat jo epäillä. Päivien ajan Suomen ja maailman tiedotusvälineissä rummutettu sensaatiomainen tarina omatekoisella raketilla lentäneestä pojasta oli ollut keksitty juttu.

Mediasirkuksen päähenkilö, 17-vuotias kuopiolaispoika, oli nimeltään Silvo Sokka. Mutta sillä nimellä häntä ja hänen sukuaan ei enää vuoden 1948 tapauksen jälkeen tunnettu. Rakettipojan perhe häpesi julkisuutta niin paljon, että vaihtoi nimensä.

Vasta nyt, 70 vuotta myöhemmin, jotkut Silvo Sokan sukulaiset ovat valmiita puhumaan sukunsa suurimmasta tarinasta.

Jumalan ja ihmisten edessä väitän lentäneeni raketilla.

Silvo Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

"Taidat olla niitä, jotka lenteli"

Jos lehtimies soittaa, älä kerro koskaan mitään. Näin Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke muistaa vanhempiensa opastaneen.

Aina joskus syksyisin Salken perheen puhelin soi. Oli taas kuuluisan rakettilennon vuosipäivä. Toimittajat tiesivät perheen uudesta nimestä huolimatta. Mutta mitään ei kerrottu.

Vielä kun Riitta Salke aikuisena muutti miehensä kanssa uuteen asuntoon ja nimikyltti saatiin oveen, naapuri koputti olkapäähän ja sanoi: "Taidat olla niitä jotka lenteli".

– Minulla löi tyhjää, mutta mieheni hoksasi, että hänen täytyi tarkoittaa Silvon rakettipläjäystä, Riitta Salke kertoo.

Nainen koskettaa syksyistä vaahteranoksaa.
Toni Pitkänen / Yle

Hän ei ole koskaan tavannut kuuluisaa setäänsä. Perhe oli kyllä kirjeenvaihdossa, mutta aina oli olemassa yksi asia, josta ei koskaan puhuttu.

Oikeastaan hän ei ole aivan varma, milloin hän kuuli setänsä erikoisesta seikkailusta ensimmäisen kerran. Ehkä se oli lapsena, kun kaverin isä mainitsi asiasta leikillään. Sen jälkeen Salke on käynyt tarinaa läpi mielessään varmasti satoja kertoja.

Kaikki alkoi iltapäivällä 7.10.1948.

Tajuton nuorukainen rannalla

Tuona päivänä ohikulkija käveli Suonenjoen Maamieskoulun pihalla, kun hän näki vettä valuvan nuorukaisen makaavan tiedottomana maassa.

Tuntematon nuori vietiin saunaan lämpenemään. Hänen taskustaan löytyi lupalappu, joka paljasti hänen olevan lähtöisin Kuopion kasarmilta. Nuorukainen oli Silvo Sokka, varuskunnan asemestarin poika.

Virottuaan poika aloitti uskomattoman tarinansa.

Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli.

"Insinööri Ganzeuge"

Hän kertoi tehneensä juuri pakkolaskun läheiseen järveen. Nuorukainen oli rakentanut itse raketin ja lähtenyt sillä koelennolle Riistavedeltä. Kolmessa ja puolessa minuutissa hän oli kiitänyt kymmenien kilometrien matkan Suonenjoen yläpuolelle.

Seitsemän kilometrin korkeudessa aluksen polttoainesäiliö oli haljennut ja kone alkanut pudota. Kone oli syöksynyt vaakalennossa kohti järveä, kun poika oli onnistunut avaamaan ohjaamon kannen ja pudonnut veteen. Sieltä hän oli uinut kertomansa mukaan puolitiedottomana 400–500 metrin matkan rantaan ja menettänyt siellä tajuntansa.

Häntä oli kertomuksensa mielikuvituksellisuuden takia aluksi pidetty heikkomielisenä, mutta kertomuksen johdonmukaisuus viittasi kuitenkin toiseenkin mahdollisuuteen.

Sisämaa-Laatokka-lehti, 10.10.1948

Paikallaolijat kuuntelivat varmasti ihmeissään. Joku kysyi, miten poika oli onnistunut pelastautumaan huimaa vauhtia syöksyvästä koneesta.

– Pistin jarrut päälle, poika oli tarinan mukaan vastannut.

Poika lähetettiin isänsä Verner Sokan mukana takaisin kasarmille. Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä seuraavana päivänä kuopiolaisen sanomalehden postiluukusta tuli kirje, joka vaikutti todistavan uskomattoman kertomuksen todeksi.

"Näkemiin sinä pilvien veli"

"Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijänalun", kirjoittaja aloitti.

Viestin oli lähettänyt Savo-lehteen saksalainen insinööri Ganzeuge, joka kertoi avustaneensa keksijä Silvo Sokkaa tämän suunnitteleman raketin rakentamisessa. Nuori suomalainen oli laatinut piirustukset, insinööri antanut rahallista avustusta ja osat valmistettu "eri tehtaissa väärillä nimillä". Käsin suomeksi kirjoitetussa kirjeessä selostettiin, miten moottoriin oli saatu jopa 2 650 kilon työntövoima.

Kuukausien rakennustöiden jälkeen raketti oli ollut lopulta valmis koelennolle. Tämä tapahtui lokakuun seitsemäs päivä. Kirjeen mukaan koelento oli kuitenkin päättynyt onnettomasti: radioyhteys oli katkennut, jolloin Ganzeuge oli päätellyt raketin tuhoutuneen.

– Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli, kirjoittaja toivotti.

Nuori nero ei kuitenkaan ollut kuollut. Kaikkea muuta – hän käveli vielä samana päivänä toimituksen ovesta sisään.

Riitta Salke.
Riitta Salke kirjoittaa romaania kuuluisan setänsä seikkailusta.Toni Pitkänen / Yle

Silvo Sokan elämäntarinaa tutkineen Paavo Romppaisen mukaan nuori mies halusi hakea lähettämänsä kirjeen takaisin. Ehkä hän olisi halunnut perua koko jutun, nyt kun hänen henkilöllisyytensäkin oli jo paljastunut.

– Käsittääkseni päätoimittaja oli jopa luvannut, että juttua ei tehtäisi, Romppainen sanoo.

Kävi toisin: seuraavana aamuna paikallislehti julkaisi uutisen "17,5-vuotiaan Silvo Sokan" rakettilennosta täytenä totena.

Joka tapauksessa koelennolle lähtö tapahtui toissailtana Kuopion lähistöllä "Silverstarilla", joksi kone oli ristitty.

Savo-lehti, 9.10.1948

Jälkeenpäin Silvo sanoi halunneensa välttää valehtelijaksi leimaantumista. Ehkä hän ajatteli, että asia menee itsestään ohi.

Mutta ei se mennyt. Suomen Tietotoimiston paikallinen toimittaja välitti uutisen eteenpäin valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin. Tarina rakettilennosta levisi kuin sosiaalisen median aikakaudella konsanaan ja parin päivän sisällä siitä oli tullut etusivun uutinen sanomalehdissä Suomen ulkopuolellakin.

Aina löytyi joku, joka tuki tarinaa

Nyt tuntuu uskomattomalta, että isotkaan tiedotusvälineet eivät kumonneet tarinaa rakettilennosta. Juttua epäiltiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta silti sitä uutisoitiin kissankokoisin kirjaimin.

Hetkessä maailmanmaineeseen noussut 17-vuotias sotilasperheen poika piirsi hienon kuvan rakentamastaan Silverstar-aluksesta. Hän jopa kävelytti poliiseja Riistaveden metsissä paikassa, josta raketti oli muka lähtenyt.

– On henkilöitä, joiden mielestä mahdollisesti tapahtuneen lennon järjestelyissä samoin kuin raketin suunnittelussakin on ollut mukana todella asiantuntijoita, jotka kuitenkin ovat vetäytyneet tapahtumain tässä vaiheessa "esiripun taakse", kirjoitti lokakuun 11. päivän Helsingin Sanomat.

Aina jostain löytyi joku, joka tuki Sokan tarinaa. Helsingin Sanomien haastattelema Savon sotilaspiirin komentaja kertoi "alaisensa esiupseerin pojan" nähneen jo edellisenä kesänä raketin piirustuksia. Laatokka-Sisämaa-lehti meni vieläkin pidemmälle:

– Kuopion nuori keksijä Silvo Sokka on nero, kertoo kuopiolainen kenraali, joka on hänen toimistaan jo aikaisemmin kuullut, lehti julisti.

Minusta on vaikea uskoa poikani valehdelleen.

Verner Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

Tapausta lentoliikennerikkomuksena tutkinut poliisi piti kertomusta jo alusta alkaen keksittynä. Myös tiedotusvälineissä sävy muuttui päivä päivältä kriittisemmäksi.

– Ja kun Silvolta tivattiin yksityiskohtia, alkoi paljastua vähitellen, että eihän tämä mies tiedä lentokoneen rakentamisesta yhtään mitään, Paavo Romppainen kertoo.

Kaksi päivää ensiuutisen jälkeen "nuori nero" lopulta alistui ja myönsi poliisille sepittäneensä koko tarinan saksalaisinsinöörin kirjettä myöten.

"No niin, se on häne häpiänsä, niin kuin karjalainen sanoo"

Riitta Salken isovanhempien kasvot 70 vuoden takaisessa lehtikuvassa kertovat ahdistuksesta. Sotilasperheen pojasta oli tullut muutamassa päivässä kansainvälinen julkkis. Sellaista perhe ei ollut tilannut.

– Traagisesta tapauksesta on kannettu häpeän ja nöyryytyksen taakkaa vuosikymmeniä, Riitta Salke miettii.

Kuvakaappaus Sisämaa-Laatokka-lehdestä, jossa Verneri ja Silvo Sokka lukevat sanomalehteä.
Moni media uutisoi Silvo Sokan lennon täytenä totena. Kun se paljastui ankaksi, lehdet piikittelivät rakettipoikaa sumeilematta.Kuvakaappaus Sisämaa-Laatokka-lehdestä.

Siitä eteenpäin on kuin tarinan kaikki jäljet olisi haluttu pyyhkiä pois. Pari vuotta tapauksen jälkeen perhe muutti sukunimensä Sokasta Salkeksi. Kasarmiperheiden elämää esittelevässä historiateoksessa tapauksesta ei puhuttu mitään, vaikka se varmasti tunnettiin. Jopa lehtikuvan historiaa käsittelevässä kirjassa oli "unohdettu", että juuri Silvo Sokan valokuva oli ensimmäinen telefototekniikalla siirretty lehtikuva.

– Kirjassa väitettiin, että ensimmäinen suomalainen telefoto-kuvan lähetys tapahtui 1953. Kirjan toinen kirjoittaja oli henkilö, joka oli itse käynyt kuvaamassa Sokan Kuopiossa, nauraa Paavo Romppainen.

Seinäjokinen kulttuurituottaja Romppainen on yrittänyt parsia kokoon sirpaleista Silvo Sokan elämänvaiheista. Hän on koettanut vuosikymmenien ajan saada Silvon tai jonkun tämän sukulaisen haastateltua. Turhaan.

Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.

Paavo Romppainen

Silvo ei elinaikanaan antanut tiettävästi kenellekään haastattelua kohun laannuttua. Edes hänen nuoremmat sukulaisensa eivät osaa kovin tarkkaan sanoa, missä hän milloinkin asui ja mitä teki.

Kerran Romppainen julkaisi kuopiolaisessa paikallislehdessä puhelinnumeronsa ja ilmoitti keräävänsä tarinoita tapauksesta. Hän sai kymmeniä soittoja ihmisiltä, mutta yksi jäi lähtemättömästi mieleen.

– Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.

Se ei voinut Romppaisen mukaan olla ollut kukaan muu kuin joku Silvo Sokan sukulaisista.

70 vuoden vaikenemisen jälkeen

Riitta Salke istuu puistonpenkillä Kuopion kasarmialueella.
Toni Pitkänen / Yle

– En ole koskaan hävennyt sitä, sanoo kirkkaanvihreään huiviin pukeutunut Riitta Salke kävellessään Kuopion kasarmin tiilirakennusten keskellä.

Hänelle kuuluisan sedän tempaus ja sen traaginen lumipalloefekti on ollut pikemminkin säälin kuin häpeän aihe. Silti kirjoittamista opiskellut Salke kierteli aiheen ympärillä pitkään ennen kuin rohkeni kajota siihen.

Nyt hän sanoo kirjoittavansa rakettilentäjästä fiktiivistä romaania. Aina joskus hän vie tekstinpätkiä isälleen, Silvon nuorimmalle veljelle.

– "Mikäpäs siinä" taitaa olla suurin kommentti, jonka olen omalta isältäni saanut. Se on sellaista iäkkään miehen vaitonaisen hyväksyvää tyyliä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole ainoa Silvo Sokan perheen jälkeläinen, joka on uskaltanut tarttua tarinaan. Silvon siskontytär, kultaseppämestari Pipsa Pasanen on innostunut tekemään enonsa muistoksi hopeisen korun. Se on samanmuotoinen kuin Silverstar-raketti, jonka Silvo aikoinaan tarinansa tueksi piirsi.

Pasanen etsii parhaillaan yhteistyökumppania, jotta voisi lahjoittaa osan Silverstar-korun myyntituloista hyväntekeväisyyteen. Yksi ajatus on, että varoilla tuettaisiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Ajatus ei ole ihan uusi.

Pipsa Pasanen esittelee Silverstar-korua.
Pipsa Pasanen on tehnyt enonsa innoittamana hopeakorun.Antti Karhunen / Yle

"Uskon, että Silvo piti itseään nerona"

Kun tieto Silvo Sokan rakettilennosta levisi lokakuisena lauantaina, Suomen Nuorten Opintorahaston markkinointiosasto oli hereillä. Seuraavan aamun Helsingin Sanomiin painettiin iso mainos, jossa pyydettiin ihmisiä muistamaan "Silvo Sokan tapaisia lahjakkaita nuoria".

– [Suomen Nuorten Opintorahasto] auttaa varattomat nuoret nerot oppikoulun läpi korkeamman opin tielle, mainoksessa sanottiin.

Oliko Silvo nuori nero? Oliko hän ympäristönsä hyljeksimä erityislahjakkuus vai syrjäytymisvaarassa ollut teinipoika, joka olisi tarvinnut jotakin ylimääräistä tukea?

Näihin kysymyksiin Riitta Salke, Pipsa Pasanen ja suvun ulkopuolelta tarinasta kiinnostuneet ovat yrittäneet turhaan saada vastausta.

– Olen ajatellut, että Silvo oli tieteelle ahnas ja mielikuvituksensa yllättämä seikkailija, joka taisi haluta kasarmia avarampiin maisemiin, Salke miettii.

Lehtimiesten poistuttua oli Sokka sanonut elämänsä tuntuvan nyt paljon helpommalta.

Helsingin Sanomat, 12.10.1948

Kun rakettilento oli paljastunut uutisankaksi, Silvo kertoi toimittajille halunneensa karata kotoa ja mennä Ruotsiin tai Norjaan. Hän sanoi halunneensa lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.

Nuorukainen oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä. Suonenjoen kohdalla hän ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa, vaan ajoi pyöränsä järveen ja kävi makaamaan rannalle, josta hänet löydettiin.

Silvo Sokan rakettilennon kunniaksi tehty Silverstar-hopeakoru.
Antti Karhunen / Yle

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi Silvo kehitti niin mielikuvituksellisen peitetarinan ja miksi hän piti siitä kiinni niin pitkään. Tapausta tutkineen Paavo Romppaisen mukaan isä-Sokka kertoi poliisille poikansa olleen kova valehtelija. Romppainen sanoo löytäneensä asiakirjoista jopa maininnan, että isä olisi halunnut oikeuden tutkivan pojan mielentilan.

– Uskon, että Silvo Sokka piti itseään nerona ja keksijänä.

Muutaman päivän ajan suurenmoisen mielikuvituksellisen pojan haave oli totta ja hän oli maailman silmissä nero. Jälkeläisten on nyt vaikea ymmärtää häpeärangaistusta, jonka perhe otti teosta itselleen.

Aika on toinen, sanoo Riitta Salke. Nyt Silvo Sokan rakettimatkasta voi olla jo ylpeä.

Voit kuunnella Riitta Salken haastattelun Yle Areenasta täältä.