Viime vuosikymmenten suurin työmarkkinataisto pysäytti paperikoneet viikoiksi – Näin sen muistaa Paperiliiton Jouko Ahonen

Pattitilanteeseen joutumista pitäisi osata välttää jo ennalta.

työtaistelut
Jouko Ahonen
Jouko AhonenMauri Ratilainen / AOP

Työmarkkinakiistat ovat tänä syksynä näkyneet runsaasti julkisuudessa, joskin takavuosista poiketen vastapuolina ovat olleet työntekijäpuolen ay-liike ja hallitus. Yleensä on totuttu näkemään vastakkain ay-liike ja työnantajat.

Ay-liikkeen ja hallituksen välit ovat kirskuneet viime kuukaudet. Molemmat ovat pitäneet esitystä irtisanomislaista periaatteellisesti tärkeänä, eikä omista kannoista ole haluttu perääntyä. Ay-puoli on vastustanut hallituksen aikeita lukuisilla lakoilla.

Työtaistelut ovat näkyneet mediassa ja niistä sivullisille aiheutuneet ongelmat olleet tavallinen uutisaihe.

Perjantaina pitkä kiista liikahti kohti sopua, kun työntekijäkeskusjärjestöt suostuivat keskeyttämään lakkojaan ja hallitus kutsui ne käymään läpi lakiesityksen perusteluja.

Tiukiksi kärjistyneitä tilanteita on työmarkkinoilla nähty ennenkin. Yksi viime vuosikymmenten kovimmista työmarkkinakriiseistä nähtiin vuonna 2005 Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n välillä.

Kiistan keskiössä olivat tuolloinkin periaatteellisesti tärkeät asiat: työskentely juhannuksena ja jouluna ja ulkopuolisen työvoiman käyttö.

Kiista johti vuonna 2005 lopulta siihen, että paperitehtaat seisoivat peräti seitsemän viikkoa: ensin puolitoista vuorokautta Paperiliiton lakon vuoksi, ja siitä eteenpäin Metsäteollisuuden julistaman työsulun takia.

Toimivatko henkilökemiat

Paperialan kiista on ollut Tilastokeskuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) taloudellisesti merkittävin 90-luvun laman jälkeen. Siinä menetettiin yli puoli miljoonaa työpäivää. Vielä enemmän työpäiviä menetettiin sairaanhoitajien lakossa vuonna 1995, mutta sen taloudelliset vaikutukset eivät olleet yhtä suuret.

Kun pattitilanteeseen ajautunutta, tiukkoihin periaatteisiin kietoutuvaa kiistaa sovitellaan viikkoja, on vaikeinta muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Näin arvioi Jouko Ahonen, joka johti selkkauksen aikaan yli 13 vuotta sitten Paperiliittoa.

– Herkästi tahtoo tulla sanottua vähän loukkaavasti vastaneuvottelijalle, kun on pinna tiukalla. Huono asetelma tulee myös, jos henkilökemiat eivät neuvottelijoiden välillä toimi, Ahonen sanoo.

Hän kertoo, ettei seuraa nykyisiä työmarkkinaneuvotteluja kovin aktiivisesti, mutta arvelee yhdeksi tänä syksynä nähdyn pattitilanteen syyksi henkilökemioiden ongelmat ja luottamuksen puutteen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ay-johtajien välillä.

Älä maalaa itseäsi nurkkaan

Miten entinen ay-johtaja Ahonen evästäisi tulevien pattitilanteiden ratkaisijoita?

– Tärkeää on säilyttää pitkissä neuvotteluissa hyvät henkilösuhteet. Voidaan vääntää neuvotteluissa yötä myöten, mutta aamukahvin merkeissä kätellä ja todeta reippaasti, että neuvottelut jatkuvat, Ahonen sanoo.

Paperiliitossakin tehtiin jälkeenpäin tarkkaa analyysia siitä, kuinka pitkäksi venyneessä kiistassa olisi voinut toimia toisin.

– Jälkiviisaana analysoitiin tarkkaan tilannetta. Ennakkoon ei kannata maalata itseään nurkkaan, kuten näkee, että nyt tehtiin vähän puolin ja toisin. Kun ajaudutaan periaatetasolle, tilanne pitkittyy ja mutkistuu, Ahonen pohtii.

Ulospääsy pitäisi löytää niin, ettei kasvoja tarvitse menettää. Ahonen kuvailee paperin pattitilanteessakin heille löytyneen lopulta sopimuksesta kohta, jolla liitto sai "kasvojenpesuvettä" sovinnon hyväksymiseen.

puupino
Markku Ojala / AOP

Työmarkkinapomo antaa kiistalle kasvot ja kansa muistaa

Nyt vuosia tapahtumien jälkeen Ahonen arvioi, että kovimmat paineet paperialan vuonna 2005 jumiutuneisiin neuvotteluihin toi julkisuus.

Toimittajat päivystivät neuvottelujen etenemistä, ja voivat usein olla omien lähteidensä kautta jyvällä siitä, mitä neuvottelupöydässä on käsitelty.

– Sovittelussa olevasta ei kuitenkaan saa kertoa, eikä vahvistaa mahdollisia vuodettuja tietoja. Samalla pitää silti julkisuuden kautta valaa uskoa oman porukan henkeen, sillä he tietysti seuraavat uutisia tarkasti, Ahonen sanoo.

Ahonen toteaa julkisuuden vain lisääntyneen viime vuosina. Vielä vuosikymmen sitten sosiaalista mediaa ei samalla tavalla ollut pyörittämässä julkisuuteen nousevaa keskustelua ja syöttämässä puheenaiheiksi vääriäkin tietoja.

Kun kiista ja sen osapuolet pyörivät julkisuudessa jatkuvasti, kasvot tulevat tutuiksi suurelle yleisölle ja asiat henkilöityvät. Ahonen muistelee, että keväällä 2005 ihmisiä tuli jatkuvasti juttelemaan vaikka kauppareissulla. Ahoselle on jäänyt mieleen eräs kohtaaminen, joka oli muutama kuukausi työsulun jälkeen.

– Olin kauppareissulla, ja muutamaa viikkoa aiemmin Tallinnan edustalla oli tapahtunut helikopteriturma, jossa kuoli minunkin tuttaviani. Jonossa ollut rouva tunnisti minut ja totesi, että riittihän sitä vessapaperia teidän lakosta huolimatta.

Ahonen kertoo vastanneensa, että "onneksi riitti, ja voisin sen verran oikaista, että työnantajan työsulkuhan se oli".

– Vastauksena rouva kivahti, että olisit joutanut sinäkin samaan helikopteriin, jossa meni ay-väkeä merenpohjaan. Rouva lähti aika nopeasti paikalta, kun tätä paikalla olleet katsoivat ihmeissään. Tämä osaltaan kertoo, miten asiat henkilöityvät ihmisten mielissä, Ahonen toteaa.

Hän sanoo, että saattaa vieläkin joskus lukea yleisönosastokirjoituksia, joissa kirjoitetaan "Ahosen päättäneen jotakin".

– Kaikki eivät ymmärrä, että vaikka neuvottelijalla on tiettyä liikkumavaraa, pitää päätös hyväksyttää oman liiton hallinnolla, eli taustalla on iso joukko päättäjiä.

Paperiliiton ja Metsäteollisuuden pitkän kiistan laukaisi lopulta silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.), joka vetosi osapuoliin Kesärannassa. Vanhanen sai jo neuvotteluista luovuttaneen valtakunnansovittelijan yrittämään vielä kerran, Ahonen muistelee.

Tukkipino hakkuutyömaan laidalla.
Matti Myller / Yle

Työtaistelut viime vuosikymmeniä harvinaisempia

Pitkiä työmarkkinakiistoja on tällä vuosikymmenellä nähty aiempia vuosikymmeniä vähemmän. Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm arvioi syyksi, että esimerkiksi neuvottelukulttuuri ja henkilöstöhallinto ovat kehittyneet. Kynnys lakkoiluun on noussut.

Millaisia tuloksia viimeisimmillä isoilla työtaisteluilla on tullut? Bergholm arvioi ainakin Tehyn hoitajien joukkoirtisanoutumisella uhkaamisen vuonna 2007 olleen hyvin menestyksekäs toimenpide, mikäli asiaa tarkastelee palkkojen kannalta.

Tehy sai joukkoirtisanoutumisella uhkaamalla 460 euron korotuksen sairaanhoitajien keskiansioon vuoden 2011 loppuun mennessä.

Toisin taas kävi sairaanhoitajien mittavassa työtaistelussa vuonna 1995, johon osallistui noin 60 000 sairaanhoitajaa. Lakossa menetettiin pitkälle yli 600 000 työpäivää, mutta syvimmän laman keskelle osuneen lakon tulos jäi hoitajille vaatimattomaksi.

Lakkoihin aiemmin SAK:n erikoistutkijana perehtynyt Bergholm pohtii, että 1990-luvun laman jälkeen korkea työttömyysaste on heikentänyt työntekijäpuolen neuvotteluasemia.

Bergholm toteaa, ettei työtaisteluita käydä missään tyhjiössä, vaan ajankohta ja yhteiskunnan muut olot vaikuttavat lopputulokseen.

Kun Suomen ja maailman talous oli vuonna 2007 hyvällä mallilla, oli otollinen ajankohta vaatia palkankorotuksia.

Neuvottelujen aikana normaali elämä unohtuu

Tehyn ruorissa vuonna 2007 ollut puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on muistellut saman vuoden tunnelmia Tehy-lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

– Neuvottelut alkoivat elokuussa, eikä niiden aikana ehtinyt oikein elää muuta elämää. Kuvaavaa on, että Helsingin asuntoni jääkaappi oli koko tuon ajan rikki. Minulla oli pieni Tehyn kylmälaukku, jossa säilytin paria jogurttipurkkia. Oli niin hektistä, etten saanut soitettua jääkaapin korjaajaa, Laitinen-Pesola muisteli lehdelle.

Samankaltaisia mielikuvia jäi Ahoselle paperikiistan ajoilta. Pitkien ja tiiviiden neuvottelujen aikana ei ehtinyt elää normaalia elämää, vaan neuvottelut olivat mielessä niin nukkumaan mennessä kuin herätessä aamuyöllä.

– Lähes puoli vuotta meni, ettei omaa aikaa juuri ollut, eikä viikonloppuvapaitakaan. Ei siitä päässyt irtautumaan millään tavalla, Ahonen sanoo.

Vaikka Ahonen kuvailee pitkiä neuvotteluja rankoiksi, olivat uran rankimmat hetket vielä edessä. Tulevina vuosina paperikoneita alkoi sulkeutua, kun paperista oli ylitarjontaa, kysyntä väheni ja talous niiasi.

– Siinä näki kasvoista kasvoihin ihmiset, joilla hätä on, Ahonen muistelee.

Lue myös:

Sunnuntaisuomalainen: Suomalaiset ovat lakkoilleet eniten, kun vallassa ovat olleet demarit

Mitä tapahtui, kun Suomi turvautui yleislakkoon? Katso välähdyksiä maamme työhistoriasta