Suurlähetystöjen työntekijät: Ulkoministeriön riidat kumpuavat menneen maailman meiningistä – diplomaattiura on ihmiskoe, joka voi altistaa vallankäytölle

Kosmopoliittien työpaikassa kaikki eivät enää jaksaisi suhtautua diplomaattien touhuihin diplomaattisesti.

lähetystöt
Diplomaatit
Yle Uutisgrafiikka

Ensin pitää tuottaa pettymys niille, jotka toivovat, että tässä jutussa paljastettaisiin, miten Suomen suurlähetystöissä maailmalla olisi taas käräytetty joku harjoittelijoiden kyykytyksestä tai alaisten kähmimisestä.

Niinhän kävi Tukholmassa, jossa suurlähettiläs sai 2016 varoituksen seksuaalisesti häiritsevästä käytöksestä, tai New Yorkissa (siirryt toiseen palveluun), jonka pääkonsuli sai tänä vuonna moitteita johtamisongelmista.

Uusia nimiä ei ole tässä jutussa luvassa, eikä tiedossa. Ei vaikka tällä viikolla julkisuuteen tulikin ulkoministeriön kysely, jossa yli 50 työntekijää kertoi kokeneensa kiusaamista tai häirintää vielä tänä ja viime vuonna.

Yksittäisten väärintekijöiden käräyttämisen sijaan ministeriössä tuntuu kuplivan paljon monisyisempi kysymys: Onko koko erivapauksiin perustuva diplomaattijärjestelmä, passeineen ja cocktail-kutsuineen itse asiassa osa ongelmaa – rakennelma, joka mahdollistaa vallan väärinkäytön?

Arvostelijoiden mielestä se on pikemminkin "tsaarinaikainen", kuten 1800-luvulla rakennettu ulkoministeriön linnakin.

– Kun ihmisestä tulee suurlähettiläs, hänestä tulee maanosan kunkku. Kukaan ei valvo häntä, kuvailee useissa edustoissa työskennellyt työntekijä.

– Sky is the limit, vain taivas on rajana, kuvailee yli 30 vuotta ministeriössä ja edustoissa toiminut Juha Parikka lähetystön johtajan mandaattia.

Parikka on ulkoministeriön virkailijayhdistyksen UHVY:n puheenjohtaja.

– Ongelma on usein se, että edustuston päällikkönä toimivan suurlähettilään esivalta on kaukana Helsingissä, eikä varsinaista esimiestä ole, Parikka jatkaa.

Eifeltorni on on osana valoinstallaatiota ilmastokokouksen aikana 6. joulukuuta.
Pariisin suurlähetystö on yksi diplomaattien suosituimpia asemapaikkoja.Ian Langsdon / EPA

Osalle isoin järkytys ei ollut asiaton kohtelu, vaan se ettei tukea tullutkaan.

– Niin mukava mies! Miten semmoisesta voidaan valittaa, kuvailee yksi työntekijä johtoportaan ensireaktiota Katajanokalla, kun taannoinen reklamaatio edustuston "ykkösen" käytöksestä kantautui Suomeen asti.

– Koska minulla ei ollut kaikkea ylös kirjoitettuna, valitustani ei pidetty uskottavana.

Vastaavia kokemuksia on muillakin.

Haastattelin juttuun kymmentä entistä tai nykyistä edustuston työntekijää, osaa heidän toiveestaan nimettömästi. Heistä vain yksi oli henkilökohtaisesti kokenut häirintää ja yksi kiusaamista.

Nekin haastateltavat, jotka kertoivat kuunnelleensa illanvietoissa korvat punaisina haarat levällään istuvan suurlähettilään rasvaisia vitsejä, tai todistivat esimiehen yrittäneen suudella harjoittelijaa väkisin, muistuttivat, että kyse on kulttuurista, ei siitä että talo olisi täynnä hankalia ihmisiä.

UM:n Rouhe kiistää: Ilmoitukset käsitellään asianmukaisesti

Kun ulkoministeri Timo Soinin (sin.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen (kok.) lupaama ulkopuolinen selvitys häirintätapausten käsittelystä UM:ssä valmistuu, ministerille saattaa tulla hyvin kaksijakoinen käsitys UM:n todellisuudesta. Niin erilaiset näkemykset osapuolilla on.

UM:n hallintojohtaja Ari Rouhe on häirintäuutisista ja niihin liittyvistä järjestöjen edustajien väitteistä paitsi harmissaan myös ymmällään. Hän on huolissaan viime vuosien uutisten aiheuttamasta kokonaiskuvasta.

– On yksinkertaisesti väärä mielikuva, että ulkoministeriössä olisi tämäntyyppisiä ongelmia enemmän kuin muissa ministeriöissä, ja että tapauksia ei käsiteltäisi asianmukaisesti, Rouhe sanoo.

Vuonna 2013 UM sai työhyvinvoinnin Kaiku-palkinnon. Rouheen mukaan olisi täysin järjetöntä, että UM sahaisi omaa oksaansa välttelemällä kiusaamis- tai häirintätapausten käsittelyä.

– Sehän olisi tosi lyhytnäköistä. Meidän etu työnantajana on, että tällaiset asiat käsitellään ja saadaan pois päiväjärjestyksestä.

Rouheen näkemyksen jakaa työhyvinvointipäällikkö Valtteri Hirvonen. Hänen mukaansa talossa rohkaistaan ilmoittamaan epäasiallisesta kohtelusta.

Hirvonen on palvellut kuudessa maassa diplomaattina – myös suurlähettiläänä – ja UM:n sisäisen tarkastuksen yksikössä.

– En osta myöskään väitettä diplomaattien koskemattomuudesta, en vain mitenkään. Diplomaattien tai muun henkilökunnan väärinkäytöksiä ei paineta villaisella. Tarkastajan tehtävissäkin huomasi, että ystävänkauppoja ei yritetä tehdä, sellaisesta jäisi kiinni.

Hallintojohtaja Ari Rouhe ihmettelee, miksi vastakkainasettelu esimerkiksi työntekijäjärjestön Jukon ja ulkoministeriön välillä on kiihtynyt juuri nyt.

Voisiko selitys olla niin yksinkertainen, että järjestö ajaa ministeriön työkulttuuriin tyytymättömien jäsentensä etua?

– En tietenkään pysty arvioimaan Jukon motiiveja, Rouhe sanoo.

Shinjukun pilvenpiirtäjät Fuji-vuoren edessä.
Japani ja Suomi viettävät diplomaattisuhteidensa satavuotisjuhlaa ensi vuonna. Suurlähetystö on Tokiossa.Kimimasa Mayama / EPA

Kahden kerroksen väkeä: eri palkat, eri oikeudet

Nimittäin Ylen haastattelussa nekin, jotka eivät olleet itse asiatonta käytöstä tai häirintää havainneet, nostivat esiin lähetystöjen hierarkkisuuden.

Kahden kerroksen ongelma liittyy etenkin edustustojen paikan päältä palkattuihin työntekijöihin.

Suomesta lähetetyt työntekijät työskentelevät Suomen palkoilla, virkaehdoilla ja lomaoikeuksilla, mutta paikan päältä palkatut ovat paikallisten työehtosopimusten varassa.

Heidän oleskelulupansa on yleensä riippuvainen siitä, jatkuuko työsuhde edustustossa. Se tekee heistä haavoittuvia, ja riippuvaisia päälliköstä.

– Työehtosopimusten ero voi olla ällistyttävä. Vaikka oma osaaminen ja koulutus vastaisivat kollegojen taustaa, organisaation rakenne jakaa työntekijät pahimmillaan eri kasteihin. Ulkopuolisuuden kokemus on sisäänrakennettu systeemiin, kertoo muualle johtotehtäviin lähtenyt asiantuntija.

Juha Parikan mukaan suurlähettiläällä on valtaa määräillä työntekijän pienistä ja isoistakin asioista: työsuhdeasunnosta, työtodistuksesta ja myös pestin jatkosta tai päättymisestä. Kulkuoikeutta toimistossa voidaan rajoittaa.

– Sanotaan niin, että asetelma tekee ihmisen hyvin varovaiseksi, Parikka sanoo.

Ostoskeskuksesta Addis Abebassa, Etiopian pääkaupungissa.
Etiopian kanssa diplomaattisuhteet solmittiin vuonna 1959. Addis Abeban lähetystö perustettiin 1965.Mikko Pihavaara / EPA

Ihmiskoe suljetussa ympäristössä

Parikan mukaan vaikenemista ylläpitää myös koko diplomaatin ammattiin sisäänkirjoitettu työnkierto, rotaatio ympäri maailman.

– Kukaan ei ole pysyvästi missään. Kaikkia arvioidaan jatkuvasti. Ihmiset ovat kunnianhimoisia. Kolmen, neljän vuoden välein yritetään päästä tikapuita pitkin ylös. Se aiheuttaa paineita, Parikka selittää.

Oikeastaan diplomaatin hommissa on kyse vähän kuin työuran mittaisesta sosiaalipsykologisesta kokeesta suljetussa ryhmässä. Diplomaattiura alkaa Kavakusta eli Kansainvälisen asioiden valmennuskurssista ja ihanteellisesti päättyy eläkkeelle suurlähettilään tehtävästä.

Juuri nyt on käynnissä historian 42. Kavaku (siirryt toiseen palveluun), johon valittiin 18 hakijaa.

Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuu päästä ensimmäiseen asemapaikkaan, saada hieno titteli käyntikorttiin ja vaikka palveluskunta. Työn keskeinen osa on drinkkilasi kädessä edustaminen, vaikka kosteimmat vuosikymmenet ovatkin takana päin.

Sitten 3–4 vuoden välein tehtävät kilpailutetaan, ja voittajista päättävät työkaverit työpaikan sisältä.

– Kynnys tehdä ilmoitus kollegasta on hirveän korkea, kun ollaan samassa rotaatiossa kymmeniä vuosia, Parikka myöntää.

Vai uskaltaisitko itse aiheuttaa hankaluuksia ihmiselle, joka voi seuraavassa rotaatiossa päättää, jatkatko maailman metropoleissa vai jäätkö ministeriön käytäville pölyyntymään?

Suurlähetystöjen kermaa ovat läntiset suurkaupungit: Pariisi, Lontoo, Washington D.C. Kehitysmaat eivät kiinnosta yhtä paljon. Välillä palataan takaisin Suomeen.

–Jos isossa yrityksessä ei viihdy tai ei etene, voi lähteä Nokialta Ericssonille tai toisin päin. Diplomaattina ainoa vaihtoehto on pysyä ulkoministeriössä. Se on epäterve tilanne, kertoo muualle johtotehtäviin lähtenyt asiantuntija.

No mikä sitten on totuus UM:n työilmapiiristä?

Kääntäen voi sanoa, että jos ulkoministeriön noin 2 000 työntekijästä 50 kertoi kokeneensa epäasiallista kohtelua, 1 950 ei sellaiseen ole törmännyt.

Osa kriitikoista huomauttaakin, että heidän kohtaamistaan ongelmista huolimatta UM:ssä on ollut myös useita inspiroivia ja alaisiaan tukevia johtajia.

Mutta tunnistaako UM:n johto, mistä työntekijät puhuvat, kun he mainitsevat diplomaattipiirien ja suurlähetystöverkoston rakenteelliset ongelmat?

Ari Rouhe kuuluu UM:n avainryhmään, joka tekee suurlähettiläsvalinnat. Hän arvelee, että mielikuva muuta valtionhallintoa hierakkisemmasta ulkoministeriöstä on vanhentunut.

– Mielestäni UM ei ole erityisen hierarkkinen laajuuteensa nähden. Pikemminkin aika joustavasti toimiva.

Rouheen mukaan on totta, että muutamissa edustustoissa on viime vuosina tullut esiin johtamisongelmia, mutta painottaa, että niitä on käsitelty asianmukaisella tavalla.

– Kyllä työntekijät uskaltavat (ilmoittaa ongelmista). Joskus on päädytty siihenkin, että kesken nelivuotiskauden edustustosta tullaan pois.

punainen tori
Paitsi Moskovassa, Suomella on Venäjällä lähetystön toimipisteet Pietarissa, Petroskoissa ja Murmanskissa.AOP

Entä puhkeaako diplomaattinen kupla?

Kavakut aloitettiin vuonna 1970 tuomaan johdonmukaisuutta diplomaattien valintaan ja koulutukseen.

Sitä ennen suurlähettiläät valittiin sanonnan mukaan sen perusteella, kuka oli presidentti Urho Kekkosen mielestä sopivin. Puhuttiin, että suurlähettiläs sai tehdä ihan mitä halusi.

Siitä kulttuurista on tultu kauas. Mutta kun esimerkiksi Valtteri Hirvonen kävi Kavakun, kurssilla kävi vielä Kekkosen ajan diplomaatteja evästämässä tulevaan tehtävään.

Kahden kerroksen väen asetelma on Hirvosen mukaan osittain väistämätön. Palautteeseen on kuitenkin havahduttu, sillä tulehtuneet työyhteisöt tulevat kalliiksi.

– Keskimäärin edustustoissa työskentelee 5–6 ihmistä. Jos niin pienestä työpaikasta yksikin on poissa, menetetään 20 prosenttia työpanoksesta, Hirvonen sanoo.

Kavakun ohjelman suunnittelusta vastaavan, henkilöstön kehittämispäällikön Juha Mustosen mukaan koulutusta uudistetaan parhaillaan.

Työntekijöiden välisten hierarkioiden madaltamista on UM:ssä pohdittu esimerkiksi diplomaattien ja hallinnon uran välillä sekä myös Suomesta ja asemamaasta palkattujen välillä.

– Näin laajennettaisiin porukkaa, joka kokee toisiaan kohtaan kollegiaalisuutta, Mustonen sanoo.

Myös siirtomaa-ajan mielikuvia halutaan liudentaa. 2000-luvulla ei näytä kovin hohdokkaalta, kun suurlähettilään pyykit pesee tai autoa kuljettaa kehitysmaasta palkattu palveluskunta, vaikka sillä onkin tärkeä työllistävä vaikutus.

– Myös monikulttuurisuuskoulutusta kehitetään, jotta voimme purkaa asenteita edustustoon lähetettyjen ja asemamaasta palkattujen väliltä, Mustonen sanoo.

Hänen mukaansa ulkoministeriössä esiin noussut kritiikki liittyy kulttuurin muutokseen. Vaatimus yhdenvertaisuudesta, itseohjautuvuudesta ja joustavuudesta on entistä tärkeämpää.

– Tämä pitää myös työantajan ennakoida, Mustonen lisää.

Lisää aiheesta:

Ulkoministeriön työntekijät syyttävät johtoa laiminlyönneistä: Häirintään ei puututa ja sitä vähätellään

Ulkoministeriö teettää riippumattoman selvityksen häirintätapausten hoidosta – Yhdeksän kokenut seksuaalista häirintää, kymmenet kiusaamista