Valokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia kalliomaalauksista – katso videolta, tunnistatko, mitä kuvien maalaukset esittävät: sarvet vai kädet?

Harrastevalokuvaaja otti poikkeuksellisella menetelmällä kuvia Mikkelissä sijaitsevista Astuvansalmen kalliomaalauksista. Kuvat ovat yhä täynnä arvoituksia, ja siksi ne antavat katsojalle tilaa pohtia, mistä muinaiset kuvat kertovat.

Kalliomaalaus
Kalliomaalaus, jossa yksinkertaistettu hahmo kantaa jousta. Hahmon on ajetltu olevan nainen rintojen kohdilla olevien kahden viivan vuoksi.

Iisalmelainen Pekka Honkakoski kiipesi eräänä yönä Astuvansalmen kalliota kohti menevää polkua. Tarkoituksenaan hänellä oli kuvata yön pimeydessä Astuvansalmen kalliomaalaukset.

– Otin puukon mukaan ja panin vyölle roikkumaan. Kun pimeässä kävelee, ei voi tietää, jos vaikka susi pitää majapaikkaa jossain.

Honkakoski harrastaa valokuvaamista ja haluaa kuvata asioita, joita muut eivät ole kuvanneet, tai jo kuvattuja asioita uudella tavalla. Vaikka Honkakoski pitää muotokuvien ottamisesta, on hänestä mielenkiintoista ottaa kuvia, jollaisia muut eivät ole ottaneet. Silloin niitä ei tarvitse verrata muihin samankaltaisiin.

Honkakoski uskoo, että suurimpana syynä haluun ottaa erikoisia kuvia, on hänessä säilynyt poikamainen uteliaisuus ja halu jakaa asiat muiden kanssa.

– Jos onnistuu näkemään jotain uutta, niin sen kokemuksen ja ilon mielellään jakaa muillekin. Sitten muiden ei tarvitse mennä ahtaaseen luolaan tai Astuvansalmelle yöllä.

Honkakoski sanoo erikoisten aiheiden löytävän hänet. Hän on kuvannut muun muassa postimerkkeihinkin päätyneitä lumihiutaleita sekä Suomen pisimmän lohkareluolan. Honkakosken mielikuvituksellisista kuvauskohteista ja itse rakentamista kojeista kerrotaan lisää jutun lopussa.

Kalliomaalauksiin Honkakoski oli tutustunut vuosia sitten kirjan kautta. Punamultamaalilla maalattujen kuvien arvoitus viehätti häntä, mutta vielä tuolloin hän ei itse käynyt katsomassa maalauksia. Astuvansalmen maalaukset olivat sitä paitsi päätyneet kuvattuina jo moneen kirjaan.

Kalliomaalaukset tulivat Honkakosken mieleen yllättävästi lääkärintyössä hänen tarkastellessaan silmänpohjista otettuja kuvia.

Jotta verisuonet näkyivät kuvissa paremmin, silmää valaistaan valolla, jossa ei ole mukana punaista valoa. Tekniikka saa punaiset verisuonet näkymään kuvissa mustina.

Silmänpohjakuvat saivat harrastevalokuvaajan pohtimaan, voisiko samanlaista tekniikkaa käyttää punaisiin kalliomaalauksiin ja siten saada ne näkyvämmiksi kuvissa. Kalliomaalauksia kuvataan yleensä vähemmän seikkailuntuntuisella tavalla päivänvalossa. Haalistuneet maalaukset vahvistetaan esiin jälkikäteen kuvanmuokkausohjelmalla.

Honkakosken valitseman tekniikan käyttö vaati yöllistä vierailua Astuvansalmelle.

Kuvien tulkinta vaatii ensivaikutelmien hylkäämistä

Kävellessään polkua Honkakoski nielaisi. Puiden keskellä hän näki kiiluvat silmät. Oliko se susi?

Silmät eivät kuitenkaan liikkuneet, joten hän uskalsi mennä lähemmäksi katsomaan, mikä häntä tuijotti pimeässä.

Puissa olikin kiinni pieniä heijastimia, jotka loistivat taskulampun valossa. Honkakoskesta näytti, että hän käveli määränpäätä kohti kiiluvasilmäisen metsän läpi.

Kalliomaalaukset maalattiin Astuvansalmen kallioon 4000–6000 vuotta sitten. Ehkä silloin ihmiset valaisivat paikkaa soihduin. Nyt tuhansia vuosia myöhemmin Honkakoski saapui paikalle nykyaikaisen valonlähteen kanssa. Hänelle tuli tunne, kuin olisi tullut kotiin. Kenties juuri sama tunne sai esi-isämme peittämään kalliota maalauksin.

– Ihmiset ovat istuneet siellä maalaamassa ja nyt minä liikuin vähän samoilla asioilla. Mistä tietää, etteivät olisi olleet sukulaisia? Kävinkö minä sukulaisteni tärkeällä paikalla? Olin kuin kotonani siellä. Se voi olla mielikuvitustani, mutta siltä tuntui.

Yleiskuva kalliosta, jonka pinnalla monenlaisia kuvia.
Tuodakseen esille haalistuneet kuvat, Honkasalo on yhdistänyt päiväsaikaan ja yöllä ottamansa kuvat. Yksityiskohtia on paranneltu kuvissa kirjoissa ja netissä olevien kuvien perusteella. Punainen väri saatiin kuviin takaisin kuvanmuokkausohjelmalla.Pekka Honkakoski

Astuvansalmen kallioilla on paljon kuvia hirvistä, ihmisistä, kämmenistä ja veneistä. Kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan laajimpia ja siksi varsinainen aarreaitta kuvien tulkitsemisessa.

Honkakoski haluaa valokuvillaan kalliomaalauksista herättää kiinnostusta muinaisia kuvia kohtaan ja kannustaa ihmisiä miettimään, mitä muinaiset kuvat ja paikka voisivat olla.

Tärkeää tulkinnassa hänestä olisi yrittää samaistua muinaisen aikakauden ihmisiin ja päästä irti ensimmäisistä mielikuvista, jotka syntyvät oman aikakautemme kautta. Olemme tottuneet näkemään ja tulkitsemaan kuvia tietyllä tavalla, joka voi olla täysin erilainen tapa kuin muinaisilla kivikauden asukkailla.

Honkakoski vertaa omaa tilannettamme tulevaisuuden ihmisiin, jotka yrittäisivät 6000 vuoden päästä tutkia nykyisyyttämme.

Tutkija löytäisi meidän aikamme kulkureittien varrelta metallitolppia, joiden päässä olevien kolmioiden sisällä olisi kuvattuna juokseva hirvi. Hän voisi tehdä johtopäätöksen siitä, että Astuvansalmen hirvenpalvontakulttuuri oli levinnyt koko Suomeen ja jatkui aina kaksituhatta vuotta ajanlaskun alun jälkeenkin.

Tämä johtopäätös saisi meidät huutamaan, että ne ovat hirvivaroitusmerkkejä. Samanlainen ongelma nykyihmisellä on tulkitessaan vanhoja kuvia. Muinaiset maalaajat saattaisivat huutaa meille, jos pystyisivät, että tulkintamme on täysin väärä.

Honkakosken mukaan emme voi luottaa ensivaikutelmiimme kuvien tulkinnassa. Mitä me sitten voimme tietää kuvista, jotka maalattiin tuhansia vuosia ennen meidän aikaamme?

Kalliomaalauksia luultiin lasten töherryksiksi

Helsingin yliopiston arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelman mukaan kalliomaalausten tutkiminen on vasta alkumetreillä. Kalliomaalauksia alettiin löytää uudelleen 1960 ja 1970-luvuilla. Monet maalauksista olivat paikallisten tiedossa, mutta niitä pidettiin esimerkiksi lasten töherryksinä.

Kalliomaalaus, joka on irrotettu tietokoneen avulla taustastaan.
Kalliomaalauksia pidettiin lasten töherryksinä, ennen kuin niitä alettiin tutkimaan. Arkeologiset tutkimukset ovat vielä lastenkengissä, joten on odotettavissa, että saamme vielä uutta tietoa maalauksista.Pekka Honkakoski

Aluksi monet arkeologit eivät halunneet tutkia kalliomaalauksia, koska niiden tutkimista pidettiin liian spekulatiivisena. Siksi tutkimusta tekivät paljon harrastajat.

Ennen kuvia jäljennettiin tussilla kalvon läpi, jolloin kuvat riippuivat piirtäjästään jo sen vuoksi, että ihmisillä on eroja siinä, miten hyvin he erottavat värejä toisistaan.

Lahelma kertoo tapauksesta, jossa Astuvansalmen käsinpiirretyissä kalvokuvissa tulkittiin olevan aurinkolaiva, mutta kun maalausta tarkasteltiin muokattujen valokuvien kautta, ei niissä näkynyt mitään laivaa.

Laitteet ja metodit ovat kehittyneet ja tuoneet uutta kiinnostusta vanhoja kuvia kohtaan. Uudet menetelmät tuovat uutta tietoa vaikka kuvia onkin tukittu vuosikymmeniä.

Yksittäisen kuvan merkityksiä on Lahelman mukaan mahdotonta tietää, ja siksi tulkintaa varten kuvista etsitään kuvapareja. Yksi yleinen kuvapari on kaatuva ihminen ja eläin. Tällöin tulkintaan auttaa kuvien välinen suhde.

Kuvia voi ajatella sanoina, jolloin kuvaparit muodostavat lauseita. Lauseet kertovat tulkitsijalleen jo paljon enemmän kuin yksittäiset sanat.

Kalliomaalaus hirvestä, joka on irrotettu tietokoneen avulla taustastaan.
Kalliomaalaukset maalattiin punamultamaalilla. Suomessa ei ole vielä tutkittu, sotkettiinko maaliin saaliiden verta kuten Etelä-Afrikasta löytyneissä maalauksissa.Pekka Honkakoski

Astuvansalmen maalausten ajoittamisessa on käytetty avuksi Saimaata: Maalaukset on tehty kallioon Saimaan rannalle, jossa vesi on laskenut tuhansien vuosien kuluessa. Siksi on arveltu, että ylemmät maalaukset olisivat vanhimpia.

Kuvia on maalattu eri aikoina, ja vaikka kehitys tapahtui hitaasti, jotain todennäköisesti tapahtui kivikauden asukkaiden kulttuurissa 4000 vuoden aikana. Astuvansalmen maalausten tulkitseminen on Lahelman mukaan haastavaa siksi, että paikka on ollut kivikauden ihmisten käytössä tuhansia vuosia.

– Näyttää, että siellä on sikin sokin ihmishahmoja ja muita osittain päällekkäin ja tuhrautuneina.

Kuvapareina kalliosta on löydetty esimerkiksi hirvi, jolla on venemäiset sarvet. Lahelman mukaan kuvassa parin muodostavat hirvi ja sen erikoiset sarvet. Veneiden kuvat kalliomaalauksissa onkin suomalainen erikoisuus, vaikka muuten kalliomaalaukset ovat samankaltaisia pohjoisella havumetsävyöhykkeellä niin Pohjoismaissa, Kanadassa kuin Venäjälläkin.

Tutkijat uskovat kalliomaalausten liittyvän uskonnollisiin rituaaleihin (siirryt toiseen palveluun) (Tiede.fi). Hirvien ja veneiden kuvien lisäksi tulkintaa tukevat kuvat kaatuvista ihmisistä, eläinhahmon ottavista ihmisistä sekä transsitiloista.

Hirvi ja vene olivat Lahelman mukaan pohjoisessa shamanismissa shamaanin kulkuvälineitä, joilla hän pystyi käymään tuonpuoleisessa: Hän kulki hirvenhahmossa maalla ja veden alla tai päällä veneellä.

Suomessa tutkijat ovat hyödyntäneet kivikauden kulttuurin tutkimisessa saamelaistutkimusta. Saamelaiskulttuurissa ihmisten elämään vaikuttaa vahvasti luonto. Tutkimuksissa on ajateltu saamelaisten ajatusmaailmasta löytyvän yhteneväisyyksiä pyyntikulttuurissa eläneiden kivikauden ihmisten kanssa.

Esimerkiksi saamelaisshamaanit aloittivat vielä 1700-luvulla transsi-istunnot laulamalla: " Valjastakaa peurahärkä, työntäkää vene vesille".

Lahelman mukaan myöhemmillä ajoilla ihminen alkoi nähdä luonnon käytettävänä resurssina, mutta kivikauden ihminen oli luonnon armoilla, ja siksi shamaanin täytyi pyytää lajin haltialta metsästettävää.

Kalliomaalaus, jossa kenties ihminen, vene ja hirvi.
Yksittäisten kuvien merkitystä on vaikea saada selville. Tulkintaa vaikeuttaa myös se, että monet kuvat on maalattu päällekkäin tai ne ovat tuhriutuneet ajan saatossa.Pekka Honkakoski

Suomessa kalliomaalauksissa juoksevat lukuisat hirvet, Norjassa kallioiden seinämiltä voi löytää peuroja ja Keski-Euroopassa on kuvattuna alkuhärkiä ja villihevosia. Kallioihin on maalattu pyyntikulttuureissa tärkeitä eläimiä.

Lahelma ei pidä uskottavana, että eläimiä olisi maalattu seinämiin opetusmielessä ikään kuin opetustauluiksi.

– Kyllä sen ajan ihmiset ovat muutenkin tienneet, että jos haluaa ruokaa, kannattaa ampua hirviä sydämeen.

Punamaalikuvat lisäsivät taianomaisesti pyyntionnea. Maalausten luonta on löytynyt nuolenkärkiä, joiden kärki on murtunut. Näyttää siltä, että muinaiset ihmiset ampuivat kuvia saadakseen eläimiin taikavoimaisen hallinnan.

Maalaukset ovat voineet toimia myös opetustarkoituksessa, mutta ei metsästyksen opetuksessa. Voi olla, että ne ovat kertoneet transsitilassa tehtävistä matkoista: Siitä, mitä on odotettavissa, ja millaisia olentoja voi transsimatkalla joutua kohtaamaan.

Kalliomaalaus, joka on irrotettu tietokoneen avulla taustastaan. Kuvassa ehkä jousikätinen nainen.
Astuvansalmen nainen ovat maalausten erikoisuus. Arkeologi Timo Miettinen arvelee kirjassaan Pyhät kuvat kalliossa, että nainen voi kenties esittää jumalolentoa, sillä naiset eivät hänen mukaansa saaneet metsästää.Pekka Honkakoski

Kalliomaalausten selitykseksi on tarjottu myös tähtikuvioita. Meille tähdet esittävät karhua ja jousimiestä, mutta esi-isillemme ne kenties olivat jotain muuta.

Lahelma ei kuitenkaan pidä tätä uskottavana ajatuksena vaan ennemminkin heittona, joka ei nojaa todistusaineisiin. Hänestä tähtikuvioita on helppo nähdä missä vain, jos käyttää mielikuvitusta. Miksi ihmiset olisivat siihen aikaan kuvanneet tähtiä?

Kuvien sijaan katse kallioon

Arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelma muistuttaa, että olemme länsimaisen kulttuurin kasvatteja ja tottuneet näkemään kuvat ja tulkitsemaan niitä tietyllä tavalla.

Pekka Honkakoskikin arvelee, että ehkä ensimmäinen ongelma kalliomaalauksia tulkitessamme on se, että keskitymme kuviin.

– Kun kalliomaalauksia menee katsomaan ensimmäistä kertaa, sitä tarkastelee piirroksia. Kallio on piirrosalusta, vähän kuin paperi. Sitä ei edes näe koko kalliota, mutta mitä jos kallio on se juttu vanhanajan ihmisten ymmärrysmaailmassa?

Piirrokset ovat usein veden äärellä olevissa jylhissä kallioissa. Astuvansalmen kallio näyttää veneestä katsottuna ihmisen päältä. Ääniarkeologi Riitta Rainio on tutkinut Suomen muinaisia pyhiä paikkoja ja huomannut, että niissä on omituinen akustiikka (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Poikkeuksellisella tavalla kaikuva paikka sai esi-isämme kuulemaan yliluonnollisiksi tulkittuja ääniä. Kallion sisällä ehkä ajateltiin asuvan yliluonnollisia olentoja.

Tietokoneella mallinnettu kalliomaalauskuva hirvestä
Suomalaiset suosivat maalauksissaan hirveä. Suuret pyyntieläimet olivat tärkeitä maalauksen kohteita ympäri maailman.Pekka Honkakoski

Myös Antti Lahelmasta on mahdollista, että kuvat ovat saattaneet olla vain sivuseikka. Itse paikka jylhän kallion luona voi olla merkinnyt maalaajille enemmän ja ollut pyhä jo ennen kuvia.

Kuvat ehkä kertovat ihmisten yrityksestä löytää yhteyden paikan kanssa.

Astuvansalmen kalliossa on punaisia kämmenenkuvia, joista ensimmäinen ajatus saattaa olla, että ihmiset ovat halunneet kertoa olleensa paikalla. Samasta halusta kertoa itsestään todistaisivat nykyaikaiset "I was here" -raapustukset.

Pekka Honkakoski kokeili itse painaa paperille kädenjälkensä. Hän huomasi, että saadakseen samanlaisen kädenjäljen kuin kalliossa, maalia täytyi olla paljon ja hänen täytyi mennä hyvin lähelle lattiaa, melkein halata sitä. Kokeilu sai Honkakosken tuumimaan, olivatko kämmenen jäljet todisteita ihmisten halusta olla kosketuksissa paikan kanssa.

Myös Antti Lahelman mielestä kämmenen kuvat ovat ennemminkin jälkiä ihmisten pyrkimyksestä yhteyteen pyhän kallion kanssa, kuin halua kertoa omasta olemassaolosta.

Eivätkö suomalaiset kalliomaalarit osanneet piirtää?

Kalliomaalauksia on löydetty jokaiselta mantereelta. Monissa ulkomaalaisissa kalliomaalauksissa juoksee ylväitä eläimiä, jotka on helppo tunnistaa ulkonäöstä.

Suomessa paikallisia kalliomaalauksia luultiin pitkään lasten töherryksiksi. Jopa niitä tutkineet kutsuivat ihmiskuvia tikku-ukoiksi. Eivätkö siis suomalaiset kivikauden aikalaiset osanneet piirtää?

Antti Lahelman mukaan he olisivat osanneet, jos olisivat halunneet. Kalliomaalaukset eivät kuitenkaan ole taidetta, eikä niiden esteettisyys ollut oleellista.

Todisteina suomalaisten taitavuudesta voi katsoa kivikautisia kaiverruksia, joissa on taidokkaita yksityiskohtia.

Ruskealla maavärillä maalattu biisoni kiviseinässä.
Tässä jylistää esihistoriallinen biisoni, jollaiset ovat osoittautuneet aiemmin tuntemattomaksi lajiksi, Higgsin biisoniksi. Kuva on Lascaux'n luolamaalauksen jäljennös.Caroline Blumberg / EPA

Ulkomailla maalaukset ovat Lahelman mukaan valtavia ja niiden on ehkä ollut tarkoitus ulkonäöllään herättää katsojissa pyhyyden tunteen. Suomessa pyhyyden tunteen herätti itse kallio, eikä kuville annettu samanlaista roolia. Kuvien tuli olla tarpeeksi yksinkertaisia, samalla tavalla kuin liikennemerkkien on tarkoitus olla yksinkertaisia. Tärkeintä oli niiden ymmärrettävyys.

Pekka Honkakosken mielestäkään kuvia ei kuulu arvioida ulkonäön perusteella.

– Onko hirvimerkki kaunis? On sitä kauniimpiakin kuvia hirvestä nähty, mutta se on ajanut entisajan asiansa. Tyylillä ei ole niin väliä.

Kalliomaalaus, jossa kaksi hirveä. Niiden yläpuolella kolmiomaisia kiiloja, jotka voivat olla vene.
Kalliot saattoivat olla kuvia tärkeämpiä kivikauden esi-isillemme.Pekka Honkakoski

Kuvissa myös käytettiin punaista, kuten liikennemerkeissäkin, vaikka ne olisi ollut mahdollista piirtää myös mustalla hiilellä. Punainen on ihmiselle huomioväri. Se on vanhin väri, mitä ihminen on käyttänyt.

Etelä-Afrikassa maaliin sotkettiin eläinten verta. Suomessa asiaa ei ole vielä tutkittu, vaikka välineet siihen olisi olemassa. Ehkä pian saamme tietää senkin.

Kalliomaalaukset ovat täynnä arvoituksia

Kalliomaalausten maalaaminen loppui pronssikauteen, kun ihminen alkoi kaskeamaan maata. Luonnolta ei enää pyydetty, vaan sitä käytettiin ihmisten tarpeiden mukaan.

Vanhat pyhät paikat menettivät vähitellen merkityksensä, kun ihmisten maailmankuva muuttui. Pikkuhiljaa kuvien merkitys unohtui ja ne jäivät odottamaan löytämistä täynnä arvoituksia.

Astuvansalmen maalaus, josta ei ole selvinnyt, mitä se esittää.
Epäselvässä kuvassa on Lahelman mukaan vasemmalla koukkupolvinen ihmishahmo, jolla on sarvet päässään. Ihmisen oikealla puolella, osittain jalkojen päällä, on hirvenpääkokkainen venekuvio. Kuviossa hirvenpää näkyy vasemmalla ja perämela oikealla. Pystyviivat kuvaavat miehistöä. Ylimpänä oikealla kuvasta erottuu hirvenjalat ja osa eläimen alaruumiista. Kuvan yli menevälle viivalle Lahelma ei keksinyt selitystä. Tulkintaa vaikeuttaa se, että kuvat on maalattu osittain päällekkäin eivätkä välttämättä liity toisiinsa.Pekka Honkakoski

Pekka Honkakoski ei kaipaa lopullista vastausta maalausten herättämiin kysymyksiin. Hänestä maalaukset kiehtovat ihmisiä, koska ne antavat mahdollisuuksia omille pohdinnoille.

– Avoimeksi jäävät kysymykset ovat kalliomaalausten viehätys. Nykyajan ihminen on tottunut vaatimaan, että "kertokaa heti, mitä ne ovat", mutta kalliomaalaukset vastaavat "emme me kerrokaan".

Kuvaaminen vaatii pelotonta kokeilua

Astuvansalmen maalausten kuvaaminen ei ole ensimmäinen kerta, kun Honkakoski kuvaa kohteita, joiden kuviin vangitseminen vaatii kekseliäisyyttä. Usein kuvaaminen on vaatinut itse rakennettuja laitteita sekä yrityksiä ja erehdyksiä.

Lähes kymmenen vuotta sitten Pekka Honkakoski tutki Koljonvirran pohjaa itse keksimillään laitteilla (siirryt toiseen palveluun) (HS). Ensin hän rakensi ääntä johtavan koettimen, jonka avulla pystyttiin erottamaan eri materiaaleja toisistaan. Tutkimukset myös vaativat tekemään toisen laitteen, joka vaihtoi virran tummaa pohjaa vesijohtoveteen, jotta pohjasta saatiin otettua valokuvia. Näin Honkakoski oli mukana paljastamassa Koljonvirran taistelun sillan unohtunutta paikkaa (siirryt toiseen palveluun) (HS).

Harrastekuvaajaa on inspiroinut myös runous. Hän päätti ottaa kuvan, jollaisesta Helvi Juvosen runossa Pikarijäkälä kuvataan. Runossa kerrotaan jäkälästä, josta taivas heijastuu (siirryt toiseen palveluun) (HS).

Haettuaan jäkäliä kotiinsa Honkakoski huomasi, etteivät vesipisarat pysyneet jäkälän muodostamassa maljassa. Hän keksi tutkia jäkälän rakennetta kuvaamalla sitä tähtitieteen harrastajien käyttämällä menetelmällä. Kuvien avulla hän huomasi, että jäkälän rakenne oli liian harsomainen pitämään vesipisaraa sisällään. Sinnikkäänä kokeilijana Honkakoski löysi sopivan liiman, jolla jäkälästä saatiin vedenpitävä ja monien kokeilujen jälkeen syntyi runollinen kuva jäkälästä, jonka päällä olevan vesipisaran läpi maa hohtaa kirkasta valoa.

Honkakoski on yksi harvoista ihmisistä, jotka ovat kuvanneet lumikiteitä. Kuvaamisessa hän hyödynsi tiiliskiviä, meikkipeiliä sekä leivinjauhetta. Harrastekuvaaja keksi myös käyttää kuvatessa snorkkelia, joka ohjasi hengityksen niskan taakse, jotta kuvauslaitteet ja linssi eivät huurustu. Otokset olivat niin onnistuneita, että muutama niistä päätyi postimerkiksi. Jääkide-postimerkki palkittiin viime vuonna maailman toiseksi parhaana postimerkkinä.

Ennen kalliomaalausten kuvaamista Honkakoski on lasermitannut Suomen pisimmän lohkareluolaston. Ystävänsä kanssa noin 280 metriä pitkän luolaston mittaamiseen meni kolme vuotta. Honkakoski kertoo Ylen uutisessa, etteivät kaksikko välttämättä olisi edes aloittanut mittauksia, jos olisivat tienneet luolaston pituuden etukäteen. Kaksikko myös kuvasi projektistaan videon, joka on nähtävissä uutisessa.

Seuraavaa kuvauskohdetta Honkakoski ei osaa kertoa. Hän odottaa aiheiden ilmestymistä luokseen. Nähtäväksi jää, millaisia keksintöjä seuraava kuvauskohde luovalta kuvaajalta vaatii.

8.11.2018 klo:9:253 Jousikätisen naisen kuvatekstiin on lisätty lähde, josta tekstin väite on peräisin.