Tutkimus: Terva teki viikingeistä merten ja jokien valtiaita

Ruotsin tervantuotanto räjähti suorastaan teollisiin mittoihin, kun viikingit tarvitsivat satoja litroja tervaa kunkin aluksen käsittelyyn.

arkeologia
Iso punapurjeinen viikinkineve purjehtii sillan ohi.
Harald Hårfagre, suuren viikinkialuksen kopio, ylitti toissa vuonna Atlantin Norjasta Yhdysvaltoihin. Tällaista alusta ei parilla tervalitralla tiivistetty.Justin Lane / EPA

Viikinkien laivat olivat aikansa huipputeknologiaa. Niiden ansioista heidän kauppa- ja ryöstöretkensä olivat tuottoisia ja he pystyivät perustamaan asuinpaikkoja kauas kotikonnuiltaan, aina Pohjois-Amerikkaa ja -Afrikkaa myöten ja syvälle Venäjälle, jonne he päätyivät jokia pitkin.

Mikä teki juuri viikinkien aluksista niin mainioita? Uppsalan yliopiston tutkimuksen mukaan salaisuus oli suomalaisillekin hyvin tuttu aine, terva – ja sitä tarvittiin paljon.

Kova kysyntä kasvatti tervan tuotannon viikinkiaikana suorastaan teolliseksi, päätellään Antiquity (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Ison viikinkilaivan tiivistämiseen vaadittiin noin 500–600 tervalitraa. Puuosien lisäksi tervaa käytettiin "smörringiin", seokseen, jolla käsiteltiin villakankaiset purjeet vedenpitäviksi.

Kertatervaus ei tietenkään riittänyt, vaan laivat piti myös huoltaa matkojen välillä. Viikinkilaivastossa oli kymmeniä tai jopa satoja aluksia.

Tervahautoja on luultu ansakuopiksi

Tervan keskeinen merkitys viikinkien elämässä on paljastunut vasta viime aikoina, kertoo tutkimuksen tehnyt arkeologi Andreas Hennius. Suurin osa tervantuotantoalueista on löytynyt 15:n viime vuoden aikana tienrakennustöissä.

Hennius epäilee, että aiempiakin löytöjä on, mutta ne on luokiteltu väärin. Ne on päätelty esimerkiksi metsästäjien ansakuopiksi tai hiilentuotantopaikoiksi, Hennius arvelee.

Erehdystä selittänee se, että tervahautojen tuotekehittely oli huipussaan vasta 1500-luvulla. Viikingit joutuivat vielä kaivamaan tervahautansa kokonaan auki päästäkseen käsiksi pohjalle valuneeseen tervaan, sillä haudoista puuttuivat valutusputket.

Tuotanto keskittyi mäntymetsien reunaan

Tutkimuksessa päätellään, että Itä-Ruotsin tervahautojen tuotanto kasvoi viikinkiaikana moninkertaiseksi niistä 100–400-lukujen pienistä tervahaudoista, joita on löydetty tuonaikaisen asutuksen läheltä.

Suuret tervahaudat ovat radiohiili- ja luminesenssiajoitusten (siirryt toiseen palveluun) perusteella noin vuosilta 700–900.

Pieni hauta tuotti yhdellä poltolla harvoin yli 15 tervalitraa, mutta ison pohjalle valahti 200–300 litraa.

Lisätodiste mittavasta tuotannosta on tervahautojen sijainti mäntymetsien laidassa, jossa raaka-ainetta oli helposti saatavilla. Lähimmät asumukset ja kalmistot on löydetty kahdeksan kilometrin päästä.

Yhdistelmä kahdesta kuvasta. Vasemmalla valukuva tervahaudan kuopasta, oikealla piirretty poikkileikkaus suppilon muotoisesta rakennelmasta.
Tervahauta viime vuosituhannen alkupuoliskolta. Pihkainen puu peiteltiin savella tai turpeella, 400–700 asteen kuumuudessa syntynyt terva valui savesta tai puusta tehtyyn säiliöön.Upplandsmuseet

Puun mikrorakenneanalyysin perusteella Hennius päätteli, että puut valittiin useita vuosia ennen polttoa eli työ oli hyvin suunnitelmallista.

Kaarnaa vaurioitettiin niin, että tervanpoltolle edullinen pihkantuotanto yltyi mutta puu ei kuollut. Siitä todistaa hyönteisten nakertelujälkien puute; lahopuussa jälkiä olisi, Hennius perustelee.

Islannista löytyi ainutlaatuinen Thorin vasara

Ruotsi ei ole ainoa Pohjoismaa, jossa viikinkitietous lisääntyy vahinkolöytöjen ansiosta. Islannissa on viime vuosina tehty useita merkittäviä löytöjä joko rakennustöissä tai aivan sattumalta.

Uusimmat ovat Etelä-Islannista Þjórsárdalurista viime kuussa löytyneet neljä esinettä, jotka arkeologien ensiarvion (siirryt toiseen palveluun) mukaan lienevät peräisin viime vuosituhannen ensimmäiseltä vuosisadalta.

Ukkosen jumalan Thorin vasaraa esittävä kiviriipus on aivan erityinen, sillä Islannista ei tunnettu ennestään yhtä vanhaa kiviamulettia, joka olisi tehty paikallisesta kivestä.

Reykjavikista paljastui päällikön talo

Riipus, hiomakivi, metallipiikki ja solki lojuivat aivan maanpinnassa muinaisella maatilalla, josta arkeologit eivät olleet tienneet mitään.

Muita viime vuosien yllätyksiä ovat olleet muun muassa Reykjavikin keskustasta löytynyt suuri pitkätalo ja Pohjois-Islannista löytynyt iso kalmisto.

Arkeologit ovat alkaneet kallistua sille kannalle, että Islanti sai asukkaita oletettua aiemmin. Siitä todistaa muun muassa Stöðvarfjörðurista löytynyt pitkätalo, joka rakennettiin radiohiiliajoituksen perusteella aivan 800-luvun alkuvuosina.

Ensimmäisen pysyvän asukkaan on oletettu tulleen Islantiin vasta vuonna 874.

Stöðvarfjörður on paikkana erityisen mielenkiintoinen, koska mistään muualta Islannista ei ole yhtä lyhyt matka niin Norjaan kuin Brittein saarille ja paikka sopii erinomaisesti satamalle.

Arkeologi Bjarni Einarsson arvelee Vísir (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä, että pitkätalo oli asuttajien sillanpääasema, ei vielä maatila, sillä kaivauksissa ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt eläinten luita.

Viikinkilaiva piilotteli pellossa

Tänä vuonna viikinkitutkimuksissa on selvinnyt myös muun muassa, että ruotsalaisen Sigtunan viikinkiaikainen väki oli hyvin kansainvälistä. Norjan kaakkoiskulmassa puolestaan yllätti viime kuussa maatutkalöytö isosta ja varsin ehjältä vaikuttavasta viikinkilaivasta.

Tutkijat ovat varmoja, että pellossa vain puolen metrin syvyydessä on 20-metrinen viikinkialus. Sen hyvää kuntoa he eivät vielä voi taata, mutta jo nyt he ovat innoissaan harvinaisesta löydöstä. Ainakin pohjan ja kölin säilymisestä on lupaavia merkkejä.

Norjasta aiemmin löydetyt kolme hyvin säilynyttä viikinkilaivaa nostettiin maasta jo reilusti yli sata vuotta sitten, jolloin tutkimusmenetelmät aiheuttivat väistämättä enemmän tuhoa kuin nykykeinot.

Uutta löytöä ei aiota ainakaan toistaiseksi ryhtyä kaivamaan ylös, vaan ensin tehdään lisää digitaalista arkeologiaa, kertoo Norjan museovirasto (siirryt toiseen palveluun). Maan sisällä laiva on turvassa muutoksilta, joille se esiin kaivettuna alkaisi heti altistua.

Trektori pellolla, takana korkea kumpu. Kuvaan on upotettu maautkalla otettu kuva, jossa näkyy viikinkilaivan muotoinen alue.
Viikinkilaiva löytyi Østfoldista läheltä Jellhaugenin suurta hautakumpua.Lars Gustavsen / NIKU

Laivahaudat eivät ole autioilla paikoilla. Ne ovat osa kalmistoja, jotka on selvästi tarkoitettu kertomaan voimasta ja vaikutusvallasta, sanoo tutkimusprojektin johtaja Lars Gustavsen.

Niinpä Østfoldissakaan tutkimuskohteena ei ole pelkästään laiva, vaan alueelta on paljastunut merkkejä myös viidestä aiemmin tuntemattomasta pitkätalosta ja ainakin kahdeksasta hautakummusta. Vuosisatojen peltotyöt tosin ovat runnelleet niitä pahoin.

Myös alus vainajineen on alkujaan haudattu kummun sisälle.