Järvien pilaajalle löytymässä toinen syntipukki – metsätalouden vaikutus uhkaa kasvaa entisestään lisähakkuissa

Suunnitellut hakkuut turvemetsissä voivat pahentaa merkittävästi vesistöjen tilaa ja lisätä metsien ilmastopäästöjä.

Luonto ja ympäristö
Avohakkuualue Lohjan Karjalohjalla.
Roni Rekomaa / Lehtikuva

Metsien hakkuilla on oletettua selvästi suurempi merkitys ympäristön tilaan.

Tutkijat ovat saamassa vahvistusta sille, että hakkuut lisäävät vesien rehevöitymisriskiä. Hakkuilla ja niiden toteuttamistavalla on iso merkitys myös Suomen ilmastopäästöille.

Hakkuiden yhteydessä kunnostetaan myös metsäojia, mikä lisää ravinteiden lisäksi vesien ruskettumista ja ajan mittaan liettymistä. Metsien hakkuiden vaikutuksista on viitteitä esimerkiksi Oulujoen alueella ja sisävesissä.

Uusien Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tulosten mukaan hakkuilla ja ojituksilla on selvästi aikaisempaa suurempi merkitys rehevöittäjänä. Metsätalouden rooli voi tietojen tarkentumisen jälkeen lähennellä vesien rehevöitymisestä syytettyä maataloutta. Metsät ja metsätalous on aikaisemmin ollut yksi osa luonnosta vesistöihin päätyvää hajakuormitusta, mikä on ollut rikka rokassa kokonaispäästöissä.

Metsätalouden roolin korostuminen voi olla rikka rokassa myös tavoitteille hakata enemmän metsiä. Hakkuita on suunnitteilla entistä enemmän turvevaltaisiin metsiin. Niissä on luontaisesti kangasmaita enemmän vesiä rehevöittäviä ravinteita ja niiden hakkuukäyttö voi lisätä selvästi ilmastonmuutosta aiheuttavien kaasujen päästöjä.

Metsien isot luvut ovat yllättäneet asiantuntijat

Metsätalouden isommasta roolista saatiin ensimmäisiä tuloksia viime vuonna.

Lisäksi viranomaiset ja tutkijat ovat muutaman vuoden ajan seuranneet metsien vaikutusta ravinteiden huuhtoumiin. Niin sanottu seurantaverkko perustettiin, jotta metsätalouden vaikutuksista saataisiin tarkempaa ja luotettavampaa tietoa. Tietoja on kerätty sekä talouskäytössä olevilta että luonnontilaisilta alueilta.

Näkymä suolta
Kaisu Jansson / Yle

Mittaustiedot ovat yllättäneet. Kuormitusluvut ovat etenkin typen osalta vielä suurempia kuin viime vuonna saadut arviot lähinnä metsäojitusten vuosikymmeniä kestävistä vaikutuksista. Luvut ovat aiheuttaneet ihmetystä ja hämmennystä alan asiantuntijoiden keskuudessa, ja niistä puhutaan varovasti.

Tulokset ovat sen verran arkaluontoisia, että niiden selvittämiseen on perustettu muun muassa erillinen maa- ja metsätalousministeriön työryhmä.

– Metsätalouden suuruusluokka varmasti kasvaa, ennakoi työryhmässä ja seurantaverkossa mukana oleva vesiensuojelun asiantuntija Samuli Joensuu metsäkeskus Tapiosta.

Pientä poikkeusta varovaisuudessa edustaa Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Mika Nieminen. Hän oli viime vuonna mukana työnsä julkistaneessa tutkijaryhmässä.

– Metsätalouden osuus kasvaa paljon. Voi olla, että metsatalouden osuus nousee ainakin 10-kertaisesti nykyisestä.

Lisähakkuut laittavat ravinteet liikkeelle

Niemisen ryhmän tulokset nostivat metsätalouden osuuden typpipäästöjen osalta kymmenkertaiseksi niin sanotuista virallisista kymmenen vuoden takaisista kuormitusluvuista. Seurantaverkon tiedot nostaisivat valumamääriä vielä lähes puolella Niemisen ryhmän kertomista luvuista.

Ojitetun suon oja
Eijaleena Martikainen / Yle

Myös fosforin osalta luvut ovat selvästi aikaisempaa suurempia, mutta ei typen mittaluokan suuruisia muutoksia.

Vaikuttaa siltä, että historiankirjat ravinnehuuhtoutumien osalta ovat menossa uusiksi. Eri asia on, kuinka paljon luvut lopulta nousevat. Tiedoilla on kuitenkin iso merkitys keskusteluun hakkuista ja aikeisiin niiden merkittävästä lisäämisestä.

Uusimpien metsävaratietojen mukaan hakkuita tehdään väistämättä kangasmetsien lisäksi runsaasti turvemetsissä. Turvemetsissä on luontaisesti enemmän etenkin typpiravinteita, ja nyt kun tutkimus on vahvistamassa metsien isommat huuhtoumat, yhtälö lisää hakkuiden vaikeuskerrointa.

Sen lisäksi, että lisähakkuut ovat pienentämässä (siirryt toiseen palveluun) Suomen hiilinielua ainakin useaksi vuosikymmeneksi, ne lisäävät turvemetsissä myös ravinne- ja ilmastopäästöjä. Turvemetsistä valuu erityisesti hakkuiden yhteydessä myös ruskeaa vesistöjä sotkevaa lietettä.

– Uskon, että riskit voidaan välttää. Luotan, että metsänomistajat ovat vastuullisia ja miettivät eri metsänkäytön tapoja, arvelee maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.)

Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan hakkuut näkyvät selvästi turvemetsien läheisyydessä, mutta myös kauempana.

– Hakkuut tulevat näkymään merkittävästi paikallisesti, mutta myös laajemminkin, arvelee tutkija Mika Nieminen.

Hyvien metsämaiden ja samalla runsasravinteisten turvemetsien aukkohakkuut nostavat vedenpintaa, jonka yhteydessä metsästä vapautuu runsaasti (siirryt toiseen palveluun) ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia ja metaania.

Ministeri vaatii lukujen selvittämistä

Hakkuut ovat lisääntyneet ennakkotietojen mukaan nopeasti uuteen ennätykseen, yli 70 miljoonaan kuutiometriin. Kansallisen metsästrategian mukaan niitä on tarkoitus kasvattaa vielä kymmenkunta miljoonaa lisää vuoteen 2025 mennessä.

Metsä
Jarno Kuusinen / AOP

Luonnonvarakeskuksen tekemän arvion mukaan hakkuut eivät aiheuta valtakunnallisesti merkittäviä typpi- ja fosforipäästöjä, vaikka paikallisesti vaikutukset voivat olla merkittäviä. Turvemetsissä ojitus lisää arvion mukaan merkittävästi lietteen määriä ja toisen rehevöittävän ravinteen, fosforin päästöjä.

Luonnonvarakeskus on arvioinut hakkuiden lisäyksen vesistövaikutuksia vielä vanhoilla kuormitusluvuilla.

Ministeri Leppä ei epäile uusia lukuja huuhtoumista, mutta edellyttää, että niiden syyt selvitetään ja niitä tulkitaan oikein. Ministeriön asettama erillinen työryhmä käy läpi tuloksia samalla, kun mittauksia jatketaan.

Turvemetsille vaihtoehtoisia tapoja hakata

Yhtenä vaihtoehtona huuhtoumien ja ilmastokaasujen ehkäisyssä ministeri Leppä näkee jonkin verran yleistyneen jatkuvan kasvipeitteisyyden ja kasvatuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että turvemetsissä voisi välttää yleisiä isoja aukkoja päätehakkuiden yhteydessä.

Metsä
Ismo Pekkarinen / AOP

Päätehakkuiden välttäminen vähentäisi myös turvemetsien uudelleen ojituksia. Suurin osa turvemetsistä on ojitettuja ja hakkuiden yhteydessä ojille tehdään yleensä kunnostuskaivuu.

Luonnonsuojelujärjestö WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu tyrmää ykskantaan avohakkuiden ja ojituksen käytön turvemetsissä.

– Käytössä olevat vesiensuojelutoimenpiteet ovat kaikkein tehottomimpia. Kun nyt puhutaan useiden miljoonien hehtaarien hakkuista, kyse on siitä miten ne toteutetaan, Kunttu linjaa ja liputtaa samalla soiden ennallistamisen ja jatkuvan peitteisyyden puolesta.

Kuntun mukaan valtion tuella tehtäville metsäojituksille pitää asettaa tiukemmat vaatimukset vesistöpäästöille. Kuntun arvion mukaan kaivuukatkot metsäojiin ja isommat pintavaluntakentät parantaisivat vesiensuojelua.

Maataloudelle ei olla antamassa synninpäästöä

Metsätalouden vaikutuksia vesistöihin on vaikea arvioida niiden laajuuden ja suurien vaihteluiden takia. Valtakunnallisissa vesien hoitosuunnitelmissa metsätalouden arvioidaan olevan suurin syy siihen, että vielä hyväkuntoisten vesien tila heikkenee. Vajaa kolmannes selvitetyistä tuhansista järvistä ja suurin osa jokiuomista ei ole hyvässä kunnossa pitkälti maatalouden takia.

Uudet tiedot eivät kuitenkaan lisää vesistöjen kokonaiskuormitusta. Tiedot selkiyttävät kuvaa siitä, että metsätaloudella on isokin rooli etenkin järvien rehevöitymisessä ja muuttumisessa humuksen takia kirkkaammasta tummemmaksi .

Suo, oja.
Ensio Karjalainen / Yle

– Luvut ovat järkyttävän isoja, jos pitävät paikkansa, varauksella asiaa kommentoiva ja ravinnevalumia työkseen seuraava vanhempi tutkija Antti Räike Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Uusi tieto on nostamassa metsätalouden osuutta ja isommat ravinnevalumat vähennetään joko luonnon taustahuuhtoumasta tai mahdollisesti maatalouden päästöistä.

Yksi Ylen haastattelema ravinnetutkija sanoo. että tieto ei tule muuttamaan maatalouden päästömääriä. Pelloilta valuvat ravinteet ovat hänen mukaan hyvin tiedossa. Sen sijaan uudelleen pohdintaan menee se, minne metsätalouden päästöt kertyvät.

– Metsätalouden mahdollisesti isommat päästöt eivät näy lisäyksenä rannikon mittauspisteissä, kertoo ravinnetutkija, joka haluaa pysyä nimettömänä, koska ei ole ollut varsinaisissa metsämittauksissa mukana.

Varmentamista vaikeuttaa se, että ilmastonmuutos on lisännyt ajoittaisia sateita ja sitä myöden maaperän aineksia sekä ravinteita virtavesissä.

Metsätaloudella voi olla merkitystä myös rannikoiden rehevöitymiseen. Joet ovat isoja ravinneputkia, jotka kuljettavat etenkin typpeä kaukaa aina mereen asti.

Turvevaltaisilta alueilta valuu muun muassa Oulujokea pitkin vesiä Perämerelle. Suomen puhtaimman merialueen ravinnemäärät ovat olleet kasvussa jo pidemmän aikaa.

Luonnosta valuu aina myös ravinteita ihan itsestään, nyt on tarkentumassa ihmisen osuus metsissä.

Oletettavasti turvetuotannon samentamaa järvivettä Saarijärven reitillä.
Riikka Pennanen / Yle

Lue myös:

"Pilallehan se menisi" – yhä useampi metsänomistaja valitsee jotakin muuta kuin avohakkuun

"Siihen ei tehdä enää koskaan hakkuuaukkoa" – Voiko metsä ilman avohakkuuta tuottaa rahaa?

Tutkijat: Hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua vuosikymmeniksi