Paula Tiessalo: Ammattina seksi – Pitäisikö maailman vanhin ammatti sallia täysin?

Tässä blogissa puhutaan seksityöstä. Prostituutiosta, itsensä myymisestä, huoraamisesta; miten alaa kukin tahtoo kutsua. Rakkauden ammattilaiset haluavat dekriminalisoida seksityön. Moni muu on asiasta eri mieltä.

Yle Blogit
Paula Tiessalo
Yle Uutisgrafiikka

”Sex work is real work”, lukee kotimatkani varrella olevaan liikennevalotolppaan liimatussa pienessä, pyöreässä tarrassa. Kuka sen on siihen liimannut?

Iltaisin keikkaileva sairaanhoitaja, joka joutuu päivätyöstä uhkaavien potkujen pelossa salaamaan oikean henkilöllisyytensä? Opiskelija, joka turvallisen työtilan puutteessa tapaa asiakkaansa uhkarohkeasti näiden kotona?

Oli tarran liimaaja kuka tahansa, hänellä on selvästi jotain sanottavaa. Mikä seksityössä on Suomessa ongelmana?

Rajoittaminen, vastaa seksuaalieetikko ja Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Hän puhui asiasta syyskuussa pohjoismaisessa seksologien konferenssissa (siirryt toiseen palveluun).

Seksin myyminen ja ostaminen ei ole Suomessa kiellettyä. Seksipalveluiden myymistä kuitenkin rajoitetaan ja säännellään rikoslaissa, järjestyslaissa ja ulkomaalaislaissa.

Lain mukaan rangaistavaa ovat paritus, seksin ostaminen alaikäiseltä sekä seksin ostaminen parituksen kohteelta tai ihmiskaupan uhrilta. Lisäksi seksikaupan käyminen yleisellä paikalla on kielletty järjestyslaissa (lähde: Pro-tukipiste (siirryt toiseen palveluun)).

Sexpon tavoitteena on seksityön dekriminalisointi, eli seksityön ja sen organisoimisen vapauttamista rikoslainsäädännöstä.

Rikoslaista pitäisi siis purkaa paritusta koskeva kohta ja järjestyslaista kohta, joka kieltää seksin myymisen ja ostamisen julkisella paikalla.

Tommi Paalanen ei vähättele alaan liittyviä väärinkäytöksiä ja ongelmia, mutta hän erottaa kaksi asiaa toisistaan: itse seksityö ei ole ongelma, mutta siihen liittyvät huonot olosuhteet ovat. Olosuhteiden korjaamista puolestaan vaikeuttavat seksityöhön liittyvät asenteet, ennakkoluulot ja moralisointi.

Kiistan ytimessä on kysymys naisten asemasta, eli heikentääkö vai parantaako dekriminalisointi naisten asemaa ja turvallisuutta yhteiskunnssa. Yhtä totuutta ei tässä asiassa ole.

Ruotsissa seksin ostaminen on ollut kiellettyä vuodesta 1999. Tutkimustulokset kiellon vaikutuksista ovat ristiriitaisia, summaa parin vuoden takainen kirjoitus Vihreässä Langassa (siirryt toiseen palveluun).

Seksin ostamisen kriminalisointi on Ruotsissa muuttanut asenteita seksikauppaa kohtaan kielteisemmiksi. Samalla on vaikeutunut alan valvonta ja mahdollisiin ongelmiin puuttuminen.

Sexpo ei ole yksin tavoitteensa kanssa. Myös esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty herätti pari vuotta sitten kohua kannattamalla seksikaupan dekriminalisointia.

Kiistan ytimessä on kysymys naisten asemasta, eli heikentääkö vai parantaako dekriminalisointi naisten asemaa ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Yhtä totuutta ei tässä asiassa ole, koska seksityöläisten tilanne ja syyt myydä seksiä vaihtelevat hyvin paljon.

Olisi ihanaa, jos silmät sulkemalla saisi kaikki maailman vääryydet ja itseä moraalisesti kiusaavat asiat katoamaan.

Jonkun mielestä oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen pitää turvata seksikaupan kieltämisellä. Naisjärjestöjen keskusliitto on koonnut peräti 18 myyttiä prostituutiosta (siirryt toiseen palveluun), joissa järjestö perustelee, miksi seksikauppaa ei pidä dekriminalisoida.

On täysin ymmärrettävää, että moni meistä kannattaa seksin myymisen tai ostamisen kieltämistä. Alaan liittyy myös väärinkäyttöä ja kärsimystä.

Olisi ihanaa, jos silmät sulkemalla saisi kaikki maailman vääryydet ja itseä moraalisesti kiusaavat asiat katoamaan. On kuitenkin naiivia kuvitella, että kieltäminen saisi seksibisneksen loppumaan.

Omien asenteiden haastamisen sijaan on helpompaa heilutella leimakirvestä ja pelotella helvetintulilla.

Kiellot vaarantavat varsinkin seksityöläisten turvallisuuden. Kiellot vaikeuttavat avun pyytämistä ja saamista, jos jotain menee vikaan. Kiellot lisäävät parittajien valtaa ja heikentävät seksityöläisten asemaa. Kiellot altistavat myös seksin ostajat uhkailulle ja kiristykselle.

Aihe on moraalisesti vaikea. Seksi on niin intiimi asia, että mielipiteitä siitä on mahdoton irrottaa omista tunteista. Omien asenteiden haastamisen sijaan on helpompaa heilutella leimakirvestä ja pelotella helvetintulilla.

Ja pitäköön kukin omat mielipiteensä. Niihin kaikilla on täysi oikeus.

Olin itsekin pitkään täyskiellon kannalla. Minua ällötti ajatella kaljamahaisia brittejä ostamassa seksiä ala-ikäisiltä Thaikuissa. Tai suomalaisia ostamassa suojaamatonta seksiä itärajan takaa salaa puolisoiltaan, altistaen nämä siten seksitaudeille. Sellaista toimintaa en hyväksy edelleenkään. Huono käytös on kuitenkin huonoa käytöstä, eikä se ole seksikaupan syy.

Olen saanut viime aikoina haastaa omia ennakkoluulojani keskustelemalla kahden seksialan ammattilaisen kanssa.

Suurin osa seksityöläisistä on aivan tavallisia naisia ja miehiä, jotka maksavat työllään ansaitsemasta rahasta veroja, mutta joiden työntekoa vaikeutetaan erilaisilla kielloilla.

Miesseuralainen Tomi Ros kertoi, että hänen naisasiakkaillaan oli paljon erilaisia syitä ostaa seksiä. Usein syynä oli tyytymättömyys parisuhdeseksin laatuun tai määrään tai halu kokeilla seksuaalisesti jotain uutta. Tomi tunsi tekevänsä tärkeää työtä ja lisäävänsä asiakkaiden hyvinvointia.

Sekä seksityöntekijänä että seksuaalineuvojana toimiva Tiia Forsström puolestaan näkee seksityössä ja terapiassa paljon yhteistä. Hänen mukaansa hyvä tapaaminen seksityöntekijän kanssa voi olla vähintään yhtä hoitava kokemus kuin tapaaminen seksuaaliterapeutin kanssa.

Suurin osa seksityöläisistä on aivan tavallisia naisia ja miehiä. He ovat ihmisiä, jotka maksavat työllään ansaitsemasta rahasta veroja, mutta joiden työntekoa vaikeutetaan erilaisilla kielloilla. Samalla ylläpidetään heitä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja ja paheksuntaa.

Maailma muuttuu paremmaksi, kun epäkohtiin puututaan. Seksityöhön liittyy omat riskinsä ja huonot puolensa, mutta ne eivät poistu kielloilla vaan keskustelemalla ja olosuhteita parantamalla.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja kanssaihmisiään. Hän uskoo, että nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen voimauttavat aina.