Unohda mokkapalat! USA:ssa juustopizza, poni ja jalokivet kruunaavat kaverisynttärit

Lasten syntymäpäiväjuhlien viettoon voi USA:ssa upottaa jopa ulkomaanmatkan verran rahaa, kirjoittaa Ylen Washingtonin-kirjeenvaihtaja Paula Vilén.

Lapset ja nuoret
Paula Vilen
Stina Tuominen / Yle

WASHINGTON Esikoisemme luokkakaveri täytti hiljattain viisi. Tätä juhlittiin koko koululuokan voimin "kullanhuuhdonnalla".

Juhlapaikalle leikkipuiston pihaan kaartoi lava-autollaan yrittäjä, jonka kekseliäisyyttä voi vain ihailla. Hän oli rakentanut isokokoisen trailerin sisään kymmenkunta huuhdontapistettä.

Jokainen lapsi sai eteensä hiekkaämpärin, jonka uumeniin oli piilotettu värikkäitä kiviä, osa arvokkaampia korukiviä tai niin kutsuttuja puolijalokiviä. Lapset vaskasivat hiekkaa pois vesialtaalla kuin muinaiset kullanhuuhtojat konsanaan.

Voi sitä ylpeyden määrää, kun he lopuksi saivat löytämilleen kiville oman aarrearkun. Lapsemme huuhtoi esiin muun muassa pinkin ruusukvartsin ja vihreän aventuriinikvartsin.

Minun oli pakko googlata lystin hinta: 250–400 dollaria juhlijoiden määrästä riippuen.

Lapsia
Synttärikutsuilla lapset pääsivät kokeilemaan kullanhuuhdontaa korukivillä.Paula Vilén / Yle

Viikkoa aiemmin toinen päivänsankari oli kutsunut koko luokan trampoliinipuistoon. Ilonpito maksoi yli 600 dollaria.

Tunnin pomppimisen jälkeen koko revohka pääsi syömään yhdysvaltalaisten lastensynttärien peruseväät: pizzaa ja marketin valmiskakkua.

Vielä vuosi sitten itse leivoin esikoisen syntymäpäiville tarjottavaa. Se oli virhe.

Tuolloin en vielä tiennyt, että Yhdysvalloissa lasten synttärikemuihin tarjottavat ostetaan pääsääntöisesti valmiina. Itse tehdyllä täytekakulla ei yhdysvaltalaisnaperoita, saatikka heidän vanhempiaan, hurmata.

Tänä vuonna katoin kiltisti tarjolle kaupasta ostettuja kuppikakkuja, jotka säilyvät viikkokausia syömäkelpoisina. Ne eivät jääneet pöydälle, toisin kuin leipomani mokkapalat vuosi sitten.

Syntymäpäiväkutsuilla paloasemalla naperot näkivät, kuinka nopeasti palomies pukeutuu savusukellusvermeisiin.

Useammissa juhlissa minulle on selvinnyt, että Yhdysvalloissa lastenjuhlien menu rakentuu juustopizzan ja kuppikakkujen rasvaiselle ja kirkkaiden elintarvikevärien perustalle.

Viime vuodesta viisastuneena en tällä kertaa myöskään tehnyt paperisia kutsukortteja, vaan käytin yhdysvaltalaiseen tapaan juhlakutsuihin erikoistunutta nettipalvelua. Tällaisia juhlakutsuja on päiväkoti- ja kouluvuoden alettua tullut sähköpostiin lähes viikoittain.

Sähköinen palvelu pitää myös huolen, etteivät juhlat jää väliin. Muistutuksia tulee tiuhaan tahtiin.

lapsi ja palokuntalaisia
Paloasemalla järjestetyillä synttärikutsuilla lapset seurasivat, kuinka nopeasti palomies pukeutui savusukellusvarusteisiin.Paula Vilén / Yle

Lastenjuhlissa voi päästä myös yllättäviin paikkoihin. Kuopuksemme kaveri kutsui koko päiväkotiryhmän syntymäpäiväjuhliinsa paloasemalle.

Siellä naperot sitten näkivät, kuinka nopeasti palomies pukeutuu savusukellusvermeisiin. He saivat myös istua paloauton kyydissä.

Ja yllätys, yllätys. Kierroksen päätteeksi lapset söivät pizzat ja valmiskakut palomieshatut päässään.

Ohjelmalliset juhlat näyttävät kuuluvan olennaisesti Yhdysvalloissa lasten syntymäpäivän viettoon. Tänä vuonna meilläkin sitten pidettiin ja pidetään kaverisynttärit amerikkalaiseen tapaan.

Hämmästyksekseni ponitallin omistaja muitta mutkitta ehdotti, että voisi ajaa hevostrailerinsa kotipihaamme.

Koska lapsemme pitävät hevosista, aloin selvitellä mahdollisuutta viedä kuopuksen juhlavieraat tallille ponikyytiin.

Washingtonista ajomatkaa sopivalle tallille olisi ollut kuitenkin lähes tunnin verran. Se on liikaa, sillä monilla perheillä viikonloput on ohjelmoitu täyteen. Kokemukseni mukaan kaverisynttäreihin budjetoidaan enintään pari tuntia.

Poni
Poniyrittäjä oli pukenut synttärijuhlilla vierailleen ponin yksisarviseksi.Paula Vilén / Yle

Hämmästyksekseni ponitallin omistaja kuitenkin muitta mutkitta ehdotti, että hän voisi ajaa hevostrailerinsa kotipihaamme. Hän veloittaisi visiitistään kilometrikorvausten kanssa 370 dollaria. Puhaltelin hetken ja toivotin hänet tervetulleeksi.

Poniyrittäjä oli hoksannut ottaa kiinni pikkulasten tämän hetken ykköstrendistä ja sanoi voivansa pukea ponin yksisarviseksi.

Tarjolla olisi myös ollut juhlapaketti, jossa lapset olisivat voineet maalata kädenjälkensä ponin turkkiin. Poni on kuulemma joissain juhlissa viety sisälle taloonkin. Vain vaivoin peitin äimistystäni, ja valitsin perinteisemmän ratsastusohjelman. Tosin ajan henkeen sopivasti yksisarvisella, ei ponilla.

Happy-niminen yksisarvinen saapui kuopuksen syntymäpäiväjuhlien päätähdeksi. Jokainen vieras sai ratsastaa kierroksen tai pari.

Mutta samaan tapaan kuin trampoliinipuistossa, jokaisen vanhemman piti ennen osallistumista allekirjoittaa vastuuvapauslomake. Vahingonkorvausoikeudenkäyntien luvatussa maassa tämä lienee viisas varotoimi yrittäjiltä.

Samalla myös oma mieleni keveni. Eipä tarvinnut pelätä joutuvansa vastaamaan oikeuteen, jos joku lapsista olisi pudonnut ponin selästä ja loukannut itsensä.

Kaikesta päätellen ponijuhlat olivat ikimuistoinen kokemus myös muille kuin omalle jälkikasvullemme. Osa lapsista pääsi taputtamaan ponia ensimmäistä kertaa elämässään.

Naapurin rouva kertoi, että heidän lastensa syntymäpäiväjuhliin kotikadullemme tuotiin karuselli ja liikenne pysäytettiin.

Sen verran onnistuimme upottamaan myös suomalaisia synttäriperinteitä juhliimme, että järjestimme onginnan kemujen päätteeksi. Se näytti olevan monelle yhdysvaltalaislapselle uusi mutta mieleinen ohjelmanumero.

Myös pizzat ja kuppikakut tekivät kauppansa.

Tunsin ylpeyttä onnistuttuani järjestämään ensimmäiset lastenkutsut yhdysvaltalaiseen tapaan.

Piha-aidan takaa juhliamme ihastellut naapurin rouva kuitenkin muistutti, että vielä on varaa parantaa. Aikoinaan heidän lastensa syntymäpäiväjuhliin tuotiin kotikadullemme kuulemma karuselli ja liikennekin pysäytettiin.

Lapsi ratsastaa ponilla.
Kukin syntymäpäivävieras sai ratsastaa ponilla pari kierrosta.Paula Vilén / Yle