Legendaarinen keikkapaikka Lallis tekee comebackin tänään – kerro muistosi bussimatkoilta, metsähengailuista tai parhailta keikoilta

Legendaarinen keikkapaikka Köyliön Lallintalo eli Lallis eli kulta-aikaansa 80-luvulla. Lalliksen toinen tuleminen on saanut ihmiset innokkaana odottamaan uusia keikkailtoja.

musiikkikeikat
Pate Mustajärvi esiintyy Lalliksella vuonna 1985
Pate Mustajärvi ja Popeda esiintymässä Lalliksella vuonna 1985. Popeda esiintyy Lalliksen uusissa avajaisissa 26. lokakuuta 2018.Marjo Pyhälahti

Köyliön Lallintalo eli Lallis avataan tänään jälleen keikkayleisölle kuuden vuoden tauon jälkeen.

Nina Karjalainen on yksi lukuisista satakuntalaisista aikuisista, joiden nuoruuteen Lallis kuului olennaisesti. Hän muistaa keikkareissuista erityisesti bussimatkat.

– Tärkeintä niillä reissuilla oli kavereiden kanssa oleminen. Hengaaminen Lalliksella oli se juttu, bändit oli vähän sivuseikka, Karjalainen muistelee.

Bussi kiersi keräämässä nuoria Satakunnan kaupungeista ja vei heidät Köyliöön. Karjalainen kulki paikalle Harjavallasta.

– Paikalle päästessä ensimmäiseksi juostiin bussista Lalliksen takametsään. Sinne mentiin missä säässä tahansa, nauttimaan bussista jääneitä eväitä, Karjalainen kertoo.

Köyliön Lallis 90-luvulla.
1990-luvun nuorisomuotia Lalliksella. Paikalle saavuttiin bussilla, joka kiersi hakemassa nuoria Satakunnan kaupungeista.Minna Siivonen

Bussista juostiin metsään

Lalliksen tanssi-illat aloitettiin jo 1960-luvulla. Suosio oli huipussaan erityisesti 1980-luvulla. Nina Karjalainen alkoi käydä kuuluisalla keikkapaikalla vuonna 1987, rippikoulun käytyään.

– Niin oli sovittu vanhempien kanssa, että riparin jälkeen saa alkaa käydä.

Lallintalo ei ollut baari, eikä keikoilla ollut ikärajoja. Lalliksella käyntiin kuului ainakin suurimmalle osalle alkoholi.

Olin Lalliksella yli 10 vuotta ensiapuhommissa. Aika usein haettiin linja-autosta suoraan meidän päivystykseen nukkumaan. Herätettiin vähän ennen loppua. Siistittiin, kammattiin hiukset, pestiin oksennukset ja laitettiin bussiin kotimatkalle.

– Mitään sellaista ei silti tule mieleen, mitä olisi pitänyt jättää tekemättä, Karjalainen miettii.

Jos takametsässä hengailu kuului Lallis-iltaan, oli sisätiloissakin tietyt asiat, jotka piti tehdä.

– Sisällä kierrettiin. Katteltiin, minkä näköisiä poikia siellä oli. Joskus oli samoja poikia, joiden kanssa sitten oli silmäpeliä, joskus harvoin jotain muutakin, Karjalainen nauraa.

Olli Lindholm Lalliksella vuonna
Olli Lindholm keikalla Lallintalolla vuonna 1986.Niina Boelius-Lehtonen

Kuusi vuotta sitten kaikki päättyi

Lallintalon toiminta hiipui 1990-luvun lopulla, mutta jatkui silti vielä uudelle vuosituhannelle. Viimeinen konsertti järjestettiin vuonna 2012.

Nina Karjalainen ei pääse Lalliksen uusiin avajaisiin, joissa esiintyvät Popeda ja Kotiteollisuus, mutta aikoo mennä paikalle myöhemmin.

– Juuri tätä fiilisteltiin parin kaverin kanssa ja tuli oikein kaipuu sinne. Pikkujouluaikaan meinaan kyllä mennä katsomaan Juha Tapiota ja Anna Puuta.

Olen päästänyt omat lapsenikin Lallikselle, vaikka itse olen kolunnut ne metsät ja juonut omppuviinit, joskus väkevämmätkin juomat. Se kuuluu nuoruuteen edelleen. Kuljin bussilla, kavereiden kyydillä, milloin milläkin, omia nuoriani kuljetin, ja näin missä kunnossa tulivat kotiin.

Niin mites se musiikki, joka oli Lallisilloissa toissijainen juttu? Karjalainen sanoo, että outoudessaan mieleen on jäänyt erityisesti Lapinlahden Linnut.

– Siellä soitettiin matkalaukkua lavalla. Nämä popedat ja eput olivat niin perinteisiä.

Nuorisomuotia Lalliksella vuonna 1985
Jaana Laakson Lallis-muotia vuodelta 1985.Jaana Laakso

Lallis-muistojen kerääminen on päättynyt, eikä uusia enää julkaista. Kiitos kaikille muistonsa jakaneille.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.