26-vuotias raviohjastaja unelmoi häistä ja ajamisesta maailmalla – ysärin lapset ovat nousemassa Suomen ajajatilaston huippusukupolveksi

Raviperheessä kasvaneesta Hannu Torvisesta piti tulla jääkiekkoilija, mutta veri veti raviradalle. Se kannatti, sillä nuori mies kuuluu ohjastajien kirkkaimpaan kärkeen, josta löytyy tänä päivänä muitakin 1990-luvulla syntyneitä.

raviurheilu
Mies istuu ohjastajan puku päällä
Hannu Torvinen valmistautuu raveihin aina lukemalla lähtölistoja.Simo Pitkänen / Yle

26-vuotias mies nostaa autonsa kyydistä painavan urheilukassin kevyesti heilauttaen. Viikko on vasta aluillaan, mutta ammattiohjastaja Hannu Torvinen on ehtinyt jo tehdä autokaupat ja hurauttaa Helsingistä Jyväskylään.

Hän on silminnähden hyvällä tuulella.

Edes JyväskylänKillerin raviradalla navakasti puhaltava syystuuli ei latista tunnelmaa. On ravipäivä, ja kolmen tunnin päästä miehen pitäisi istahtaa ohjaksiin.

Torvinen on tämän vuoden ajajatilastossa (siirryt toiseen palveluun) (Hippos) voittosummissa mitattuna kakkonen yli miljoonan euron potilla. Kirkkaimmalle mitalille hän on ohjastanut tälle vuotta kolmanneksi useiten kaikista suomalaisista ajajista.

Mies laittaa kypärän päähän
Hannu Torvisen arki on kiireinen. Välillä vapaapäivien välillä saattaa vierähtää viikkoja.Simo Pitkänen / Yle

Lähtöjä on takana yli 1 300 ja voittoja 159. Yksi tämän vuoden hienoimmista tapauksista oli Torvisen ja savolaistamma Ranch Kellyn marraskuun voittoisa Ranskan-matka.

Raviura on tarkoittanut matkalaukkuelämää, pitkiä automatkoja ja välillä kaipuuta kotiin tyttöystävän luokse.

– On viikkoja, jolloin ei ole ollenkaan vapaapäiviä ja toisinaan seuraavaan vapaaseen on kolmekin viikkoa, hän kertoo.

Torvinen on yksi niistä 1990-luvulla syntyneistä, jotka ovat nousseet raviratojen mittelöihin ja ottaneet paikkansa tilastokärjestä rytinällä. Pitkään ohjastajien pukukopeissa olikin jo tuoksunut varttuneempien, 40–60-vuotiaiden ohjastajien hiki.

Pohjoisen huiput tulevat Suomesta

Hevosurheilu-lehti uutisoi elokuussa (siirryt toiseen palveluun), että Pohjoismaiden nuorimmat huippuohjastajat löytyvät tänä päivänä Suomesta. Elokuun puoliväliin mennessä vuonna 1989 tai sen jälkeen syntyneet olivat ohjastaneet Suomen totolähdöissä yhteensä 693 voittoa, joka on viidesosa kokonaismäärästä.

Santtu Raitala (1991), Olli Koivunen (1995), Iikka Nurmonen (1993) – ja tietysti Hannu Torvisen veli Jukka Torvinen (1995). Kaikki kuuluvat samaan voitokkaaseen sakkiin.

Suomen ravivalmentajat ry:n toiminnanjohtaja Mikko Korpela luettelee nimet ylpeyttä äänessään.

Ravimaailma on kaivannut raikasta tuulahdusta, sillä uudet läpi lyöneet roolimallit saavat parhaimmillaan uudet ihmiset kiinnostumaan lajista. Pari vuotta sitten uumoiltiin katsojalukujenkin kertovan, että ravimaailman on muututtava, tai laji kuolee (siirryt toiseen palveluun) (Taloussanomat).

– Osalla nuorista ohjastajista on ravitausta jo oman perheen takia, mikä on edesauttanut alalle hakeutumista. Kun muutama ohjastaja on löynyt itsensä läpi, se on antanut innoitusta myös muille. 1990-luvun alun sukupolvi on tässä nyt noussut otsikoihin ja framille, Mikko Korpela sanoo.

– Uskoisin, että sillä on lajia piristävä vaikutus.

Silti ajajatilaston 20 parhaan keski-ikä on edelleen Suomessa reilusti yli 40 vuotta.

– Suurin osa ammattilisenssin haltijoista on 60- ja 70-luvuilla syntyneitä. Heidän ikäluokkansa on tällä hetkellä aktiivisin ohjastaja- sekä valmentajaryhmässä, Korpela kertoo.

Myös Torvinen on huomannut ilmiön.

– On ollut outoa, että siinä välissä ei ole ketään. On pitkä väli meidän ja vanhempien aktiivien välillä, hän sanoo.

– Faktahan on se, että minulle ja pikkuveljelleni Jukalle on ollut etua isästä, joka valmentaa. Kaikki oppi on tullut kädestä pitäen heti nuoresta alkaen. Silti virheistä on pitänyt oppia itse.

"Jos pärjää, niin pärjää"

Torvinen laskee kassinsa lattialle keltaisten pukukoppien viereen. Hän kaivaa sen uumenista ison kasan kisavarusteita laskien ne ohjastajien taukotilan elämää nähneen muovisen pihapöytäkaluston päälle.

Sukkaparia etsiessä miehen käsi kurottelee laukun pohjaa. Musta sukka saa parikseen harmaan.

Jämsästä kotoisin oleva Hannu Torvinen on kasvanut kavioiden kopseessa ja ravipiireissä. Isä Heikki Torvinen piti 30 vuotta ravitallia Jämsässä. Hevosurheilun ammattilaiseksi hakeutuminen ei kuitenkaan ollut täysin itsestäänselvyys.

Urheilullinen ja kilpailunhaluinen poika mitteli kaikessa kuulantyönnöstä pallolajeihin veljensä ja serkkujensa kanssa.

Ohjastaja seisoo raviradan vieressä
Jääkiekkotausta on tuonut Hannu Torviselle taidon lukea ja ennakoida kisatilannetta.Simo Pitkänen / Yle

Nuori mies pelasi tavoitteellisesti jääkiekkoa. Ura jatkui A-junioreihin saakka JYP:ssä ja viimeiseksi SaiPassa.

– Olin aamut tallilla, treenasimme hevosia ja lähdin Jyväskylään jääkiekkotreeneihin. Pari vuotta arki oli sellaista.

Toisesta oli luovuttava, että toisessa oli mahdollisuus menestyä.

– Se oli valinnan hetki, Torvinen muistelee.

Meneillään on kuudes kausi, kun Torvinen ajaa täysin työkseen kilpaa. Ensimmäisinä vuosinaan hän ohjasti isänsä hevosia sekä muutamia yksittäisiä laina-ajokkeja.

Nyt kilpailemisesta on muodostunut hänen tavallinen arkensa: iltaravipäivinä aamupäivä on vapaata, mutta viimeistään lounaan jälkeen on lähdettävä jo seuraavia kisoja kohti.

Vuoden aikana järjestetään 544 Toto-ravipäivää (siirryt toiseen palveluun) (Hippos). Kilpailupäivien määrä on kasvanut, tammi-maaliskuussa ja loka-joulukuussa jokaisena maanantaina ajetaan kahden raviradan lähdöistä koostuva Magic Monday -Toto65-kierros.

Ajettavaa siis riittää, ja Torvinen tietää, että radalle on mentävä, mikäli mielii pärjätä. Osaaminen ei tule ilmaiseksi, ja hyvä menestys takaa sen, että lajia saa pitkään tehdä leipätyönään.

Voiko ravihevosen ohjastamisella pärjätä taloudellisesti?

– Jos pärjää, niin pärjää. Se on niin yksiselitteistä. Ei siinä ole mitään oikotietä, Torvinen sanoo.

Ilman hevosten valmentajia ei ole ammattiohjastajia

Ravimaailmassa on käynnissä nuorten ohjastajien rynnistyksen lisäksi toisenlainenkin murros. Lainaohjastamisen suosio kasvaa, mutta valmentajakunnan pian ikääntyessä voi nousta pula taitavista valmentajista.

Tätä mieltä on ainakin Suomen ravivalmentajat ry:n toiminnajohtaja Mikko Korpela.

– Lainaohjastajatrendi alkoi 90-luvun lopusta. Siitä se on kasvanut. On paljon ohjastajia, jotka ovat luopuneet oman tallin pidosta. He haluavat erikoistua kapeampaan osaamisalueeseen, kuten muillakin aloilla, Korpela sanoo.

Yhä harvemmin kohtaa kilpa-ajajia, jotka pitävät omaa tallia tai valmentavat. Korpela sanoo, että yksi, ja todennäköisesti suurin syy tähän on se, että lainaohjastaminen vie aikaa.

– Taloudellisetkin näkökulmat ovat tärkeässä osassa. Ammattilaisemme ovat itsenäisiä yrittäjiä. He miettivät, miten saadaan parasta mahdollista taloudellista tulosta, hän muistuttaa.

Ilman hevosten valmentajia ei kuitenkaan ole ammattiohjastajia.

– Kaikki eivät voi olla lainaohjastajia, vaan valmennustyökin täytyy tehdä taustalla. Mistä pohjatyöntekijät löytyvät tulevaisuudessa? Millä keinoin pyritään kannustamaan nuorempia raviohjastajia myös valmennuspuuhiin? Onko koulutuksen avulla mahdollista tehdä jotain? Tässä on monia asioita, joita tulee kyllä miettiä.

Hannu Torvinen laskee lähivuosien tavoitteekseen tulla entistä paremmaksi ohjastajaksi. Jo valmiiksi täyteen ahdetussa aikataulussa harrastuksetkin jäävät liian vähälle, joten hän ei suunnittele ainakaan vielä ohjastamisen ohella valmentamista.

– Ei koskaan voi sanoa ei. Nuorten hevosten kanssa toimiminen ja ravimaailman aakkosiin opettaminen on mielenkiintoista. Siihenkin täytyisi olla oma paikka. Tulevaisuus tuo, mitä on tuodakseen.

"Se tekee tästä hommasta mielenkiintoista"

Mahtava. Se on Hannu Torvisen mukaan sana, joka kuvailee parhaiten tänä vuonna raveissa ulkomailla ja Suomessa menestynyttä Ranch Kellyä.

– Se on yksilö, omalaatuinen tamma, mutta sen kanssa on kaikki mennyt hyvin. Ollaan hyvissä väleissä, Torvinen sanoo.

Ohjastaja sanoo, että tärkein asia, jossa hän haluaa edelleen kehittyä, on hevosen kanssa työskenteleminen. Se, että jo ohjaksista kiinni pitäessä ja korvien sekä hännän asentoa tarkkaillessa voi lukea, millaisen eläimen kanssa on tekemisissä.

– Kaikki hevoset ovat erilaisia, ja se tekee tästä hommasta mielenkiintoista. Siihen minä sytyn joka päivä uudelleen, mies huokaa.

Ravit
Ohjastajan hevoset vaihtuvat tiuhaan. Siksi hevosen käytöksen lukeminen on tärkeää.Jonna Karjalainen / Yle

Torvinen muistuttaa työnjaosta: hevonen on urheilija, ohjastaja taas avustaja, joka hakee oikeat väylät onnistumisiin.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ohjastaja saisi lorvia vapaa-aikansa pitämättä huolta peruskunnostaan.

– Minusta ohjastajankin pitää olla hyvässä kunnossa. Vaikka moni voi ajatella, että ohjastaja vain istuu kyydissä, niin käsille se on kovaa työtä.

Torvinen pukee ylleen turvaliivin.

Mies joutui vähän yli vuosi sitten pahaan onnettomuuteen Vermon 65-raveissa (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Torvisen ohjastama, lähtöä pitkään johtanut Creation Primero kompastui ja kaatui loppusuoralla radalle. Torvinen vietiin ambulanssilla sairaalaan. Pahalta näyttäneestä tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, eikä se jättänyt pelkoa kavuta uudelleen rattaisiin.

– Ei hevosen pidä kaatua ihan noin vain. Toivotaan, ettei sellaista tilannetta tule uudelleen.

Ojastajan kropassa kovimpaan pinteeseen joutuu käsien lisäksi pää. Hannu Torvisen etulyöntiasema tulee jääkiekkotaustasta. Hän osaa ennakoida meneillään olevaa ja tulevaa hetkeä.

Ohjastajan täytyy tulla toimeen myös ihmisten kanssa. Hevosten lisäksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat niiden omistajat ja valmentajat.

– He ovat tykänneet minusta tähän asti. Toivottavasti tykkäävät vielä jatkossa monta vuotta eteenpäinkin. Silloin ei ole mitään hätää.

Onko veli pahin kilpakumppani?

Ohjastajien taukotiloista on turha hakea minkäänlaista glamouria.

Vanhempi kollega valkoisissa haalareissaan napsauttaa kahvinkeittimen pulputtamaan ja heittää nuorelle ohjastajalle hyväntahtoisen herjan siitä, kuinka haastattelussa kannattaa itseään edustaa. Molemmat nauravat päälle.

Hannu Torvinen sanoo, että uran alkuvuosina pukukoppitunnelma tuntui hyvin erilaiselta kuin meininki jääkiekkoilijoiden kesken.

– Nyt vanhemmatkin miehet ovat nuortuneet kanssamme. Kisailu jätetään radalle, vähän kuten kamppailut jäällekin. Aika moni ohjastajista on plus viisikymppisiä. Minusta he ovat kuin kaksikymppiset pojat nykyään, Torvinen paljastaa.

Kuka on Torvisen pahin kilpakumppani?

– En osaa oikein sanoa tuohon mitään. Kaikkihan he ovat pahoja radalla, hän toteaa ja jää hetkeksi pohtimaan.

– Ei edes pikkuveli. Hänkin menee samaan kastiin, kun ollaan radalla. Se on niin herkkä laji, ettei niitä tule mietittyä.

hannu torvinen raveissa
Jonna Karjalainen / Yle

Ammattiohjastajan ura lähensi ainakin isoveljen mielestä veljesten, Hannun ja Jukan, suhteita entisestään. Vielä pari vuotta sitten he kulkivat samaa matkaa raveihin ja sieltä pois.

– Olemme paremmissa väleissä kuin nuorempana. Silloin molemmilla oli omat harrastukset ja mentiin niiden mukaan. Nyt työn kautta välimme ovat lähentyneet paljonkin.

Perheen tuki on muutenkin tärkeää.

– Kyllä meidän isälle ja äidille menevät pointsit. He ovat edelleen aktiivisesti mukana elämässämme.

"Naimisiin haluaisin mennä jossakin vaiheessa"

Torvinen ottaa lokoisan asennon ja katsoo mietiskellen lähtölistaa. Se on hänen rutiininsa ennen kisaa.

Pöydällä lojuvat kypärä, ajolasit, raippa sekä sekuntikello.

Nuorella miehellä on paljon unelmia. Tärkeimmät niistä liittyvät työhön ja parisuhteeseen. Torvinen paljastaa parhaillaan opiskelevansa parhaillaan ranskaa ja ruotsia.

– Raviurheiluun liittyvä unelma on se, että pysyy terveenä pitkään ja pystyisi ajamaan paljon kilpaa. Toivottavasti löytyy yhteyksiä ulkomaillekin. Se olisi mahtava, että jossakin vaiheessa pystyisi olemaan all-around-ajaja, että pystyisi ajamaan missä vain, Torvinen kertoo.

Vaikka ravikärryssä kiitäessään hän tuntee elävänsä unelmaansa, hän on päättänyt, ettei työ voi olla koko elämän suola. Kiireinen ohjastaja opettelee pitämään vapaapäiviä ja jättämään raviradalla sattuneet pettymykset taakseen avatessaan kotioven.

– Pitää ottaa aikaa omalle pienelle perheellekin. Tyttöystävän kanssa pitää koittaa viettää aikaa. Se on tosi tärkeä homma.

Entä henkilökohtainen unelma? Mahtuuko siihen muuta kuin ravia?

– Naimisiin haluaisin mennä jossakin vaiheessa. Se on sellainen pieni unelma, mutta toivottavasti se tapahtuu, hän hykertelee.