Oma maa tarjoaa naisnäkökulmaa raivaajavuosiin – Paula Vesala pyyhki käsikirjoituksesta pölyyntyneimmät suomikliseet

Markku Pölösen mukaan hänen uusin ohjauksensa Oma maa kuvaa unohdettua ajanjaksoa.

kotimaiset elokuvat
Oona Airola näyttelee Annia elokuvassa Oma maa
Hymyilevä mies -elokuvasta tunettu Oona Airola näyttelee pääosaa elokuvassa Oma maa. Lähde: Solar Films.

Tulevana perjantaina ensi-iltansa saava Oma maa -elokuva tuo valkokankaalle vahvan naiskuvan. Pääosaa näyttelevä Jussi-palkittu Oona Airola toteaa Oman maan olevan ensimmäinen sotaan ja sen jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka on naisen näkökulmasta kirjoitettu.

– Elokuva on merkittävä ylistys naiselle ja ylipäätään sukupolvelle, joka rakensi tämän maan kuntoon sodan jälkeen. Se on ollut valtaisa työ, Airola toteaa.

Varsinkin naiset kuvataan fiktiossa tosi kivoina ja rakastettavina. Haluan kysyä, että voiko hahmo olla jotain muuta, kuten mokaileva tai uppiniskainen.

Oona Airola

Juonen keskiössä on varakkaan Annin (Airola) ja jatkosodassa haavoittuneen varattoman Veikon (Konsta Laakso) rakkaus. Yhdessä he muuttavat Pohjois-Karjalaan raivaamaan umpimetsäisestä tontista uutta asutustilaa. Ei ole sähköjä saatikka kunnon teitä, mutta toivoa paremmasta tulevaisuudesta riittää.

Roolisuoritustaan Airola on lähestynyt uudenlaisesta kulmasta. Hän halusi kyseenalaistaa ajatusta siitä, että päähenkilöä pitäisi aina rakastaa.

– Varsinkin naiset kuvataan fiktiossa tosi kivoina ja rakastettavina. Haluan kysyä, että voiko hahmo olla jotain muuta, kuten mokaileva tai uppiniskainen.

Airola myöntää, että käsikirjoituksen Anni herätti hänessä aluksi ärsytystä.

– Ajattelin, että vitsi mikä tyyppi. Hain esikuvia hahmolleni miettimällä muutamaa kaveria, joiden piirteitä varastin. Mietin myös Peppi Pitkätossua, joka on aina ollut minulle ristiriitainen hahmo.

Kuvaukset avannossa aiheuttivat sairaalareissun

Oma maa kuvattiin kahdessa jaksossa, ja kuvauspäiviä kertyi yhteensä 33. Ensimmäisen jakso sijoittui vuoden 2017 kesään ja syksyyn. Toinen sijoittui puolestaan kevättalveen 2018. Tuolloin kuvattiin elokuvassa nähtävä avantokohtaus, joka oli Airolalle mieleenpainuva kokemus.

– Käteni menivät tunnottomaksi, enkä huomannut kuinka kovaa hakkaan jäätä.

Tästä seurasi lääkärireissu. Airola kuitenkin vakuuttaa, että asia hoidettiin tuotantoyhtiön puolelta hyvin. Näyttelijöille oli järjestetty märkäpuvut ja lämmin palju avantokohtauksen ajaksi.

Konsta Laakso Joensuussa
Konsta Laakso näyttelee elokuvassa toista pääroolia.Anton Rinta-Jouppi / Yle

Elokuvan toista pääroolia esittää ilomantsilaislähtöinen Konsta Laakso. Tällä hetkellä Tampereen yliopistossa näyttelijäksi opiskeleva Laakso kertoo, ettei pystynyt samaistumaan hahmonsa traagisiin kokemuksiin.

– Roolihahmon saappaisiin hyppääminen täytyi löytää jollain muulla keinoin. Rooli oli haastava ja iso. Kokemus on kuitenkin ollut todella hieno.

Ensimmäistä elokuvarooliaan näytellyt Laakso sanoo olevansa tyytyväinen, että sodanjälkeistä aikaa kuvaava elokuva saatiin valkokankaalle.

– Tämä on meidän isien, äitien ja isovanhempien tarina.

Televisiosarjasta tulikin elokuva

Elokuvan tekeminen kesti pitkään. Ensimmäiset maininnat Omasta maasta ovat ohjaaja Markku Pölösen mukaan jo vuodelta 2010. Tuolloin vielä televisiosarjaksi tarkoitetusta ideasta muovautui myöhemmin kokopitkä elokuva.

– Tuli sössittyä kymmenen vuotta sitten. Tein hätäisesti elokuvia, joita olisi pitänyt valmistella huomattavasti pidempään. Siksi olen tehnyt tämän olosuhteiden pakostakin tarkasti.

Pölösen edelliset elokuvaohjaukset Lieksa! (2007) ja Ralliraita (2009) eivät menestyneet odotetusti.

Ohjaaja Markku Pölönen Oma maa -elokuvan kuvaustauolla.
Ohjaaja Markku Pölönen Oman maan kuvauksissa Joensuussa viime kevättalvena.Heikki Haapalainen / Yle

Pölönen aloitti Oman maan käsikirjoituksen kirjoittamisen yksin. Kun työ rupesi sakkaamaan, apuun riensi kirjailija Antti Heikkinen.

– Hän ei ainakaan kärsi kirjallisesta ummetuksesta. Tekstiä rupesi syntymään.

Pölönen korostaa, että tärkeä tekijä elokuvan syntymisen taustalla oli myös tuottaja Rimbo Salomaa. Kiitosta saa lisäksi dramaturgiasta vastannut Paula Vesala, joka on tunnettu musiikistaan. Hän pyyhki suomielokuvien kliseistä pölyt pois ja raikasti käsikirjoitusta.

– Ei mennyt kuin pari minuuttia ensitapaamisestamme, kun Paula jo lätki Post-it-lappuja työhuoneen seinälle. Hän kirkasti käsikirjoituksesta naiskuvan ja teki siitä uskottavamman, Pölönen sanoo.

Elokuva kuvaa unohdettua aikaa

Oma maa kertoo Pölösen mukaan unohduksiin jääneestä ajasta. Kyseessä ovat sodanjälkeiset raivaajavuodet, jotka sijoittuvat aikavälille 1945–1952. Ohjaaja sanoo, että aikakaudesta ei löydy valtakunnallista julkisuutta saanutta elokuvaa. Muutenkin huomio on ollut vähäistä.

Pölösen mukaan aikaa leimasi valtava innostus ja yhteisöllisyys.

– Oli tunne siitä, ettei tästä selvitä yksinään, vaan meidän pitää auttaa toisiamme. Sosiaaliturva oli niin onneton tuolloin, että saattoi turvata vain toisiin ihmisiin.

Intohimoa riitti myös. Sodan jälkeen syntyi parhaimmillaan yli 100 000 lasta vuodessa.

– Sänky on köyhän ooppera, Pölönen veistelee.

Elokuvan tarinaa Pölönen kuvaa yhteiseksi, sillä monissa perheissä on kerrattu sodanjälkeisiä vuosia vanhempien ja isovanhempien toimesta.

– Se oli taistelua ankeita olosuhteita vastaan.