"Norjalaisen miehen pitää kestää kylmää" – Kaikki norjalaisnuoret eivät hiihdä, mutta yllättävän monella on tuhannen euron takki

Juttusarjassa teinipojat eri maista kertovat, mikä tekee pojasta miehen.

nuoret
Bjørn Stenersen
Bjørn Stenersen, 14, ei eroa kännykästään koskaan.Thomas Thomasson

OSLO Bjørn Stenersen, 14, ei vedä takkiaan kiinni, vaikka näyttää, että häntä vähän palelee.

– Norjalaisen miehen pitää kestää kylmää. Katso nyt, jos täällä aikoo mennä uimaan, on uskallettava mennä veteen, ei vuonon rantaan voi jäädä epäröimään, hän sanoo oslolaislähiön rantapuistossa.

Uimaan ei tee mieli. Pohjoistuuli puhaltaa kauluksesta sisään niin kuin vain Norjassa voi.

Kylmyys on kuitenkin niitä harvoja asioita, joista norjalaispoikien tarvitsee kantaa huolta. Ainakin, jos uskoo tilastoja.

Niiden mukaan Norja on maailman paras maa kasvaa (siirryt toiseen palveluun), kouluttautua, asua ja elää (siirryt toiseen palveluun). Norja johtaa maailman lehdistönvapaustilastoa (siirryt toiseen palveluun), ja bruttokansantuote henkeä kohti on maailman kolmanneksi suurin.

Stenersen naputtaa tyytymättömänä jalallaan puiston hiekkatietä.

– Yritä nyt sitten harrastaa longboardingia Norjassa. Tottakai isot tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta täällä on hirveästi mäkiä. Jos haluaa laskea alas, on ensin kiivettävä ylös.

Stenersen on Ylen pyynnöstä luvannut pohtia, millaista on kasvaa Norjassa ja milloin pojasta tulee mies. Samassa kysymyksessä on luvannut auttaa Oslon toisella puolella asuva Jonatan Molaug.

Jonatan Molaug
– Minulla ei ole suuria paineita, koska uskon, että saan tulevaisuudessa koulutuksen ja työpaikan. Norjassa se on aika helppoa, Molaug sanoo.Thomas Thomassen

15-vuotiaan Molaugin koulu Oslon keskustassa on maanantai-iltapäivänä jo hiljainen.

Loisteputket valaisevat arvostetun Kristelig Gymnasiumin käytäviä, joita on yritetty piristää värikkäillä kalusteilla. Ne saavat ympäristönsä näyttämään entistä harmaammalta.

Tunnelma on kuin missä tahansa suomalaisessa koulussa.

Molaug sanoo viihtyvänsä täällä hyvin.

Hänen mielestään Kristelig Gymnasium on ilmapiiriltään sallivampi kuin lähikoulu, jossa hän kävi ala-asteen. Oikeanlaisesta pukeutumisestakaan ei tarvitse stressata.

– Meillä on sellainen olo, että kaikki ovat tervetulleita kouluun sellaisina kuin ovat. Mutta tiedän muualta monia, jotka kokevat paineita siitä, että pitäisi olla paremmat vaatteet tai uusi älypuhelin.

Verkossa mainostettiin koululaukkuina 1 400–1 700 euroa maksavia merkkilaukkuja.

Norjasta onkin vaikea puhua puhumatta rahasta. Näin tuntuvat ajattelevan myös norjalaiset itse.

Tänä syksynä Norjassa on keskusteltu siitä, missä kulkee koululaisten rahankäytön hyvän maun raja. Se alkoi, kun verkossa mainostettiin koululaukkuina 1 400–1 700 euroa maksavia merkkilaukkuja (siirryt toiseen palveluun).

Summa on suuri, vaikka norjalainen tienaa selvästi keskivertosuomalaista enemmän, noin 4 600 euroa kuussa (siirryt toiseen palveluun).

"Meillä on koululaukkuja niille, jotka eivät halua käyttää säkkejä", kuului jo verkosta poistetun mainoksen myyntilause sanomalehti VG:n mukaan.

Koululaisten kalliit tavarat ovat erityinen puheenaihe Oslossa, jossa ei tarvitse kuin kävellä aivan keskustan vieressä sijaitsevaan Grønlandin lähiöön nähdäkseen kaupungin jakautumisen hyvä- ja vähäosaisiin.

– Me olemme aika rikkaita täällä Norjassa. Mutta sitten taas kaikki eivät ole. Koska monen vanhemmilla on rahaa, he antavat lapsille kalliita vaatteita. Se saattaa aiheuttaa pahaa mieltä niille, joiden vanhemmilla ei ole rahaa, Molaug summaa.

Teinillä saattaa esimerkiksi olla tonnin takki.

Jonatan Molaug
Jonatan Molaugin lempiaineita ovat historia ja yhteiskuntaoppi. Niissä on ajateltava itse, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta kuten matematiikassa, Molaug sanoo.Thomas Thomassen

Valokuvaaja Thomas Thomassen kertoo vanhempainillasta, joka pidettiin hiljattain Molaugin asuinaleen koululla.

Yksi vanhemmista otti esiin, että monella luokan oppilaalla oli noin tuhat euroa maksava merkkitakki. Hänestä jotkut lapset joutuivat koulussa kiusatuksi, koska vanhemmat eivät voineet tai halunneet hankkia kallista takkia.

Eräs kiireiseltä vaikuttanut isä pyysi puheenvuoron.

– Kuinka monen lapsella ei ole sellaista takkia, hän kysyi.

Kolmestakymmenestä vanhemmasta noin kymmenen viittasi.

– Hyvä on, minä ostan teidän lapsillenne sellaiset, mies ilmoitti.

Jonatan Molaugin mielestä tuhannen euron takki kuulostaa "aika normaalilta" norjalaisissa kouluissa. Hänellä itsellään ei sellaista ole.

Luksustavarakeskustelussa ei ole kyse pelkästään eriarvoisuuden pelosta vaan myös elämänhallinnasta. Norjalaiset sosiologit ovat jopa varoittaneet, että nuorena opittu kallis elämäntyyli voi johtaa talousvaikeuksiin ja pikavippikierteeseen, jos omia menoja ei osata karsia esimerkiksi opiskeluaikana.

Jonatan Molaug
Jonatan Molaug haluaa huipulle käsipallossa. Treeneissä kuluu 7–8 tuntia viikossa.Thomas Thomassen

Oslon vieressä sijaitsevan Bekkestuan kunnan palloiluhallissa haisee samanlainen hiki kuin urheilusaleissa aina. Kolme valmentajaa valvoo 30 pitkäraajaisen pojan treenejä.

Molaug hyppää, ryntää ja syöksyy.

Käsipallo on Norjassa suosittu, vaikkakaan ei kovin rahas joukkuelaji. Käsipalloilijat eivät voi haaveilla samanlaisista sponsorisopimuksista kuin hiihtäjät.

Molaugia se ei haittaa. Hän aikoo panostaa käsipalloon tosissaan ja haaveilee paikasta Norjan parhaassa liigajoukkueessa.

Sitä paitsi Molaug inhoaa hiihtämistä.

– Kaikki kuvittelevat, että jokainen norjalainen hiihtää, mutta moni kavereistanikaan ei pidä siitä, hän parahtaa.

Hänen mielestään norjalaispoikia yhdistävät talviurheilua enemmän videopelit kuten vaikkapa FIFA ja Fallout.

Niihin Molaugiltakin kuluu noin 20 tuntia viikossa.

– Kun palaan koulusta kotiin, pelaan muutaman tunnin ja teen läksyt. Ei kun ensin teen kotitehtävät ja sitten pelaan.

Sanotaan katsomossa treenien loppumista odottavan äidin mieliksi niin.

Bekkestuan kylän palloiluhalli
Bekkestuan kunnan palloiluhalli.Thomas Thomassen

Jos käsipalloura etenee hyvin, Molaug suunnittelee opiskelevansa sellaista alaa, josta voisi valmistua suhteellisen nopeasti pelaamisen ohella.

Mutta ammatin hän haluaa.

– Millainen mies tahansa voi Norjassa olla hyvä ja pidetty. Jos haluaa olla lisäksi arvostettu, pitää olla työpaikka, Molaug sanoo.

Hän alkaa empiä, kun puhe siirtyy siihen, millaista miestä Norjassa ylipäätään arvostetaan.

Liikunnan harrastamista pidetään hänestä merkkinä fiksuista elämäntavoista ja terveydestä, mutta se ei yksin riitä arvostuksen saamiseen.

Lopulta Molaug päätyy siihen, että ollakseen arvostettu miehellä on oltava hyvä työpaikka, jonkin verran rahaa, perhe ja kiva talo. Lisäksi miehen on kohdeltava muita hyvin ja osattava hoitaa kotia, kuten vaikka pyykätä.

Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että miehen sanaan voi luottaa.

Bjørn Stenersen
Bjørn Stenersen mielestä Norja on niin vapaa maa, että "hyväksi mieheksi" voi tulla monin tavoin ja monista lähtökohdista.Thomas Thomassen

Myös 14-vuotiaan Bjørn Stenersenin mielestä työn tekeminen on tärkeä osa miehenä olemista. Se erottaa miehen pojasta – mutta muutakin vaaditaan.

Miehen on myös osattava ottaa asiat vakavasti.

– Aina ei voi vain vitsailla, vaan joskus on otettava puheenvuoro ja sanottava mielipiteensä. Jos jokin asia esimerkiksi on väärin.

– Ja tämä on erittäin tärkeä asia: mies osaa pysähtyä silloin kun täytyy. Tarkoitan, että silloin on mies, kun pystyy kontrolloimaan itseään, hän pohtii.

Stenersenin arjen täyttävät koulunkäynnin lisäksi partio, klarinettiharjoitukset sekä kirjastossa hengailu. Ja kuten suomalaisteinit, myös Stenersen kavereineen tekee kirjastossa kaikkea muuta paitsi lukee. Siellä saatetaan esimerkiksi kuvata videoita Stenersenin Youtube-kanavalle.

– Oikeastaan kirjastossa roikkuminen on kai huono juttu. Aina silloin tällöin joku tulee ja sanoo ssssssssshhhhhh. Mutta ei joka kerta, hän vakuuttaa.

Bjørn Stenersen
Bjørn Stenersenin mielestä tytöt ja naiset tekevät Norjassa jo kaikkea samaa kuin miehetkin. Poikien on jo vaikea pärjätä urheilullisille tytöille, jos he haluavat pyrkiä armeijaan, hän sanoo.Thomas Thomassen

Toisin kuin useimmilla ikätovereillaan, Stenersenillä on jo työ. Hän käy joka toinen viikko siivoamassa rappukäytäviä kahdessa liiketalossa.

Työ tietää enemmän taskurahaa. Viimeksi hän on ostanut palkallaan vastamelukuulokkeet.

Nuorten työssäkäynti on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla (siirryt toiseen palveluun), kertoo Norjan tilastokeskus. Teineille sopivia töitä on aiempaa harvemmin tarjolla, ja kesätyöpaikoista ovat kilpailemassa myös ruotsalaisnuoret.

Kyse ei ole siitä, että varakkaiden vanhempien lapset eivät viitsisi tehdä töitä. Tilastojen mukaan hyvätuloisten vanhempien lapset tekevät itse asiassa useammin töitä kuin köyhempien.

Isän mielestä minullakin pitäisi tulevaisuudessa olla oma yritys.

Bjørn Stenersen

Stenerseninkin isä johtaa suurehkoa IT-alan yritystä.

Se aiheuttaa Stenersenin mukaan myös paineita kotona. Koska isoveli on jo muuttanut pois, isän odotukset kohdistuvat häneen.

– Isän mielestä minullakin pitäisi tulevaisuudessa olla oma yritys. Mutta en ole sellainen ihminen, hän sanoo.

Ajatus siitä, että joutuisi yötä myöten pohtimaan firmansa asioita, tuntuu Stenersenistä stressaavalta. Mieluummin hän tekisi töitä jollekin toiselle.

– Luulen, että haluan työskennellä tietotekniikan alalla. Kaikki sanovat, että ohjelmoinnissa on tulevaisuus ja uskon, että se pitää paikkansa.

– Mutta jos vanhemmiltani kysyttäisiin, minusta varmaan pitäisi tulla vähintään presidentti.

Se ei toistaiseksi ole kuningaskunnassa mahdollista.

Bjørn Stenersen
– Kymmenen vuoden päästä toivon, että minulla on mukava asunto ja toivottavasti tyttöystävä, että en olisi yksinäinen. Kaikki tuntevat sen yhden tyypin, jolla ei ole ketään kavereita. En haluaisi sellaiseksi, Stenersen sanoo.Thomas Thomassen

Norjassa pojasta tulee virallisesti mies silloin, kun tämä on täysi-ikäinen eli 18-vuotias.

Jonatan Molaugin mielestä se tarkoittaa vapautta päättää omista asioistaan: siitä missä asuu, milloin on ulkona, milloin syö ja koska menee nukkumaan. Lisäksi täysi-ikäisyys tarkoittaa ajokorttia ja äänioikeutta.

Ehkä ihmisestä tulee mies 30-vuotiaana.

Bjørn Stenersen

Bjørn Stenersen uskoo, että miehen iän saavuttamiseen menee pidemmän aikaa.

– Sanotaan, että ihminen on aikuinen, kun hän täyttää 18, mutta silloin on vasta nuori mies, ei oikeastaan mies. Veljeni on 20. Hän on vasta tavallaan mies.

– Ehkä ihmisestä tulee mies 30-vuotiaana, hän arvioi.

Bjørn Stenersen ja Jonatan Molaug eivät tunne toisiaan, mutta heitä yhdistää moni asia. Kumpikaan ei pidä tulevaisuuden suunnittelua vielä erityisen tarpeellisena ja molemmat ajattelevat, että tytöiltä odotetaan parempia arvosanoja kuin pojilta. Kumpikaan ei voi kuvitella elämää ilman älypuhelinta.

Molemmat luottavat siihen, että pystyvät pärjäämään tulevaisuudessa, mitä sitten päättävätkin tehdä.