Vanhempien hyvä- tai huono-osaisuus vaikuttaa lasten arkeen päiväkodeissa – Helsingissä on naapurustoja, jotka ovat köyhempiä kuin Suomen kriisikunnat

Joissain päiväkodeissa vanhempien keskitulot ovat yli 63 000 euroa vuodessa, toisissa alle 15 000.

eriarvoisuus
Saippukupla.
Toni Pitkänen / Yle

"Kun osa seilaa optimistijollalla pienellä, tyynellä lammella, pyristelee osa puolestaan samanlaisella jollalla tuulessa avomerellä." Vertauskuva soveltuu julkisten päiväkotien arkeen, joka voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, missä päiväkoti sijaitsee.

Näin sanoo Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius, joka on tutkinut sosioekonomisen segregaation vaikutusta (siirryt toiseen palveluun) Helsingin julkisiin, suomenkielisiin päiväkoteihin. Käytännössä kyse on siitä, miten aikuisväestön koulutus- ja tulotaso sekä niihin liittyvä hyvä- tai huono-osaisuus vaikuttavat lasten arkeen päiväkodeissa.

Berneliuksen mukaan se tiedetään jo, että kaupunkien alueellinen eriytyminen näkyy voimakkaasti peruskoulujen oppilasalueilla. Tämä tarkoittaa suoria heijastuksia päivittäiseen kouluarkeen ja oppimistuloksiin. Nyt alueellinen tarkastelu on ensimmäisen kerran ulotettu myös päiväkoteihin.

Tutkimus paljastaa, että Helsingin päiväkotilapset elävät hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Joissain päiväkodeissa vanhempien keskitulot ovat yli 63 000 euroa vuodessa, toisissa alle 15 000.

– Helsingissä segregaatio, eli eriytyminen, on perinteisesti ollut sirpalemaista. Kyse on ollut jopa korttelikohtaisista, melko suuristakin eroista. Mitä pienempiä alueita tarkastellaan, sitä suurempia eroja saadaan esiin, Bernelius sanoo.

Huono-osaisuuden kasautuminen on kansainvälinen ilmiö

Berneliuksen mukaan vastaavaa segregaatiota voidaan havaita kaikilla kaupunkiseuduilla jossakin mittakaavassa. Kysymys on siis kaikkien kaupunkien yhteisestä ja kansallisen tason asiasta.

– Tiedetään, että huono-osaisuus kasautuu moniulotteisesti samoille alueille. Matala koulutustaso ja pienituloisuus kasautuvat kaikissa Pohjoismaissa samoille alueille, joille myös maahanmuuttajataustainen väestö keskittyy.

Tässä tapauksessa kyse on Berneliuksen mukaan yleensä sellaisista maahanmuuttajista, jotka eivät ole tulleet työn perässä ja joilla ei ole kovin suuria mahdollisuuksia valita asuinpaikkaansa.

He siis muuttavat alueille, joille niin sanottu keskiluokkainen kantaväestö ei hakeudu, jolloin asuntoja on runsaasti tarjolla.

Helsingissä eliitti eriytyy omille alueilleen

Helsingin tilanne on muuhun maahan verrattuna melko poikkeuksellinen. Kaupungin sisällä on pieniä naapurustoja, jotka ovat köyhempiä kuin Suomen kriisikunnat. Helsingin sisällä vallitsevat tuloerot ovat siis suurempia kuin Suomen kuntien väliset erot.

Kuvaavaa onkin, että Helsingissä kaikkein suurituloisimmat ovat eriytyneet monesti omille asuinalueilleen, kun taas vähävaraisimmat ovat levittäytyneet kaupunkiin tasaisemmin.

Meillä on päiväkoteja, joissa lasten olosuhteet päiväkodin ulkopuolella ovat hyvin myönteisiä kaikin tavoin. Sitten toisessa päässä on sellaista, että lapset tulevat maanantaina nälkäisinä päiväkotiin

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius

Berneliuksen tutkimusryhmä jakoi Helsingin keinotekoisiin päiväkotien lähialueisiin tarkastellessaan aikuisväestön tulo- ja koulutustason keskiarvoja. Kyseisellä määrittelyllä päiväkotialueita muodostui kaikkiaan 286. Vastaavasti alakoulujen oppilasalueita on Helsingissä 79.

Koska päiväkotien lähialueet ovat maantieteellisesti pienempiä kuin koulujen oppilasalueet, ovat niiden väliset erot oppilasalueiden eroja suurempia. Erilainen aluejako kuvaa niitä konkreettisia sosiaalisia ja taloudellisia eroja, jotka päiväkotien arkeen vaikuttavat.

Aikuisväestön keskimääräisten vuositulojen erot koulualueiden välillä nousevat korkeimmillaan 2,8-kertaisiksi. Päiväkotien lähialueiden väliset tuloerot voivat puolestaan olla yli nelinkertaiset.

Kahden tulonsaajan perheissä yhteenlaskettujen vuositulojen määrä vaihtelee reilusta 26 000 eurosta yli 103 000 euroon.

Katso tästä aikuisväestön keskitulojen jakauma Helsingin alakoulujen oppilasalueilla ja päiväkotien lähialueilla vuonna 2016 (siirryt toiseen palveluun).

Tuloerot eivät välttämättä näy päiväkotien arjessa

Pelkkien tulojen tai koulutustason perusteella ei voida vetää suoria johtopäätöksiä siitä, millaiseksi lasten arki päiväkodeissa muodostuu. Berneliuksen mukaan tulotasoa voidaan pitää alueellisen hyvä- tai huono-osaisuuden karkeana indikaattorina, joka auttaa arvioimaan muita alueiden välisiä eroavaisuuksia.

– Meillä on päiväkoteja, joissa lasten olosuhteet päiväkodin ulkopuolella ovat hyvin myönteisiä kaikin tavoin. Näillä lapsilla on kokemusta elämän erilaisista mukavista puolista, he pääsevät esimerkiksi matkustelemaan ja perheissä on asiat hyvin. Sitten toisessa päässä on sellaista, että lapset tulevat maanantaina nälkäisinä päiväkotiin, Bernelius sanoo.

Hän puhuu monialaisesta huono-osaisuudesta, jossa vanhemmilla voi olla korostuneesti vaikkapa päihde- tai mielenterveysongelmia. Lisäksi on yhden vanhemman perheitä, jotka joutuvat tosissaan taistelemaan saadakseen arjen toimimaan.

Jos eri todellisuuksissa toimivilla päiväkodeilla on käytössään yhtä suuret resurssit, tietää se väistämättä erilaisia haasteita päivittäiseen toimintaan.

– Päiväkotien resursseja on jossain määrin yritetty jo paikata, on pyritty huomioimaan sitä toimintaympäristön haastavuutta. Siihen liittyy yksi todella suuri tutkimuksen tarve tulevaisuudessa. Ei ole olemassa mitään arviointitutkimusta siitä, mikä on esimerkiksi resurssitarpeiden konkreettinen ero eri päiväkotien välillä, että mikä ja millainen on riittävä lisäresurssi, Bernelius toteaa.