T. rexin hassun lyhyet eturaajat olivatkin hyödylliset

Koska aika ei ole säästänyt T. rexin pehmeitä nivelkudoksia, avuksi otettiin tämän päivän kalkkuna ja alligaattori.

paleontologia
Luonnollisen kokoinen ja näköinen dinosaurusnukke, josta kuitenkin pilkistävät sitä liikuttelevan ihmisen jalat. Otus haistelee pelästynyttä pikkutyttöä, ympärillä hymyileviä ja valokuvaavia ihmisiä.
T. rexin poikanen kävelyllä kauppakeskuksessa Bangkokissa. Odottamaton otus mainosti BBC:n tv-sarjaan perustuvan dinosaurusshow'n Aasian-kiertuetta vuonna 2010.Rungroj Yongrit / EPA

Ajatus Tyrannosaurus rexistä herättänee ennemmin kauhunväristyksiä kuin tirskuntaa, mutta suhteettoman pienet ja täysin hyödyttömiltä vaikuttavat eturaajat ison ruumiin kupeilla saattavat sentään huvittaa.

Tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lihansyöjäsauruksien töpöraajat eivät kuitenkaan olleet evoluution erhe vaan pätevät puristimet. Niiden kääntyvyyden ansiosta T. rex ja muut theropodit saivat pyydystämänsä saaliin hirmuisiin hampaisiinsa.

Stocktonin yliopiston tutkimus perustuu kahden nykyeläimen tutkimuksiin. Toinen on kalkkuna, toinen mississippinalligaattori. Ne ovat T. rexin sukulaisia.

Niiden siiven ja etujalan perusteella tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen että koko theropodien suku todennäköisesti pystyi halutessaan kääntämään etujalkaansa ja myös kämmentään niin, että sen saattoi painaa rintaa päin.

Sillä tavoin ne saivat vedettyä saaliin puruetäisyydelle, arvelevat tutkimuksen tekijät Christopher Langel ja Matthew Bonnan LiveScience (siirryt toiseen palveluun)-tiedesivustolle. Itse tutkimus ei ole vielä ilmestynyt tiedejulkaisussa.

Röntgenlaite ja ongensiimaa

T. rexin luurankoja on löydetty pitkälti toistakymmentä, osa miltei kokonaisina, mutta nivelistä ja niiden liikkuvuudesta puuttuu ratkaisevaa tietoa. Koska pehmeät nivelkudokset eivät olleet omiaan säilymään fossiileina, avuksi tarvittiin kalkkunan siipi ja alligaattorin etujalka.

Niistä saatiin liikkuvaa kuvaa röntgenmikrotomografialaitteella. Toinen apuväline oli vähemmän tekninen: kyynär- ja värttinäluuhun sidottua siimaa nykimällä niveleen ja luihin syntyi aito liike.

Se osoittautui hyvin erilaiseksi kuin meillä ihmisillä. Kun me taivutamme kättämme, sekä värttinä- että kyynärluu taipuvat kohti olkavartta. Samalla kämmenellä on taipumus osoittaa eteenpäin.

Alligaattorilla ja kalkkunalla kyynärnivel on monimutkaisempi. Luut eivät vain pyörähdä ylös niveltä pitkin, vaan liikkuvat myös sivusuunnassa kohti olkavartta. Samalla kämmen kääntyy sisäänpäin ja hieman yläsuuntaan, selittävät tutkijat.

Etenkin sivusuuntaisen liikkeen suuruus oli tutkijoille yllätys. Meiltä nisäkkäiltä vastaava ei onnistu. Taas kerran luontoäiti on keksinyt samaan asiaan useita ratkaisuja, Langel ja Bonnan sanovat.

Dinosauruksesta teemapuistoon tehty malli, jossa kita on auki ja kieli ulkona.
Tällainen kielipeli ei petosauruksilta oikeasti onnistunut, kertoo tuore tutkimus.Spencer Wright

T. rex ei osannut näyttää kieltä

Toinen tuoreehko tutkimus tuotti vastakkaista tietoa T. rexin liikkuvista osista. Yhdysvaltalais-kiinalaisen tutkimuksen mukaan T. rex ei saanut kieltään ulos suustaan, toisin kuin hurjasti karjuvan T. rexin kuvissa on ollut tapana esittää.

Texasin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ja Kiinan tiedeakatemian tutkijat vertailivat nykylintujen ja krokotiilieläinten kieliluita ja -lihaksia niiden muinoin kuolleiden sukulaisten kitaan.

He päättelivät, että T. rexin kieli oli todennäköisesti kiinni suunpohjassa, kuten tämän päivän alligaattoreilla ja krokotiileilla.

Kieli oli lyhyt, eikä se juuri liikkunut, he summaavat PLOS ONE (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa.

Neljä kuvaa fossiloituneista dinosauruksenpäistä.
Nuolet osoittavat Koillis-Kiinasta löydettyjen fossiilien kieliluuta.Li et al. 2018

Liittyvätkö kielen kehitys ja lentotaito yhteen?

Professori Julia Clarke ei ole ensi kertaa kumoamassa vakiintunutta kuvaa dinosaurusten ominaisuuksista.

Pari vuotta sitten hän johti tutkimusta (siirryt toiseen palveluun), jonka tulosten mukaan jotkin dinosaurukset eivät ärjyneet, vaan niiden ääntely muistutti kujertelua tai kuminaa. Samanlaista tulee strutsien ja krokotiilien kaulanahan lävitse, kun niiden nokka tai suu on kiinni.

Uudessa tutkimuksessa Clarke ja apulaisprofessori Zhiheng Li pohtivat myös lentoliskolajien kielien kehittymistä hyvin monenlaisiksi. Heidän mukaansa se saattoi liittyä lentotaitoon.

Kun nuo dinosaurusten aikaiset pterosaurukset nousivat siivilleen, niiden oli muutettava ruokailutottumuksiaan, he perustelevat.

– Eturaajoista tuli siivet, eikä niitä enää voinut käyttää saaliin käsittelyyn. Kieli sai siinä paljon tärkeämmän tehtävän. Muun muassa sellainen hypoteesi meillä on, Clarke kertoo ja sanoo tutkimusten jatkuvan.