Rahanpesuskandaali ja tapaus Oras – kenelle sitä suomalainen uskaltaa enää tuotteitaan myydä?

Viime keskiviikkona hanavalmistaja Oras huomasi päätyneensä Danske Bankin ja Nordean imussa osaksi pohjoismaista rahanpesukohua.

rahanpesu
Pankkikonserni Nordean pääkonttori Aleksis Kiven kadulla Helsingissä.
Joukko pörssiyhtiö Afarakin suomalaisia osakkeenomistajia vaatii pankkikonserni Nordealta kymmenien miljoonien eurojen vahingonkorvauksia. Vesa Moilanen / Lehtikuva

Yhdysvaltalaisen sijoittajan William Browderin Hermitage Capital Management kertoi viime viikolla jättäneensä Nordeaa koskevan rahanpesuilmoituksen Ruotsin, Norjan ja Tanskan viranomaisille.

Tänään samanlainen rahanpesuilmoitus on jätetty myös Suomen viranomaisille. Poliisi ei kommentoinut tutkintapyyntöä enempää.

Nordeaa koskeva rahanpesuilmoitus väittää pankin välittäneen tekaistujen yritysten rahanpesutarkoituksessa tekemiä maksuja.

Ikävään valoon on joutunut myös joukko Nordean yritysasiakkaita, jotka ovat myyneet tuotteitaan ja palveluitaan näille tekaistuiksi väitetyille yrityksille.

Viime keskiviikkona kerrottiin (siirryt toiseen palveluun), että rahanpesuilmoituksessa mainitaan myös suomalainen kylpyhuonekalusteiden valmistaja Oras. Suomalaisyhtiö on Hermitage Capital Managementin mukaan saanut kahdelta rahanpesuun osalliselta yhtiöltä yhteensä hieman yli miljoonan euron maksut.

Tilanne todennäköisesti herätti Suomen yrityskentässä huolen ja tukun kysymyksiä. Miten esimerkiksi Venäjälle kauppaa käyvä yritys voisi olla täysin varma, että sen asiakkaiden joukossa ei ole epäilyttäviä tahoja? Mitä kauppakumppaneista täytyy tietää?

Yle kysyi asiantuntijoilta, jotka lupasivat keskustella aiheesta yleisellä tasolla.

Aivan ensimmäiseksi soitamme kuitenkin hanoja valmistavaan suomalaisyhtiöön.

Kylpyhuoneen allas, pyyhe ja hana.
Oras Group

Oras: "Emme tiedä"

Perjantai-iltapäivänä Oras-yhtiön talousjohtaja Tuula Ylhäinen sanoo olevansa asiassa yhä Helsingin Sanomista saamiensa tietoja varassa.

– Olemme lähteneet kaivamaan vanhoja arkistoja ja varmistamme, mistä on kyse ja pitääkö tieto paikkansa.

Tuula Ylhäisen mukaan osa dokumenteista, jotka koskevat noin vuosikymmen sitten tehdyiksi oletettuja kauppoja, on jo tuhottu.

Tilanteeseen suhtaudutaan yhtiössä kuitenkin vakavasti. Ylhäisen mukaan Oras on toteuttanut viime vuosina useita uudistuksia voidakseen seurata ulkomaankauppaansa tarkemmin – esimerkiksi Venäjälle yhtiö perusti muutama vuosi sitten oman myyntiyhtiön.

– Sitä ennen uusimme sopimuksemme tukkukauppiaiden kanssa ja varmistimme, että kaikki transaktiot tehdään tietyn prosessin mukaan. Nyt selvitämme vanhat asiat ja varmistamme, että nykyiset toimintatapamme ovat sillä tasolla kuin kuvittelemme niiden olevan.

Oras selvittää myös, onko asiakaskunnassa yhä yrityksiä, jotka olisivat sotkeutuneet epäilyttävään toimintaan.

– Olen kuitenkin aika varma, että meillä on ollut jo monta vuotta prosessit, jotka estävät tämän tyyppiset rahansiirrot.

Ylhäisen mukaan asiakkaiden omistusjärjestelyjen selvittely on usein vaikeaa.

– Vasta viime vuosina on selvinnyt, miten monimutkaisia nämä yrityskuviot ovat. Tämä on kaiken kaikkiaan haasteellinen tehtävä meidän kokoiselle yritykselle.

Kahdenkymmenen euron seteleitä.
Henrietta Hassinen / Yle

Kauppiaalla ei ole ilmoitusvelvollisuutta

Etelä-Suomen Aluehallintovirasto valvoo rahanpesulain noudattamista valtakunnallisesti. Ylitarkastaja Timo Aalto ei arvioi suomalaisen hanavalmistajan tapausta vaan puhuu yleisellä tasolla siitä, millainen on yritysten vastuu rahanpesun torjunnassa.

Yritykset voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan. Ensimmäisessä ryhmässä ovat ne, jotka rahanpesulaki määrittelee ilmoitusvelvollisiksi – heillä on korostunut vastuu tuntea asiakkaansa ja tehdä ilmoituksia viranomaisille.

Ilmoitusvelvollisiksi lasketaan (siirryt toiseen palveluun) muun muassa pankit, tilitoimistot, kiinteistönvälittäjät, lakimiehet, panttilainaajat, perintäyhtiöt, valuutanvaihtajat ja monet muut, joiden voi ajatella toimintansa luonteen vuoksi olevan erityisessä vastuuasemassa rahanpesun torjunnassa.

– Esimerkiksi tilitoimistot ovat tällaisia yhtiöitä. He tekevät myös riskiarvioita, joissa tulisi käydä ilmi, jos johonkin heidän asiakkaaseensa, tai asiakkaan asiakkaisiin, liittyy suurempi riski kuin johonkin toiseen.

Kauppaa käyvät yritykset eivät ole ilmoitusvelvollisia. Poikkeuksen tekevät ne yritykset, jotka tekevät isoja käteiskauppoja. Raja kulkee 10 000 eurossa – joko yksittäisenä suorituksena ja useamman kaupan kytkynä. Autokauppiaiden, korumyyjien ja taidegalleristien on hyvä pitää tämä mielessään ennen kuin tekevät suuria käteiskauppoja.

Tavallinen tavaroiden valmistus ja ulkomaankauppa, jollaista esimerkiksi Oras harjoittaa, ei ole erikseen säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piirissä.

– Se, että liiketoiminnassa liikkuu suuria summia, ei ole ongelma – ellei yritys jotain muuta kautta tule rahanpesulainsäädännön piiriin, Timo Aalto sanoo.

Tästä alkaa aivan tavallisen yrityksen vastuu rahanpesun torjunnassa. Yrityksillä on velvollisuus tuntea asiakkaansa, vaikka yritys ei olisikaan rahanpesulainsäädännön tarkoittamalla tavalla ilmoitusvelvollinen.

krp:n logo
Kimmo Brandt / AOP

KRP: Törkeä huolimattomuus riittää

Missä vaiheessa tavallinen yritys tulee rikkoneeksi rahanpesulakia? Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen ylitarkastaja Anu Jaakkolan mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole.

– Rahanpesulaissa on määritelty ammattinimikeet, joilla on selvät selonotto- ja ilmoitusvelvoitteet. Muun yritystoiminnan puolella kyse on siitä, mitä liikekumppanista olisi pitänyt tietää, Jaakkola kuvaa.

Kun Jaakkola kouluttaa suomalaisyrityksiä rahanpesun torjunnassa, hän muistuttaa, että vähimmillään tuomion saa törkeästä huolimattomuudesta. Rahanpesurikoksesta voi joutua vastuuseen, vaikka kyse ei olisi tahallisesta teosta.

– Paikallaan on selvittää kumppanin taloudellinen asema, käynnissä olevat rikostutkinnat sekä yhtiön määräysvalta. Ja onko yrityksen päätösvalta todellisuudessa niillä, jotka virallisiin asiakirjoihin on kirjattu.

Myös silloin on syytä suhtautua epäilevästi rahojen alkuperään, jos kaupassa käytetään poikkeuksellisia maksujärjestelyjä.

– Ammattitoiminnassa velvollisuus on joka tapauksessa korkeampi kuin jos kyse on yksityishenkilöstä. Liikekumppanilta tulee pyytää lisäselvityksiä, jos havaitsee selkeitä ristiriitoja.

Pitääkö siis ennen kauppoja palkata yksityisetsivä?

Jaakkola muistuttaa, että yritykset käyttävät konsulttiyrityksiä, jotka tekevät selvityksiä asiakasyritysten ja niiden taustahenkilöiden luotettavuudesta.

– Onhan se yrityksellekin liiketoiminnallinen riski, jos kumppani osoittautuu epäluotettavaksi.

"Moni syyte hylätään"

Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tatu Hyttinen on tutkinut rahanpesua ja kirjoittaa aiheesta parhaillaan myös kirjaa.

– Jos joku myy ja toinen laittaa rahat tilille, asia on lähtökohtaisesti yrityksen puolesta ok. Toinen asia on, jos yrityksellä on syytä olettaa, että tilanteessa on jotakin hämärää, Hyttinen sanoo.

– Jos käytetään epätyypillisiä kanavia, maksetaan selvästi liikaa tai järjestelyt ovat muutoin poikkeavia, voi syntyä perusteltu syy epäillä, että rahoituksessa on jotain hämärää. Näissä tapauksissa voidaan katsoa, että yrityksen toiminnassa on tietoisesti osallistuttu rahanpesuun.

Se ei auta, että yritys pysyy tarkoituksellisen tietämättömänä. Hyttinen tekee vertauksen huumerikollisuuteen:

– Jos tiedät, että ystäväsi on huumekauppias, ja tästä huolimatta suostut säilyttämään kotonasi hänen reppuaan, sinun voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen, hän kuvaa.

– Tuomio tulee, vaikka repun säilyttäjä ei olisi reppuun vilkaissutkaan. Pysyit tarkoituksellisen tietämättömänä. Tästä asiasta on olemassa myös korkeimman oikeuden linjaus.

Rahanpesumaailmaan tuotuna tarkoituksellisen tietämättömyyden todistaminen on vaikeaa.

Hyttisen mukaan viranomaisten pitäisi pystyä todistamaan, että raha on kokonaisuudessaan likaista – esimerkiksi veropetoksilla tai huumerikoksilla ansaittua. Sen lisäksi pitäisi pystyä todistamaan, että henkilö on tiennyt tämän.

– Tilannetta kuvaa hyvin se, että kaiken kaikkiaan Suomessa syytteistä vain noin viisi prosenttia hylätään, mutta rahanpesusyytteistä on hylätty noin kolmasosa, Tatu Hyttinen sanoo.