Legendaarinen Lallintalo teki paluun – ohjelmisto nojaa entisten nuorten nostalgiannälkään

Lalliksella esiintyivät takavuosina jokseenkin kaikki Suomen suosikkimuusikot, kunnes talo hiljeni 1990-luvulla. Nyt paikallinen puuhamies aikoo saada paikan uuteen nousuun – aluksi nostalgian voimalla.

Lallintalo
Dingo villitsi Lallintalolla 1980-luvulla.
Dingo villitsi Lallintalolla 1980-luvulla ja eilen lauantaina.Köyliön maataloustuottajat

Grillikopin ulkoluukku on jumissa, eikä riippulukon avainta löydy mistään. Järjestysmiesten kanssa täytyisi pitää palaveria vintillä, mutta kukaan ei keksi, mistä sinne saadaan valot. Puuhamies Tomi Viréniä viedään pari tuntia ennen Lallintalon uusia avajaisia kuin metrin keppiä.

Kaiken säätämisen lomassa pitää vielä tehdä pari suoraa lähetystä paikallisuutisiin. Ei se mitään, kaikki hoituu. Virénin hilpeä tunnelma ei nitkahda hetkeksikään paniikin puolelle. Luukkukin saadaan lopulta auki.

Tomi Virénillä oli kovat odotukset ensimmäistä iltaa kohtaan.
Tomi Virénillä oli kovat odotukset ensimmäistä iltaa kohtaan. Vaikutti siltä, että ne täyttyivät.Mika Puska

Hyvin tässä vielä ehtii kiipeillä komeronhyllyiltä takavuosien keikkajulisteita, kun toimittaja niitä kerran haluaa nähdä. Esiin lennähtelevät Hurriganesit, Juicet, Sielun Veljet ja muut takavuosien suosikit. Rasvalinssin läpi kuvatut Matti ja Teppo hymyilevät kuvassa leveää 1980-luvun hymyä.

– Me ajateltiin laittaa näitä julisteita näytille, mutta aika nopeasti tajuttiin, että ne lähtevät kävijöiden mukaan. Keikkajulisteet revittiin jo aikoinaan keikoilta muistoiksi, on ihme, että näitä on säästynyt, Virén ihastelee.

Yhdessä julisteessa toisiinsa nojailevat Lallintalolla 1978 esiintyneet Baccaran naiset. Aikansa superduo joutui hieman tinkimään vaatimuksistaan. Lentokenttää Köyliöön ei saatu, mutta oma vessa sentään. Se on yhä 40 vuoden takaisessa asussaan, hieman ehkä ajan hampaan jyrsimänä.

Lallintalolla esiintyivät 1970–80 -luvuilla kaikki sen ajan kuumimmat kotimaiset nimet. Niitä tultiin katsomaan pitkin Satakuntaa ja Varsinais-Suomea, usein Tampereelta asti kymmenien tilausbussien kolonnissa.

Aika monelle oli se ja sama, kuka lavalle illan aikana nousi. Aina ei edes päästy sisälle asti. Lallikselle vetivät tunnelma, metsikön etkot, ja se maailman kaunein tyttö, joka ehkä on tänäänkin paikalla.

Nuoruus.

Ja näiden entisten nuorten nostalgiannälällä Tomi Virén toivoo saavansa Lalliksen nyt uuteen kukoistukseen.

Lallintalon vanhoja keikkajulisteita vaalitaan kuin kansallisaarretta.
Lallintalon vanhoja keikkajulisteita vaalitaan kuin kansallisaarretta.Mika Puska
Baccaran esiintymisen ehtona vuonna 1978 oli se, että suosikkiduolle rakennettiin oma vessa.
Baccaran esiintymisen ehtona vuonna 1978 oli se, että suosikkiduolle rakennettiin oma vessa.Mika Puska

Takavuosien hitit osataan ulkoa

Ihmisiä alkaa valua vähitellen sisään heti kun ovet seitsemältä avataan. Uudenkaupungin tilausbussilla saapunut rouva harmittelee, että linja-autossa ei ollut entisaikojen tunnelmaa, kyydissä oli vain kymmenkunta ihmistä. Sekin vähän ärsyttää, että Lallintalo ei ole enää ihan sama, kuin hänen nuoruudessaan. Vanha tunnelma näkyy, mutta lava on siirretty parvelta permannolle, ja rakennusta laajennettu.

Viimeisin laajennus on vuodelta 1984, joten edellisestä vierailusta on jo hyvä tovi.

1980-luvulla tilausajot olivat seisomapaikkoja myöten pullollaan, ja väkeä tuli joka risteyksestä. Paluumatkan alkua piti välillä odotella, kun mukaan piti poimia juhlien väsyttämät putkan puolelta. Meno äityi välillä villiksi, eikä tappeluiltakaan vältytty.

Alkuillasta Lallintalon parkkipaikalla oli vielä tilaa.
Alkuillasta Lallintalon parkkipaikalla oli vielä tilaa.Mika Puska

Nyt putkatiloissa on baari. Siellä myydään helmeilevää omenaviiniä, johon uusien avajaisten kävijät eivät ole muutamaan vuosikymmeneen kajonneet. Tänään on toisin. Muistoja verestellään siihen tahtiin, että juoma myydään loppuun jo alkuillasta.

Illan mittaan pihaan kurvaa täysiäkin bussikyytejä, vaikka monella on oma auto alla. Talo on puoli yhteentoista mennessä tupaten täynnä. Pihalla seisoskelee porukkaa ringeissä, pullo kiertää. Lalliksen Facebook-ryhmässä (siirryt toiseen palveluun) on valmistauduttu suureen iltaan huolella. Menneitä on muisteltu myös Yle Uutisille.

Keitetyt kananmunat on sentään jätetty kotiin. Aikanaan vähissä rahoissa olleet nuoret siirsivät niiden avulla kämmenselkään lyötyjä sisäänpääsyleimoja yhdeltä toiselle. Rannekkeiden ja mobiililippujen aikakaudella niistä ei ole enää iloa.

Ennen illan ensimmäistä esiintyjää lattia täyttyy tanssijoista. Laukut kasataan keskelle, ja niiden ympärillä tanssitaan ringissä ihan kuin silloin ennen. Samoja ovat biisitkin, joiden mukana lauletaan. Final Countdown, Tahdon rakastella sinua, Rappiolla. DJ huokaa, että jos hän soittaa kaikki toiveet, jatkuu ilta pitkälle kevääseen.

Jono Lallintalolle 1980-luvulla.
Lallintalolle jonotettiin jopa tuntikausia 1980-luvulla. Kun Eppu Normaalin keikka myytiin loppuun, antoivat viranomaiset luvan ottaa ulos jääneet jonottajat sisään. Nykyisin turvallisuussäädökset eivät jousta samaan malliin.Köyliön maataloustuottajat

Nostalgiapläjäys huipentuu iltaan

Lallintalon uusi tuleminen nojaa vahvasti paikan kulta-aikoihin. Syksyn ohjelmiston esiintyjäkaarti koostuu ensisijaisesti 1970- ja 1980-lukujen supersuosikeista, Remusta, Pelle Miljoonasta ja Dannysta. Tanssikansalle tarjotaan Finlandersia sekä Mattia ja Teppoa.

Kuusi vuotta sitten hiljentynyt Lallintalo ei ole ainoa pelikentille palaaja. Myös Lapuan perinteikäs tanssipaikka Latosaari avattiin uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen. Sekin luottaa entisaikojen imuun; syksyn ohjelmistoon kuuluvat Popeda, Neon2 ja ysäridiskon kova nimi Bad Boys Blue. Sen keikka on myyty loppuun.

Myös Lallintalon ensimmäinen viikonloppu myytiin täyteen, ja muidenkin kauppa on lähtenyt lupaavasti liikkeelle. Tomi Virén uskoo siihen, että nostalgiakonsepti kantaa.

– Kultaiset muistot kantavat. Osa tulijoista alkoi heti kuullessaan Lalliksen paluusta koota vanhaa kaveriporukkaa koolle. Jotkut ovat kaivaneet esiin jopa vanhat 1970-luvun vermeensä ja valmistautuneet etenkin bussimatkojen tunnelmaan. Tämä on sellainen nostalgiapläjäys, joka huipentuu iltaan.

Portsari Lallintalon ovella
Moni muisteli menneitä Lallis-keikkoja jo ovella.Mika Puska

Virénin näkemys tuntuu hieman optimistiselta. Lallintalolle mahtuu lähemmäs pari tuhatta ihmistä. Jotta touhu kannattaa, pitäisi lippuja myydä jatkossakin noin tuhat illassa.

Miten mahtaa käydä sitten, kun keski-ikäiset ja varttuneemmat ovat muistelunsa muistelleet? Mahtavatko he innostua reissaamaan Lallikselle entiseen malliin harva se viikonloppu?

Kroonisen hyväntuulinen Virén pitää ihan mahdollisena, että Lallintalo nousee uuteen kukoistukseen. Taloa ei ole tarkoitus pitää entisaikojen tapaan auki kahta iltaa viikossa. Sitä paitsi avajaisillan toinen esiintyjä, Kotiteollisuus, on jo tuonut paikalle nuorempaakin yleisöä.

Virén toivoo, että sana hyvästä menosta kiirii vähitellen myös nuoremman yleisön korviin.

– Olisi niin hienoa, että nuoretkin voisivat kohdata muuallakin kuin digitaalisessa maailmassa. Olen vähän huolissani nykynuorista. Mitä tapahtuu keikkakulttuurille, jos keikoilla ei enää käydä? Toivottavasti täällä kävijät kertovat lapsilleen, että pian on teidän vuoro, vaikka ei kaikkia tarinoita varmaan kerrota, Virén nauraa.

Kultaisten muistojen ohella Virén uskoo Lalliksen selviävän yhteisön voimalla. Uudesta tulemisesta ovat olleet innoissaan niin kunnan edustajat kuin talon omistavat Köyliön maataloustuottajat. Talkoolaisia riittää ja maatalousnaiset keittävät työntekijöille lihasoppaa sammiokaupalla.

Paikallisten aherrus on pitänyt alun perin suojeluskunnalle rakennetun talon kunnossa myös hiljaisina vuosina. Peruslämpö on ollut päällä, eikä paikkoja ole päästetty rapistumaan. Remontteja on tehty tarpeen mukaan, parhaillaan korjataan rakennuksen savupiippua.

– Talo on pidetty iskukunnossa. Se on vain odottanut meitä tänne. Lalliksessa on sellaista taikaa, että nyt kaikki haluavat olla mukana auttamassa, Virén myhäilee.

Popeda soitti Lallintalolla 1980-luvulla pari kertaa vuodessa.
Popeda soitti Lallintalolla 1980-luvulla pari kertaa vuodessa.Mika Puska

"Tuntuu hyvältä sydänalassa, kun keskellä ei-mitään on helvetisti jengiä"

Keikkareissu Lallikselle on aikamatka myös esiintyjille. Talo oli jo kultaisina vuosinaan artistien suosiossa. Puitteet olivat kunnossa, ruoka hyvää ja ilmassa aina suuren urheilujuhlan tuntua.

Vaikka Remu on jo aikaa sitten tehnyt jäähyväiskiertueensa, ei häntä tarvinnut kauaa maanitella palaamaan Lallikselle marraskuun lopulla. Rocklegenda suostui jopa soittamaan Hurriganesia, vaikka oli vannonut, että ei enää koskaan. Ensimmäisen illan pääesiintyjää Popedaa ei tarvinnut myöskään paljon maanitella.

Pate Mustajärvi muistelee bändin soittaneen Lalliksella 1980-luvun ajan vähintään pari kertaa vuodessa.

– Meno oli ihan loistava, ihan mahtava. Tää oli aina semmonen herätysjuhla. Olihan siihen aikaan näitä lalliksia ympäri Suomea, oli Himangan urheiluhallia ja Juvan kaarihallia, mutta Lalliksesta tuli jotenkin kaiken symboli hyvässä ja pahassa.

Valtavaa muistokavalkadia Tampereen rokkikukolta ei irtoa, sillä siihen aikaan kiertue-elämä oli varsin kosteaa.

– Voisi sanoa sellaisen rokkenroll-kliseen, etten mää kauheesti 80-luvusta muista, Mustajärvi nauraa käkättää.

Yksi ilta Popedan uran varhaisvaiheilta on jäänyt kuitenkin mieleen.

– Oltiin Kasevan lämppärinä. Legendaarinen kitaristi Tapio Rauma katto meidän keikan, ja sano mulle sen jälkeen, että sää et kyllä pitkään tolla soundilla laula, Mustajärvi nauraa ja lähettää ”Tapille” terveisiä.

Mustajärvi ajeli Lallikselle vasta iltakymmenen korvilla. Viimeiset kilometrit peltojen välissä puskevilla kapeilla maalaisteillä herättivät keikkalavojen konkarissa lämpimiä tunteita.

– Oli hieno tunne, kun alkoi ne autojonot tuolla pikkutiellä. Tuntu, ettei o mikään muuttunu. On se kyllä, kun keskellä ei-mitään on tämmönen paikka ja helvetisti jengiä. Tuntuu hyvältä täällä sydänalassa, Mustajärvi toteaa, ja taputtaa mahaansa.

Hetkeä myöhemmin 1500 ihmistä laulaa kuorossa Matkalla Alabamaan. Ihan kuin joskus silloin.

Popeda Lallintalolla
Popeda päätteli Lallintalon avajaisillan.Mika Puska