Keräsen perheellä oli kovat odotukset 5-vuotiaan adhd-lääkkeiden suhteen – asuinpaikasta riippuu, millaista hoitoa adhd-lapsi saa

Yleisintä lasten adhd-lääkitys on Pohjois-Karjalassa, vähäisintä Pohjanmaalla.

ADHD-lääkkeet
Kaisa Keränen lapsineen
Keräsen perheen neljästä lapsesta kolmella on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd. Kuvassa ovat Kaisa Keränen ja hänen lapsensa Rasmus (vas.), Marissa, Sara ja Alice Hirvonen.Annika Martikainen / Yle

Lääkäri ehdotti lääkitystä 5-vuotiaalle ilomantsilaiselle Sara Hirvoselle noin vuosi adhd-diagnoosin jälkeen. Äiti Kaisa Keränen oli halukas aloittamaan parin kuukauden lääkekokeiluun, koska moni lapsi on saanut lääkityksestä apua puheen kehityksen ongelmiin.

Lapsen adhd-diagnoosi oli tullut Kaisa Keräselle yllätyksenä. Sara-tyttären puhe ei ollut kehittynyt niin kuin muilla samanikäisillä, joten neuvola oli antanut lähetteen Siun Soten lastenneurologian poliklinikalle Pohjois-Karjalassa.

Keräsen kolmella lapsella on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd. Kahdelle lapsista on etsitty apua lääkityksestä, mutta lääkekokeilut jouduttiin molempien kohdalla keskeyttämään hurjien sivuvaikutusten takia.

Lasten ja nuorten adhd-lääkityksen yleisyydessä on suuria alueellisia eroja, osoittaa Kelan, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston tutkimus (siirryt toiseen palveluun) (Kela).

Yleisintä 4–17-vuotiaiden adhd-lääkitys on Pohjois-Karjalassa, jossa 3,8 % lapsista saa sairausvakuutuskorvausta adhd-lääkkeistä. Vähiten lääkehoitoa käytetään Pohjanmaalla, jossa luku on yhden prosentin luokkaa. Maan keskiarvo on 1,8 % eli yhteensä hieman yli 15 000 lasta.

Yleisintä adhd-lääkkeiden käyttö on 9–13-vuotiailla. Adhd:n oireet korostuvat kouluiässä, kun ulkoiset vaatimukset kasvavat.

Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan Pohjois-Karjalassa lääkityksen määrä on kohdillaan verrattuna siihen arvioon, kuinka moni lapsi sairastaa adhd:tä. Tutkimusten mukaan häiriötä esiintyy 7–8,5 prosentilla suomalaisista lapsista, kertoo Helsingin Sanomat. (siirryt toiseen palveluun) Puustjärvi johtaa adhd-hoidon suositusten Käypä hoito -työryhmää.

– Joillakin alueilla lääkitystä annetaan aivan liian vähän, jos ottaa huomioon, että adhd:n yleisyys on melko samanlainen eri puolilla Suomea. Samalla tavalla vammaistukia myönnetään eri puolilla Suomea eri määriä, mikä tarkoittaa, että adhd-lapsia jää ilman hoitoa ja tukea, sanoo Puustjärvi.

Puustjärven mukaan alueelliset erot johtuvat erilaisista hoitokulttuureista: kuinka paljon hoitoa ja millaisia erilaisia hoitomuotoja on saatavilla, miten hyvin hoitohenkilökunta on perehtynyt lääkehoitoon sekä painottuuko hoito psykiatrian vai neurologian poliklinikoille.

– Pohjois-Karjalassa on pitkät perinteet ja olemassa oleva hoitoketju adhd:n aktiiviseen tunnistamiseen ja hoitamiseen, Puustjärvi sanoo.

Terveyskeskuslääkäri voi aloittaa lääkekokeilun

Pohjois-Karjalassa lapsella on useampi tie adhd-diagnoosin saamiseksi: lastenneurologian ja lastenpsykiatrian lisäksi myös terveyskeskuslääkäri voi tehdä diagnoosin ja aloittaa lääkekokeilun, kertoo Siun Soten lastenneurologian ylilääkäri Marika Jantunen.

Maakunnan lasten korkeat lääkitysmäärät eivät kuitenkaan johdu terveyskeskuslääkärien tekemistä diagnooseista, sanoo Puustjärvi. Lääkityksen määrässä ei ole nimittäin ollut suurta muutosta sen jälkeen, kun hoitoa vietiin perustasolle terveyskeskuksiin. Siun Soten ylilääkäri Jantunen kertoo, että Pohjois-Karjalan terveyskeskuslääkäreitä koulutetaan säännöllisesti adhd:n diagnosoinnista ja lääkityksestä.

Puustjärven mukaan lääkehoidon määrään voi mahdollisesti vaikuttaa myös koulun antaman tuki – ja varsinkin sen puute.

– Koulujen tukitoimet näkyvät suoraan lapsen pärjäämisessä. Jos tukea ei ole riittävästi, sitä saatetaan paikata lääkityksellä, sanoo Puustjärvi.

Puustjärvi muistuttaa, että kaikki adhd-lapset eivät tarvitse lääkitystä. Pienten lasten kanssa hoito on käytöksen ohjaamista ja vanhempien tukemista. Lääkitys on ajankohtaisempaa vasta kouluikäisillä.

Adhd:tä hoidetaan vahvoilla psykostimulanttilääkkeillä, joista voi parhaimmassa tapauksessa olla suurta apua lapsen oppimisessa ja sosiaalisten taitojen jalostumisessa – ja sitä kautta itsetunnon kehittymisessä.

Toisaalta haittavaikutukset voivat olla rajuja: ilomantsilaisessa Keräsen perheessä lääkekokeilu jouduttiin lopettamaan, kun lasten käytös muuttui huolestuttavan paljon.

Kun mikään lääkkeistä ei sovi lapselle

Keräsen lapsista sekä Sara että pikkuveli Rasmus ovat kokeilleet adhd-lääkitystä, mutta kummallekaan se ei sopinut. Nyt 8-vuotias Rasmus testasi kaikkia markkinoilla olevia adhd-lääkkeitä – huonoin tuloksin.

Kaisa-äiti ei olisi ikinä voinut arvata, kuinka vakavia lääkkeiden sivuvaikutukset voivat olla. Niin rajua itkuisuutta ja kärttyisyyttä, että äiti pelkäsi, palaako lapsi enää ennalleen.

Tällä hetkellä kumpikaan lapsista ei käytä adhd-lääkkeitä. Perheen kolmannelle adhd-diagnoosin saaneelle lapselle ei lääkitystä koskaan ehdotettu.

Sisarukset leikkivät
Kaisa Keränen ei ollut osannut epäillä lapsillaan adhd:tä ennen ensimmäistä diagnoosia.Annika Martikainen / Yle

Kaisa Keränen ei ole lääkevastainen, vaikka resepteistä ei ollut apua hänen lapsilleen.

– Joillekin lapsille lääkkeistä voi olla suuri apu puheen ja muun kehityksen kanssa. Siksi uskalsin kokeilla kolmatta eri lääkettä, vaikka pelotti hurjan paljon. En halunnut olla Rasmuksen tulevaisuuden esteenä, sanoo Keränen.

– Vanhempana joutuu tekemään isoja päätöksiä, että varmasti tekee lapsensa kannalta oikein.

Ylilääkäri Jantusen mukaan vanhempien suhtautuminen adhd-lääkitykseen on nykyisin myönteisempää, koska lääkkeiden hyvistä vaikutuksista on jo paljon näyttöä. Jantusen mukaan vanhemmilla on myös mahdollisuus kieltäytyä adhd-lääkityksestä.

Jantunen muistuttaa, että lääkitys aloitetaan muutaman kuukauden kokeilulla, jolloin nähdään lääkkeen hyödyt ja haitat.

– Lasta ei lääkitä sen takia, että muut kestäisivät hänen vilkkauttaan, vaan että lapsi pystyy oppimaan, saa sosiaalisia taitoja ja impulsiivisuus vähenee. Parhaassa tapauksessa lääkitys ja muu hoito vaikuttavat lapsen ja perheen elämään hyvin laajasti, sanoo Jantunen.

Lääke ei saa olla ainoa hoito

Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoidon lisäksi adhd-lapsille ja hänen perheelleen tulisi tarjota muuta tukea jo varhaisessa vaiheessa: esimerkiksi ohjeistusta vanhemmille, puhe- tai toimintaterapiaa sekä tukea oppimiseen koulussa tai päivähoidossa.

Kaisa Keräsen mukaan perhe on saanut tukea Pohjois-Karjalassa: neuropsykiatrinen valmentaja käy Saran luona kerran viikossa ja Rasmuksella on toimintaterapeutti. Puheterapeuttia ei ole Ilomantsiin asti vielä saatu. Lähin on tunnin ajomatkan päässä Joensuussa, mutta siellä terapeuttien jonot ovat pitkät. Molemmat lapset opiskelevat pienryhmissä, mistä on ollut paljon apua oppimiseen.

– Tukea on tullut ihan kivasti, mutta vanhemman tukemista ja ohjeistusta olisi voinut olla enemmänkin, sanoo Keränen.

Keräsen perheessä elämä jatkuu ilman adhd-lääkitystä, mutta ainakin eri vaihtoehdot on kokeiltu. Kuinka adhd näkyy perheen arjessa?

– Kuinka se ei näkyisi? Tämä on jatkuvaa toiminnan ohjausta. Samalla elämän pitää olla aika vapaamuotoista, että saa arjen toimimaan.