Suomalaiset vapaalaskukonkarit hiihtivät Patagoniassa vuoria, joilla kukaan ei ole aiemmin käynyt – alueelle ei ole edes karttoja

Chilen Jeinemenin vuoriston halki kulkenut reitti oli kokeneellekin vapaalaskijalle haastava.

vapaalasku
Jeinemeni Traverse
Arto Majava

Patagonia, Chile syyskuussa. Neljän hiihtäjän ryhmä kulkee kohti tuntematonta vuorenhuippua. Näkyvyys on huono ja rinne jyrkempi kuin osattiin odottaa.

Viiden päivän reissu Jeinemenin vuoriston yli on vasta alussa.

– Ensimmäisen harjanteen ylitys oli kriittinen. Kovasta kelistä huolimatta päätimme lähteä toiselle puolelle, rovaniemeläinen vapaalaskija Arto Majava kertoo.

Jeinemeni Traverse
Joonas Mattila

Vaihtoehtona olisi ollut palata takaisin alas ja odottaa seuraavaa päivää, mutta perääntyminen heti reissun alussa ei tuntunut hyvältä. Nelikko jatkoi matkaa ja toivoi, että jyrkkä rinne loivenee.

– Satelliittikuvien perusteella tiesimme, että sen pitäisi muuttua leppoisaksi bowliksi ja jäätiköksi, niin kuin sitten kävikin, Majava sanoo.

Luottamus laskukaveriin tärkeää

90-luvulta asti vuorilla liikkuneelle vapaalaskijalle kovat paikat ovat arkea. Vuorilla pitää osata tehdä nopeasti isoja päätöksiä, joilla voi olla vakavia seurauksia.

– Siinä on kysymyksessä myös ne laskukaverit ja ystävät, joita ei halua saattaa vaaraan, Majava sanoo.

Arto Majava
Arto Majava

Patagoniassa mukana olivat vanhat tutut vuoristokonkarit, tamperelainen Sami Sarsama ja Saksassa asuva vuoristo-opas Juho Lukkari. Uutena porukkaan liittyi rovaniemeläinen kuvaaja Joonas Mattila.

– On äärimmäisen tärkeää, että pystyy luottamaan porukkaan. Pitää osata lukea toisten tuntemuksia ja fiiliksiä. Pitää pystyä arvioimaan, mitä voidaan tehdä ja miten, Majava sanoo.

Patagonian vuoristovaelluksen suunnittelu alkoi jo kolme vuotta ennen matkaa.

Arto Majava
Joonas Mattila

– Kävimme silloin seudulla ensimmäistä kertaa ja Jeinemenin alue löytyi reissun loppupuolella. Tuli ajatus, että mitä jos mentäisiin vuoriston läpi.

Alueelle ei karttaa

Alueelle ei ollut kuin huonoja armeijan karttoja, joissa oli valkoisia, salattuja kohtia. Suurpiirteisiä karttoja alettiin täsmentämään satelliittikuvien avulla.

Täysin varmoja siitä, mitä oli edessä, ei kuitenkaan voitu olla.

– Tältä kohtaa, jos kiivettäisiin ylös ja tuosta laskettaisiin alas, niin siinä ei välttämättä olisi niin isoja kallioita ja rotkoja ja jäätiköt olisivat sen verran mietoja, että niissä ei olisi paljon railoja ja pudotuksia, onkaloita tai muita vastaavia. Että se olisi mahdollinen mennä niihin tavallaan umpimähkään, Majava kertoo reitin suunnittelusta.

Arto Majava
Alempana laaksossa suksille ei ollut mitään käyttöä, mutta lumettomuus helpotti leiriytymistä.Arto Majava

Liikkeelle päästyään nelikko täsmensi suunnitelmaa lennosta. Jos sää oli uuden solan yli noustessa selkeä, nähtiin seuraavan puolen nousu. Välillä mentiin sääolosuhteisen pakosta tai jyrkkyyden takia alemmaksi laaksoon.

Reitti kulki viiden päivän aikana kolmen vuorenhuipun yli ja matkaa kertyi yhteensä noin 60 kilometriä. Sääolosuhteet vaihtelivat aurinkoisesta tuuliseen ja sateiseen. Ylempänä hiihdettiin, mutta muuten suksia kannettiin iso osa matkasta.

Gear
Päiväreppu painaa tavallisesti 2-3 kiloa. Patagoniassa Arto Majava kantoi selässään parikymmentä kiloa painavaa reppua.Arto Majava

Reissu oli konkarillekin fyysinen ja haastava.

– Ehdottomasti yksi vaativimmista reissusta, koska niin moni asia olisi voinut mennä vikaan, Majava pohtii.

Varautuminen tuo turvaa

Vapaalaskureissuille tyypillisesti Patagonian matkan riskit pyrittiin minimoimaan jo ennen vaellusta. Mukana kannettiin satelliittipuhelinta, ja paikallisia oli informoitu siitä, missä ja mitä suomalaisnelikko oli tekemässä.

Arto Majava vetää Suomessa lumiturvallisuuskoulutuksia ja on vaikuttunut siitä, kuinka hyvin hiihtokeskusten ulkopuolella laskevat ottavat huomioon luonnon asettamat rajat.

Vapaalasku on tullut suosituksi hyvällä tyylillä ja ihmiset huomioivat luonnon vaarat ja olosuhteet.

Arto Majava

– Tämä juttu on tullut hyvällä tyylillä ja ihmiset huomioivat luonnon vaarat ja olosuhteet. Tietoa on saatavilla nykyään todella paljon ja kun on lähdössä maastoon, voi hankkia välineet ja saada tietoa siitä, mitä pitää huomioida.

Majava iloitsee myös siitä, että moni on löytänyt sen, mikä vapaalaskussa on tärkeintä. Että aina ei tarvita suurinta vuorta, vaan voidaan mennä lähelle ja pienemmille nyppylöille ja se on silti kivaa.

– Minultakin kysytään, kiinnostaako minua lähteä Ounasvaaralle laskemaan. Se ei ole se juttu, vaan se kokonaisuus, kiva tekeminen kavereiden kanssa, se on se tärkein juttu, vapaalaskukonkari sanoo.

Arto Majava
Arto Majava