Monologi feminismistä ei naurattanut ketään: "Se oli elämäni pahin lavakuolema" – mikä saa stand up -koomikon palaamaan lavalle?

Koomikon kehittyminen hyväksi vaatii lukuisia epäonnistumisia ja häpeän sietokykyä. Ida Akkila on jo lavakuolemien konkari.

stand up -komiikka
Koomikko Ida Akkila lavalla.
Ympäri Suomen järjestetään open mic -klubeja, joissa lavalle nousee niin ensikertalaisia kuin vuosia keikkailleita koomikoita. Ida Akkila emännöi rockbaari Boothillin klubia Helsingissä.Lauri Rautavuori / Yle

Stand up -koomikko painii häpeän kanssa. Jokainen esitys on riski – nauraako yleisö jutuille, joiden hauskuudesta on itse vakuuttunut? Jos ei, tuloksena on lavakuolema ja auttamatta myös häpeä.

Ympäri Suomen järjestetään open mic -klubeja, joissa lavalle voi yhtä hyvin nousta ensikertalainen kuin vuosia stand upia tehnyt konkari. Kaikki koomikot aloittavat uransa open mic -klubeilla ja usein myös palaavat niihin hiomaan uusia juttujaan.

Yksi klubi on Helsingissä Kampin sydämessä, jossa rockbaari Boothill muuttuu joka toinen tiistai stand upin näyttämöksi.

Komiikka alkaa Boothillissä hieman iltaseitsemän jälkeen, kun edellinen ohjelmanumero, bingo, on saatu kunnialla päätökseen.

Klubia emännöivä ja tuottava koomikko Ida Akkila avaa show’n. Hän on alan kielellä illan mc.

Koomikko Ida Akkila lavalla.
Noin parikymmentä ihmistä saapui katsomaan komiikkaa Boothilliin.Lauri Rautavuori / Yle

Yleisöä on parisenkymmentä silmäparia, mutta osa baarin asiakkaista ei edes reagoi lavalla alkaneeseen esitykseen.

Aivan lavan tuntumassa istuu nainen selkä esiintyjää kohti. Hän tutkailee lehteä silmälasiensa yli ja tekee ristikkoa. Viereisessä huoneessa biljardipallot kolahtelevat toisiinsa.

Akkila juttelee yleisölle lämmittäen heitä illan muita koomikoita varten. Se on mc:n tehtävä, jonka lomaan hän ripottelee omia vitsejään. Akkila heittää juttua r-viastaan. Yleisö hymähtelee.

Onkohan tänään luvassa lavakuolemia?

”En ole ikinä kuollut niin paljon”

Koomikon ammatin traagisuus piilee siinä, että hyväksi kehittyminen vaatii kymmeniä, ellei satoja lavakuolemia.

Miltä lavakuolema tuntuu? Sen Ida Akkila tietää.

Pari vuotta sitten hän esiintyi poikkitaiteellisella klubilla Helsingissä. Hän esitti itse käsikirjoittamansa ja ohjaamansa monologinäytelmän Feminismin vaihdevuodet.

Monologi oli komediallinen satiiri. Yleisö ei nauranut kertaakaan.

Kun esitys oli ohi, Akkila veti takin ylleen ja häipyi sanomatta sanaakaan. Sitten kaikki purkautui. Hän istui junassa, puhui ystävälleen puhelimessa ja itki.

– Se oli elämäni pahin lavakuolema. En ole ikinä kuollut niin paljon. Koko esityksen ajan tuntui, että katsoin itseäni ulkopuolelta ja toistin asioita vain mekaanisesti.

Ahdistaa ja tuntuu kuin olisin pettänyt yleisön, tuottajan ja muut koomikot.

Ida Akkila

Ystävä puhelimen päässä rauhoitteli ja neuvoi miettimään vielä. Akkila miettikin viikonlopun yli, mutta päätös piti – teatteriala sai jäädä.

Täyttä ammatillista u-käännöstä nainen ei tehnyt. Hän päätti panostaa orastavaan stand up -koomikon uraansa. Nyt lavakokemusta on plakkarissa reilut 3,5 vuotta ja keikkoja kolmisensataa.

Lavalla 24-vuotias Akkila käsittelee muun muassa ihmissuhteitaan, seksuaalista suuntautumistaan ja jonkin verran perhettään. Välillä vitseissä on myös yhteiskunnallinen ja kantaaottava sävy.

Kokemuksen myötä myös lavakuolemia on tullut lisää.

– Se on helvetin raskasta ja kuormittavaa. Sekunnit tuntuvat jumalattoman pitkiltä. Ahdistaa ja tuntuu kuin olisin pettänyt yleisön, tuottajan ja muut koomikot. Se on itsesäälin paikka.

Ensimmäinen kuolema

Yleisö taputtaa illan ensimmäiselle koomikolle. Boothillin lavalle nousee parikymppinen mies. Hänellä on yllään musta hihaton kauluspaita. Kravatti ja housut ovat punaiset.

Yleisö vastaa ensimmäisiin juttuihin hiljaisuudella. Nopeasti koomikko alkaa kertoa omasta elämästään, esimerkiksi masturboinnista. Nauruja ei kuulu, mikään ei toimi.

Sekunnit tuntuvat Ida Akkilan sanoin jumalattoman pitkiltä, myös yleisössä. Nuori mies taistelee settinsä kunnialla loppuun, mutta esitys on ilmiselvä lavakuolema.

Eturivissä ristikko täyttyy.

Illan toinen koomikko ottaa yleisöön kontaktia. Englanniksi puhuvan espanjalaissyntyisen miehen keskusteleva tyyli toimii ensimmäistä koomikkoa paremmin, vaikka nauruista on yhä pulaa.

”Kusin sen ihan täysin”

Koomikolla on keinonsa selvitä lavalla kuolemisesta. Ida Akkila on esiintynyt keikoilla, joissa yksikään koomikko ei onnistu. Setti on kuitenkin pakko esittää edes rutiinilla.

Jos kuolema alkaa hiipiä lavalle, Akkila ei katsoa yleisöä silmiin, vaan hieman katseista ohi.

– En halua nähdä niitä ilmeitä.

Erään klubikeikan koomikko muistaa hyvin. Lavalle nousi kourallinen aloittelijoita, Akkila mukaan lukien, sekä muutama ammattikoomikko.

Setti oli takuuvarma ja harjoiteltu. Koomikko uskoi itseensä ja halusi näyttää huipuille.

– Sitten nousen lavalle, eikä kukaan naura. Kuolen hetki hetkeltä ja menen paniikkiin.

Koomikko Ida Akkila lavalla.
Open mic -klubit ovat usein baareissa. Kaikki asiakkaat eivät välttämättä ole paikalla katsomassa komiikkaa.Lauri Rautavuori / Yle

Sillä kertaa Akkila päätti olla kitumatta lavalla koko settiään läpi. Hän tuli sieltä pois tajuttuaan, ettei tätä pelasta mikään.

– Se oli aika tuskaista. Oli ilo ja kunnia saada sellainen keikka, ja sitten kusin sen ihan täysin. Ajattelin, ettei minua haluta enää minnekään esiintymään. Siinä oltiin hetki aika pohjamudissa.

Kaikki stand up -koomikot tietävät, että hyväksi tekijäksi kehittyminen vaatii vuosien keikkailun. Olennainen osa kehittymistä ovat lavakuolemat ja niiden synnyttämä itsereflektio.

Ehkä jokin sanankääntö tai punchline eli vitsin huipentuma ei toimi sellaisenaan. Miten sitä voisi muuttaa? Vai liittyikö kuolema esiintymiseen? Pitäisikö lavalla olla rauhallisempi tai energisempi? Näitä asioita Ida Akkila käy läpi, kun naurut jäävät saamatta.

”Keskity sä vaan omaan juttuusi”

Klubi-ilta on edennyt kolmanteen koomikkoon. Kuopiolaismies kertoo lyhyitä one-liner-vitsejä verkkaisesti. Alkupään jutut toimivat, mutta pian hiljaisuus ottaa tilasta uuden kuristusotteen.

Sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Koomikko kävelee varovasti selkä lavaa kohti istuvan naisen taakse ja kysyy, kuinka ristikko sujuu.

– Keskity sä vaan omaan juttuusi, nainen vastaa.

Tilanteen surkuhupaisuus naurattaa kuopiolaiskoomikkoa pitkään, yleisöä ei niinkään. Komiikkaa katsomaan tulleet ovat esiintyjien puolella, vaikka ilta on alkanut tahmeasti. He haluavat nauraa.

Show’n ensimmäisen puolikkaan päättää Akkilan lisäksi illan ainoa naiskoomikko. Tunnelin päässä alkaa välkkyä valo, kun vihreäpaitainen mies hörähtää kovaan ääneen.

Keski-ikäisyyden murheet ja pikkutuhmat jutut toimivat. Mammografiavitsi saa aplodit.

Koomikko Ida Akkila lavalla.
Lauri Rautavuori / Yle

Kuin oman kurkkunsa viiltäisi

Mikä saa ihmisen jatkamaan koomikkona? Ida Akkilalle intohimo naurattaa on suurempi kuin epäonnistumisten taakka.

– Keikkailu on aaltoliikettä. 20 keikkaa voi mennä tosi hyvin, mutta sitten tulee se yksi tiputus. Silloin ajattelen, että olisi noloa jättää koko homma vain yhden paskan keikan takia. Se olisi luovuttamista.

Vaikka epäonnistuneeseen keikkaan suhtautuisi analyyttisesti, ei häpeää pääse pakoon. Keikan aikana Akkila ei häpeä, koska se olisi ”kuin viiltäisi oman kurkkunsa auki”, mutta esityksen jälkeen nöyryytys tuntuu.

– Välillä hävettää istua koomikoiden pöytään keikan jälkeen. Varsinkin, jos joutuu näkemään vielä yleisöä.

Häpeän keskiössä on tunne siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on, kertoo häpeää tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Kun koomikko saa yleisöltä vastineeksi naurua, se palkitsee valtavasti. Silloin kelpaa. Riski epäonnistumisesta, siitä häpeästä, on kuitenkin aina läsnä.

– Koomikko haluaa kokeilla tätä ulottuvuutta riskinkin uhalla. Kokeilla, että kelpaako. Jos kuitenkin seuraavalla kerralla onnistuu. Täytyy olla myös vahva intohimo esiintymiseen, Reenkola pohtii.

Täytyykö hyvän koomikon olla onneton?

Vanha komiikkaan liittyvä teesi on, että ollakseen hauska täytyy olla onneton. Moni järkyttyi reilut neljä vuotta sitten, kun rakastettu koomikko Robin Williams riisti itseltään hengen.

Koomikoiden mielenterveyttä on myös tutkittu. Oxfordin yliopiston muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa selvisi, että koomikoilla on tavallista enemmän psykoottisia luonteenpiirteitä.

Ida Akkila esiintymässä stand up -lavalla.
Akkila esitti tänä syksynä ensi kertaa oman puolituntisen sooloshow'nsa.Kalle Erkkilä

Tällaisia luonteenpiirteitä ovat taipumus impulsiivisuuteen, epäsosiaaliseen käytökseen ja läheisyyden välttelyyn. Akkila tunnistaa piirteitä monesta koomikosta, myös itsestään.

– En tunne yhtäkään koomikkoa, jolla olisi tosi ruusuinen perhetausta tai jotenkin tosi helppo menneisyys. On paljon päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia.

Hän uskookin, että komedian ja kurjuuden yhteydessä on perää.

Myös Akkilan menneisyydessä on kipua. Hän on ainoa lapsi avioeroperheessä, jossa toinen vanhempi joi ja toinen oli syvässä uskossa. Esillä olemisen ja näkymisen tarve ovat koomikolle suuria.

– Se on huomion hakemista, jos sitä ei lapsena esimerkiksi isältä saanut. Myös oikeassa olemisen tarve on minussa vahva, kun omia mielipiteitä on lytätty lapsena.

Mutta ei se kaikille ole tällaista, Akkila ajattelee. Se on henkilökohtaista, mitä komiikalla täyttää, mistä se kumpuaa ja mitä huomiolle tekee.

Tämä on yksi keino pysyä järjissään.

Ida Akkila

Vaikka Akkila tiedostaa komediansa kumpuavan vaikeista asioista, on stand up hänelle henkireikä.

– Tämä on yksi keino pysyä järjissään. En osaa kuvitella päivää ilman komiikkaa. Miten käsittelisin asioitani?

Myös psykoanalyytikko Elina Reenkola allekirjoittaa tämän.

– Jos huumorilla voi käsitellä itseään, se on hirveän vapauttavaa. Esimerkiksi omia mokiaan voi kertoa ja jakaa.

Stand upista halutaan ammatti

Yleisö on selvästi hieman rentoutunut ja alkaa huudella toisen puoliskon ensimmäiselle koomikolle. Tätä kutsutaan ammattislangilla heklaamiseksi. Koomikko reagoi kommentteihin viileästi parilla lakonisella sanalla.

Ida Akkilan mukaan Boothill onkin klubina sieltä hankalimmasta päästä, ja se on helppo uskoa. Antavatko koomikot toisilleen vertaistukea surkean keikan jälkeen?

– On hiljainen sääntö, ettei toisen keikkoja kommentoida, ellei esiintyjä itse sitä pyydä. Olen kuitenkin mielelläni kuulevana korvana, koska moni on vellonut lavakuolemat yksinään. Kaikki tietävät, miten hirveää se on omalle kohdalle sattuessa, Akkila kertoo.

Ida Akkilan stand up -ura on kohta ison harppauksen kynnyksellä. Tällä hetkellä hän tekee joitain rahallisia klubikeikkoja pääesiintyjänä sekä emännöi ja tuottaa open mic -iltoja.

Seuraava askel on siirtyä tekemään vain rahakeikkoja. Ammattikoomikoksi ponnahtaminen onkin Akkilan mielestä merkittävin siirtymä naurattajan uralla.

Koomikko Ida Akkila lavalla.
Mc:n tehtävä on pitää yleisö lämpimänä illan muille koomikoille.Lauri Rautavuori / Yle

– Tosi moni jää tähän vaiheeseen. Suurin askel on pääseminen siihen porukkaan, joka on tv:ssä ja jonka naamoilla ja nimillä myydään.

Näkyminen, kehittyminen ja uusiutuminen – nämä kolme asiaa ovat oleellisia koomikon kehityskaaressa.

– Jos tuottajana näen keikkoja tyypiltä, joka on illasta toiseen samalla setillä ja tasolla, ei se houkuta pyytämään paremmalle klubille.

Stand up -koomikoiden määrä lisääntyy Suomessa, ja alueelliset klubiskenet kehittyvät. Esimerkiksi Oulu on vahva komiikkakaupunki.

– Stand upin tekemisestä on tullut tavoitteellisempaa, ja siitä halutaan ammatti, kertoo alaan erikoistunut tapahtumatuottaja Sofia Saarikko.

Ammattikoomikoita on Suomessa viitisenkymmentä, Saarikko arvioi. Aloittelijat mukaan laskettuna määrä nousee reilusti yli sadan.

Yleisöt puolestaan ovat aiempaa kiinnostuneempia lavakomiikasta.

– Enää ei tarvitse vetää vain Ilari Johanssonin, Sami Hedbergin tai muiden isojen nimillä. Pelkkä stand up myy, Saarikko avaa.

”Sitä voisi verrata vaikka orgasmiin”

Illan viimeinen koomikko tarttuu mikin varteen. Pääesiintyjällä on asenne. Hän ottaa show’n haastavuuden puheeksi ja toteaa Boothillin olevan maan huonoin stand up -klubi.

Eturivissä ristikkoa ratkonut nainen on ilmeisesti saanut urakkansa päätökseen ja istuu nyt baaritiskillä. Hän ei ilahdu viimeisen koomikon uhmakkaasta asenteesta. Syntyy lyhyt sanaharkka, jonka mikin haltija voittaa.

Viimeinen koomikko selvästi kokeilee uusia juttujaan, joista osa toimii, osa ei. Tämä on sitä kivuliasta hiomista, jota stand upissa kehittyminen vaatii.

Pääesiintyjä on yleensä lavalla hieman muita kauemmin, tällä kertaa 15 minuuttia. Yhtäkkiä koko show on ohi.

Koomikko Ida Akkila lavalla.
Hyvä keikka kantaa Ida Akkilaa pitkälle.Lauri Rautavuori / Yle

Keikan jälkeen koomikot istuvat keskenään hämärässä nurkkapöydässä. Vaikea ilta ei näy esiintyjien kasvoilla, mutta tuskin kukaan on tyytyväinenkään.

Voiko stand up olla tällaisten iltojen väärti? Etenkin, kun kyseessä ei ole vain yksittäistapaus. On se, sanoo Ida Akkila. Isojen naurujen saamista ei voita mikään.

– Se on endorfiinin huippu. Sitä voisi verrata vaikka orgasmiin. Sen takia lavalle noustaan, ja hyvä keikka kantaa mukanaan seuraavaan.

Onnistumisen tunteeseen ei kuitenkaan kannata liiaksi tuudittautua. Jopa huippukoomikot kuolevat, toki aloittelevia harvemmin.

Mutta kaikki kuolevat joskus. Ilman kuolemaa ei ole komediaa.