Raamatun historia vetää puoleensa myös väärentäjiä – Kuolleenmeren kääröt ovat miljoonabisnes

Pyhien tekstien houkutus on suurta sekä väärentäjille että keräilijöille. Kuolleenmeren kääröjen tutkimus on Suomessa huippuluokkaa.

väärentäminen
Kuolleenmeren kääröjen tutkimusta laboratoriossa Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa.
Kuolleenmeren kääröjen tutkimusta laboratoriossa Israelin kansallismuseossa Jerusalemissa.Jim Hollander / EPA

Kuolleenmeren kääröjen pienten tekstinpalasten kauppa käy kuumana antiikkiesineiden markkinoilla, laillisilla ja pimeillä. Keräilijöille ja erilaisille instituutioille tarjotaan fragmentteja, joiden syntyhistoria on hämärän peitossa.

Kuolleenmeren kääröiksi kutsutaan 1940- ja 1950-luvuilla senaikaisen Jordanian alueella sijaitsevasta luolasta löytyneitä nahalle tai papyrukselle kirjoitettuja tekstejä, jotka ovat peräisin ajanlaskun alun molemmilta puolilta.

Osin vain fragmentteina säilyneet tekstit sisältävät Vanhan testamentin katkelmia, mutta joukossa on myös muita juutalaisia tekstejä.

Osa markkinoille päätyneistä fragmenteista tunnistetaan jossain vaiheessa aidoiksi tai väärennökseksi. Tuorein väärennöspaljastus liittyy Washingtonissa Yhdysvalloissa toimivan Museum of the Biblen – Raamattumuseon – 16 fragmentin kokoelmaan.

Museo joutui äskettäin myöntämään, että ainakin viisi sen fragmenteista on väärennöksiä. Niiden alkuperää tutkittiin Saksassa, jolloin paljastui, että ne eivät ole 2000 vuotta vanhoja tekstejä, vaan uudempia väärennöksiä. Niitä ei aiota asettaa enää esille.

Lähellä yhdysvaltalaista konservatiivikristillistä liikettä olevaa Museum of the Bibleä on aiemminkin arvosteltu leväperäisestä suhtautumisesta historiallisiin dokumentteihin.

Museota lähellä oleva taho tuomittiin oikeudessa maksamaan kolme miljoonaa dollaria ja luopumaan Irakista laittomasti tuoduista antiikkiesineistä, kuten Mesopotamian aikaisista nuolenpääkirjoitusta sisältävistä savikappaleista.

Fragmentit ovat iso bisnes antiikkimarkkinoilla

Kuolleenmeren kääröihin perehtynyt professori Jutta Jokiranta Helsingin yliopistosta kertoo, että uusia fragmentteja on ilmaantunut markkinoille yhä enemmän vuoden 2002 jälkeen.

Jutta Jokiranta
Vanhan testamentin ja lähialojen professori Jutta Jokiranta, Helsingin yliopistoIlpo Pajunen / Yle

Niitä ovat hankkineet omistukseensa erityisesti Yhdysvalloissa toimivat keräilijät ja instituutiot. Monet niistä voivat olla väärennöksiä.

Jokirannan mukaan jo 1940- ja 1950-luvuilla tehtyjä ensimmäisiä löytöjä tutkittaessa tiedostettiin, että vastaan voi tulla myös väärennöksiä. Niiden määrän selvä lisääntyminen kuitenkin kielii, että monet markkinoille ilmaantuvat voivat hyvinkin olla väärentäjien tekosia.

Tästä kertoo Jokirannan mukaan myös se, että uusissa fragmenteissa on suhteessa paljon enemmän raamatullisia tekstejä kuin vanhoissa löydöissä.

Väärentäminen houkuttaa monia, onhan kyse on miljoonaluokan bisneksestä. Lisäksi monet keräilijät suhtautuvat intohimoisesti mahdollisuuteen saada haltuunsa dokumentteja, jotka kertovat kristinuskon alkuajoista. Kiinnostusta on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa.

Eräs tunnettu keräilijä on norjalainen Martin Schøyen, joka sai vuosituhannen vaihteessa mainetta keräilijänä, ja oli kiinnostunut erityisesti Kuolleenmeren kääröjen fragmenteista.

– Yhtäkkiä sellaisia alkoikin ilmaantua. Eli näin luotiin markkinat, sanoo Jokiranta.

Schøyen kutsui tutkijat selvittämään fragmenttien alkuperää. Hän vakuutti avoimuuttaan ja haluaan tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa.

Kun Schøyenin kokoelma julkaistiin vuonna 2016, oli siitä jätetty hänen luvallaan pois joukko epäilyttäviä fragmentteja.

Tutkijat eivät halua tukea laittomia markkinoita

Viime vuosina myös tutkijat ovat pohtineet, miten he voisivat toimia niin, etteivät tulisi tukeneeksi laittomia markkinoita.

Yhdysvalloissa väärennettyjä fragmentteja omistavat – ehkä tietämättäänkin – monet keräilijät ja instituutiot. Jokirannan mielestä olisi välttämätöntä, että joku näistä tahoista veisi asian oikeuden selvitettäväksi. Se ei tosin olisi helppoa saati halpaa touhua.

Entä miten pitäisi suhtautua fragmenttiin, jonka alkuperää ei tunneta? Mitä kautta se on päätynyt omistajiensa haltuun, onko todennäköistä, että se on peräisin Qumranin luolista?

Esimerkiksi Norjassa toimii projekti Lying Pen of Scribes, joka yrittää hakea vastauksia juuri näihin kysymyksiin.

Kaikkien varhaisimpien kääröjenkään alkuperää ei ole dokumentoitu kunnolla, se ei ollut tuohon aikaan tapana. Lisäksi vain osan niistä löysivät tutkijat, mutta osan esimerkiksi alueella liikkuneet beduiinit.

Kuinka sitten suhtautua markkinoille ilmaantuviin uusiin fragmentteihin? Jokiranta pohtii, voisiko tässä ottaa oppia arkeologeilta, joiden maailmassa esine on arvoton, jos sen taustoja ole selvitetty.

Jokiranta avaa väärennyshistoriaa ja bisnestä blogissaan. Blogikirjoitukset löytyvät täältä (siirryt toiseen palveluun) ja täältä. (siirryt toiseen palveluun)