Analyysi: Merkelin jälkeinen aika on myös EU:lle hyppy tuntemattomaan

Angela Merkel on ollut avainhenkilö Euroopan kaikissa käänteissä viimeiset 13 vuotta, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Angela Merkel
Saksan liittokansleri ja CDU:n puheenjohtaja Angela Merkel äänesti liittopäivävaaleissa Berliinissä sunnuntaina 24. syyskuuta.
Saksan liittokansleri ja CDU:n puheenjohtaja Angela Merkel äänesti liittopäivävaaleissa Berliinissä vuonna 2017.Carsten Koall / EPA

BrysselSaksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti tänään maanantaina aikovansa väistyä CDU-puolueen johdosta Hessenin ja Baijerin osavaltiovaalien kehnojen tulosten seurauksena.

Merkel haluaa jäädä liittokansleriksi uuden puheenjohtajan valinnan jälkeenkin, vaalikauden loppuun saakka. Ilmoituksen jälkeen on kuitenkin mahdoton sanoa, pystyykö Merkel pysyttelemään virassaan niin pitkään kuin haluaisi. Merkelin ajan loppu on käsillä.

Uutinen on yhtä iso EU:n kuin Saksankin kannalta. Angela Merkel on poliittinen jättiläinen, jonka liikkeet heilauttavat koko maanosaa. Euroopassa on kasvanut kokonainen sukupolvi, joka ei muista aikaa ennen Merkeliä.

Sen sukupolven edustajille tiedoksi: Merkeliä ennen liittokanslerina toimi muuan Gerhard Schröder. Vuosi oli 2005. Facebookia tai iPhonea ei ollut vielä keksitty. Jari Litmanen pelasi Hansa Rostockissa. Puola ja Unkari olivat juuri liittyneet EU:hun.

Merkel on ollut avainhenkilö unionin kaikissa käänteissä viimeiset 13 vuotta. Kukaan muu Euroopan keskeisistä päättäjistä ei ole pysynyt tehtävässään yhtä pitkään. Kukaan muu ei ole jättänyt yhtä selkeää kädenjälkeä.

Merkel veti eurokriisin vuosina tiukkaa linjaa suhteessa Kreikkaan ja muihin hätälainaohjelmiin turvautuneisiin maihin. Myöhemmin kävi ilmi, että liiankin tiukkaa. Yhteisvaluutta pelastui, mutta kreikkalaiset maksoivat siitä kovan hinnan.

Merkel neuvotteli yhdessä Ranskan presidentin Francois Hollanden kanssa Itä-Ukrainaan rauhansopimuksen, joka ei ole koskaan kunnolla pitänyt.

Toisaalta Merkel antoi siunauksensa Venäjän rakentamalle Nord Stream 2 -kaasuputkelle, jonka kautta Eurooppa pysyy riippuvaisena venäläisestä maakaasusta hamaan tulevaisuuteen, ja joka sallii Venäjän sivuuttaa Ukrainan kaasutoimituksissa.

Merkel oli mukana laatimassa Pariisin ilmastosopimusta. Samaan aikaan hän ei ole onnistunut suitsimaan ruskohiilen polttoa omassa maassaan. Neljäsosa Saksan sähköstä tuotetaan yhä hiilellä.

Satojen tuhansien pakolaisten kävellessä läpi Euroopan, Merkel sanoi "Me hoidamme tämän". Jälkikäteen kävi selväksi, että tokaisu merkitsi Merkelin ajan lopun alkua.

Suomen kannalta Merkel on ollut helppo kumppani. Hallitus toisensa jälkeen on voinut keskeisissä kysymyksissä luottaa siihen, että Merkelin Saksa torppaa EU:ssa suomalaisittain poliittisesti hankalat hankkeet, kuten esimerkiksi yhteisvastuun kasvattamisen euroalueella.

Yhteisvaluutan kannalta varjopuoli on ollut, että sama vastustus on jarruttanut sellaisiakin uudistuksia, jotka olisivat voineet olla euron kriisikestävyyden kannalta järkeviä.

Merkelin aika on ollut pitkä ja vaiherikas. Mikä muuttuu, kun Merkel poistuu näyttämöltä? Vastaus riippuu tietysti siitä, kuka Merkelin tilalle tulee, ja millaista analyysiä CDU:ssa tehdään puolueen kannatuksen romahtamisesta.

Merkel on tähän saakka laajalti vastustanut painetta rajojen sulkemiseen ja kovan linjan maahanmuuttopolitiikkaan, vaikka Schengen-alueen rajatarkastuksia onkin jatkettu.

Sisarpuolue CSU:n romahdusta Baijerissa on tulkittu siten, että laitaoikeiston imitointi ei ole välttämättä avain onneen. Entistä tiukempi maahanmuuttolinja Saksassa heijastuisi muuallekin Eurooppaan.

Toisaalta vihreät ovat menestyneet viime vaaleissa hyvin. Merkelin jälkeisenä aikana puolueen kannatusnousu voi tavalla tai toisella alkaa näkyä Saksan ilmastopolitiikassa ja sitä kautta koko Euroopan tasolla.

Samaan aikaan kun Merkelin joutsenlaulua viritellään, EU:ssa tehdään isoja linjaratkaisuja. Eurovaalit pidetään toukokuussa, ja syksyllä aloittava seuraava komissio määrittelee unionin suuntaa pitkälle tulevaisuuteen.

Pitkästä aikaa uuden komission johtaja joutuu asioimaan Berliinissä jonkun muun kuin Angela Merkelin kanssa. Merkel halunnee kuitenkin vielä jättää kädenjälkensä komission kokoonpanoon.