Kajottiinko arkaan aiheeseen liian aikaisin? 6 kysymystä ristiriitaisen Utøya-elokuvan norjalaisohjaajalle ja 2 suomalaiselle kriisipsykologille

Norjalainen Erik Poppe ohjasi elokuvan, jossa Utøyan saarella vuonna 2011 tehty terrori-isku kuvataan uhrien näkökulmasta. U – July 22 sai Suomen ensi-iltansa perjantaina.

elokuvat
Utøya-elokuva, Andrea Berntzen
Utøyan kauhut koetaan Erik Poppen elokuvassa Andrea Berntzenin esittämän Kajan näkökulmasta.Agnete Brun / Paradox

1. Miksi elokuva on tehty, ohjaaja Erik Poppe?

– Terrori-iskun jälkeen suurin huomio keskittyi hyökkääjään. Uhreistakin tiedämme jotain, mutta emme koskaan pysty kunnolla samastumaan heidän kokemuksiinsa. Emme voi ymmärtää, mitä he ovat käyneet läpi.

– Myös Utøyan iskusta selviytyneille alettiin ajan myötä toistella, että eikö asian voisi jo jättää taakse ja jatkaa elämää. Se johtuu siitä, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä he ovat joutuneet kokemaan.

– Utøyan kohdalla kirjat tai sanat eivät ole riittäneet. Ajattelin kokeilla kuvan voimaa.

Elokuvaohjaaja Erik Poppe
Elokuvaohjaaja Erik PoppePhilipp Guelland / EPA

2. Jotkut ovat sitä mieltä, että elokuva on tehty liian aikaisin. Mitä ajattelet siitä?

– Olin valmistautunut siihen, että jos elokuva olisi selviytyjien mielestä väärin, niin en tekisi sitä. He kuitenkin tukivat projektia ja olivat samaa mieltä, että sen tekeminen oli tärkeää.

– Joukossa oli myös epäilijöitä, mutta suurin osa tuki projektia. Kun elokuva sai ensi-iltansa Norjassa (9.3.2018), keskustelu sen tarpeellisuudesta loppui. Ihmiset tunsivat, että aika oli oikea.

3. Valkokankaalla nähdään näyttelijöitä, mutta projektissa on ollut mukana myös saarelta selviytyneitä. Miltä tuntui työskennellä heidän kanssaan? Elokuvaa varten on muun muassa haastateltu 20 saarella ollutta nuorta.

– Kunnioitan heitä suuresti siitä, mitä he ovat joutuneet käymään läpi ja ovat silti saaneet elämästä uudestaan kiinni.

– On hämmästyttävää, että he halusivat osallistua tähän projektiin, käydä uudestaan läpi sen helvetin, jotta saisimme näytettyä tapahtumat oikein elokuvassa. Tämän parissa on tehty kaksi ja puoli vuotta töitä.

4. Mitä ajatuksia kesän 2011 tapahtumat sinussa herättävät?

– Kysymys on massiivisimmasta iskusta Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Isku tapahtui hiljaisessa ja rauhaisassa Norjassa.

– Yksi tärkeimmistä hetkistä iskun jälkeen oli se, kun olimme kokoontuneet kaupungintalolle Oslossa, meitä oli noin noin 300 000 – 400 000 ihmistä. Meillä oli ruusut, jotka nostimme taivasta kohti. Sillä hetkellä olimme enemmän yhtä kuin koskaan aiemmin – riippumatta poliittisista mielipiteistä tai kulttuurisesta tai etnisestä taustasta.

5. Millä tavoin julkinen keskustelu iskusta on edennyt vuosien aikana Norjassa?

– Keskityimme tekijään, oikeudenkäyntiin, rakennusten korjaamiseen ja muistomerkkeihin. Siihen, kuinka vastaavat iskut voisi tulevaisuudessa estää, ei olla paneuduttu, vaikka alun perin niin oli tarkoitus tehdä.

– Monet toivovat, että elokuva vihastuttaisi ja provosoisi niin, että ongelmaan vihdoin puututtaisiin. Ja jonkinlainen liike onkin syntynyt Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Etenkin nuoret ovat pitäneet yllä keskustelua aiheesta.

6. Tekijä oli äärioikeistolainen. Mitä ajatuksia äärioikeiston nousu Euroopassa herättää sinussa?

– Kun iskuista selviytyneet ovat myöhemmin avanneet julkisesti suunsa, he ovat saaneet äärioikeistolta tappouhkauksia. Sosiaalisessa mediassa on julkisesti harmiteltu sitä, että osa selvisi iskusta hengissä. Tällä elokuvalla haluan herätellä kaikkia toimimaan moista julmuutta vastaan.

– Äärioikeiston noususta olen tietysti hyvin huolissani. Se on uhka demokratiallemme.

Ihminen on selviytyjä, sanoo kriisipsykologi, mutta mikä lasketaan selviytymiseksi?

Kriisipsykologi Salli Saari.
Kriisipsykologi Salli Saari.Kimmo Holopainen / Suomen Punainen Risti

1. Millaisia ajatuksia asiantuntijassa herättää se, että Utøyan iskuista on tehty elokuva seitsemän vuotta tapahtumien jälkeen, kriisipsykologi Salli Saari?

– Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Ajoituksen suhteen en näe, että elokuva olisi aivan liian lähellä. Tietysti se nostaa ajatuksia pinnalle varsinkin niille, joita tapahtumat erityisesti koskevat. Toisaalta he voivat ajatella, että tapahtumia on hyvä pitää esillä, ettei niitä unohdeta. Elokuva voi siis vaikuttaa myös positiivisella tavalla.

– Ajatus siitä, että iskun kokeneet olisivat jo unohtaneet tapahtumat, ja elokuva nostaisi ne haitallisesti esille, ei pidä paikkaansa. Tapahtumat ovat joka tapauksessa usein mielessä.

2. Tapahtumat kuvataan Poppen elokuvassa uhrien näkökulmasta. Miten tuollaisesta kokemuksesta voi ylipäänsä selviytyä?

– Ihmisellä on sisäänrakennettuja selviytymismekanismeja vaikeidenkin traumaattisten kokemusten varalle. Tietysti Utøyan tapaus on yksi kamalimmista mahdollisista kokemuksista.

– Esille nousee, mitä ylipäänsä pidetään selviytymisenä. Minä pitäisin selviytymisenä sitä, että pystyy esimerkiksi jollain tavalla jatkamaan opiskeluja, ja pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää oireista huolimatta. Tältä kannalta katsottuna ihminen on selviytyjä.

– Jos taas katsotaan selviytymiseksi se, ettei tapauksesta jää mitään jälkiä, niin sellaista ei tällaisissa kokemuksissa ole. Tapahtumat palaavat muistoihin ja käyvät mielessä. Asiaa käsitellään vielä vuosienkin päästä.

Netflixissä on vastikään julkaistu Utøyan iskusta kertova elokuva 22 July. Sen on ohjannut brittiläinen Paul Greengrass. 22 July keskittyy Poppen elokuvasta poiketen myös Utøyan iskun jälkeisiin tapahtumiin.