Jukka Relanderin kolumni: Kaiken lihan pitäisi olla rituaaliteurastettua

Ilmastonmuutos pakottaa meidät muuttamaan myös ruokailutottumuksiamme. Lihansyöjien on syytä palata perinteisten yhteiskuntien käytöntöihin. Lihansyönnin pitäisi olla poikkeus, eikä sääntö, kirjoittaa Jukka Relander.

ilmastonmuutos
Jukka Relander
Jukka RelanderPekka Tynell / Yle

Sanasta rituaaliteurastus nousee mieleen hämyinen huone, jossa itsensä tiloihin lietsonut pyhä mies mumisee sekavia, samaan aikaan kun kiihkon vallassa olevat seurakuntalaiset repivät vielä elävältä eläimeltä sydäntä rinnasta. Verta on joka puolella, jossain palaa suitsuke.

Todellisuudessa kyse on vanhasta Lähi-idässä syntyneestä teurastustavasta, jota muslimit kutsuvat nimellä halal, ja juutalaiset nimellä kosher. Kumpikin sana tarkoittaa lainmukaista. Ideana on laskea teurastettavasta eläimestä veret ennen kuin se kuolee. Tavan taustalla on lähinnä jääkaappien puute, mutta teurastuksen yhteydessä luetaan usein myös rukous. Sen verran on rituaaliakin mukana.

Suomen laissa eläimen teurastaminen ilman tainnutusta on kiellettyä. Ja tuo on ihan hyvä vaatimus. Tällä lisäyksellä olen valmis hyväksymään halal-teurastuksen, niissä rajoissa kun nyt teurastamista voi ylipäätään pitää hyväksyttävänä.

Teurastamiseen liittyy nimittäin kaksi ongelmaa: eläimen oikeus olemassaoloon ja planeettamme kantokyky.

Lihan teollinen massatuotanto tekee eläimestä materiaa. Prosessi on nopea, tehokas ja siisti.

Eläimen kannalta on jokseenkin yksi lysti, saako se tainnuttamisen jälkeen veitsestä. Teurastusmenetelmät palvelevat teurastajaa, eivät teurastettavaa.

Lihan teollinen massatuotanto tekee eläimestä materiaa. Prosessi on nopea, tehokas ja siisti. Se pistää eläimen liukuhihnalle joka alkaa teurastamon portilla, ja päättyy siistiksi jauhelihapaketiksi lähikaupan tiskille.

Halal ja kosher -teurastuksia kutsutaan rituaaliteurastukseksi lähinnä propagandistisista syistä, että tappaminen saataisiin kuulostamaan kidutusmurhalta. Entä miksi tappamiseen sitten liitetään rituaali?

Perinteisissä yhteiskunnissa lähdettiin siitä, että elämä on lähtökohtaisesti pyhää ja että tappaminen on aina jonkin rajan ylittämistä. Rituaalissa kyse on tappamiseen liittyvän rajan ylittämisen sovittamisesta. Siksi liha-ateria hahmotettiin uhriateriana, jossa kokoonnuttiin yhteisen pöydän äärelle paitsi aterialle, myös sovittamaan tehtyä rikosta. Joulukinkkumme ja pääsiäislampaamme ovat muistumia tästä.

Liikenteen ja lämmityksen lisäksi lihansyönti kuuluu pahimpien päästölähteiden listalle.

Itse olen lihansyöjä, mutta huomaan, että valintani perusteleminen on päivä päivältä vaikeampaa. Varsinkin ilmaston lämpenemisen vuoksi.

IPCC:n hiljattain julkaistu ilmastoraportti vakuutti ainakin minut siitä, että planeetta voidaan vielä pelastaa, mutta se edellyttää isoja muutoksia. Liikenteen ja lämmityksen lisäksi lihansyönti kuuluu pahimpien päästölähteiden listalle. Enkä halua katsoa 20 vuoden kuluttua lapsiani silmiin ja yrittää perustella, miksi emme tehneet mitään.

Siinä ei ole mitään järkeä, että pöydät notkuvat yhteiskunnallisesti tuettua viiden euron tehopossua joka päivä.

Elän sen kanssa, että eläimiä tapetaan ravinnoksi. Jos poliitikko Mikko Kärnä ampuu hirven, on toki hyvä tehdä pienet sovitusrituaalit paikan päällä, mutta ilmasto ei tuosta lämpene. Se lämpenee siitä, että lehmät päästävät metaania ja lihantuotanto vaatii valtavat viljelyalat.

Meidän, jotka emme ainakaan vielä ryhdy sataprosenttisesti kasvissyöjiksi, on syytä palata perinteisten yhteiskuntien käytöntöihin: siihen, että lihansyönti on poikkeus, ei sääntö. Siinä ei ole mitään järkeä, että pöydät notkuvat yhteiskunnallisesti tuettua viiden euron tehopossua joka päivä. Nopein tapa aikaansaada tuo muutos olisi ottaa tuet pois, mutta sitä odotellessa voi itsekin tehdä jotain.

Rituaaliteurastus alleviivaa, että lihansyönti on elämän rajojen rikkomisesta seuraava poikkeus. Sellainen se voisi olla myös omassa arjessamme. Samalla lihansyönnin aiheuttamat päästöt putoaisivat viidennekseen. Näin minä aion tehdä.

Jukka Relander

_Kirjoittaja teki viime vaalikaudella kuntapolitiikkaa vihreiden riveissä Helsingissä. Vapaa-aikoinaan hän haaveilee perhokalastuksesta istuessaan kentän laidalla katsomassa kun lapset pelaavat._”

Korjaus 29.10. klo 10.13 ja 10.57. Alkuperäinen lause: "Eläimen kannalta on jokseenkin yksi lysti, saako se tainnuttamisen jälkeen pulttipistoolista vai veitsestä, vai annetaanko sähköä tai kaasua. " korjattu muotoon "Eläimen kannalta on jokseenkin yksi lysti, saako se tainnuttamisen jälkeen veitsestä." Korjauksen syy: Pulttipistoolia, sähköä ja kaasua käytetään teurastettavan eläimen tainnuttamiseen.

Korjaus 29.10. klo 10.26. Mikko Kärnän titteli korjattu kansanedustajasta poliitikoksi. Mikko Kärnä ei enää ole kansanedustaja.