Edelfelt-väärennösten metsästäjä: “Tärkeintä, että rikolliset saadaan vastuuseen”

Suuren taideväärennösjupakan laajuus ja suunnitelmallisuus yllättivät asiantuntijat.

taideväärennökset
Marina Catani
Marina Catani on erikoistunut Albert Edelfeltin töiden aitoustukimuksiin. Hän johtaa Porvoon museota.

Museonjohtaja Marina Catani on tyytyväinen siihen, että Suomen suurimman taideväärennösjupakan tekijät tuomittiin rangaistuksiin.

– Tärkeintä on saada rikolliset vastuuseen teoistaan, Catani sanoo.

Hän on Porvoon museon johtaja, joka on erikoistunut Suomen taiteen kultakaudella vaikuttaneen Albert Edelfeltin teosten väärennösten paljastamiseen.

Hän iloitsee siitä, että osa rikoksentekovälineistä, eli väärennetyistä tauluista, on saatu pois markkinoilta. Useita kymmeniä väärennöksiä takavarikoitiin käräjäoikeuden päätöksellä valtiolle.

– Se on hyvä alku, Catani sanoo.

Hän muistuttaa, että läheskään aina väärennöksiä ei saada pois markkinoilta, vaikka niiden välittäjiä on tuomittu petoksista. Teokset ovat lähteneet uudestaan kiertämään.

– Tämä on parannus tilanteeseen, Catani toteaa.

“Suunnitelmallisuus ja laajuus yllätti”

Suomen suurin taideväärennösjupakka näyttää Hagelstamin toimitusjohtajan Mia Okko-Koskisen mukaan erittäin suunnitelmalliselta ja laajalta.

– Ehkä se hieman yllätti. Toiminta on ollut hyvin taitavaa, kunnes tekijät jäivät kiinni.

Hagelstamin vetäjä oli ehtinyt tutustua vain pintapuolisesti käräjäoikeuden papereihin, kun Yle otti häneen yhteyttä.

Suomen suurimman taideväärennösjutun ytimessä oli helsinkiläinen Galerie Vision, jonka kautta kolme päätekijää pyöritti väärennetyn taiteen kauppaa.

Tutkinta sai alkunsa tammikuussa 2013, kun aiemmin tehdyssä taidekaupassa myytyä ranskalaistaiteilija Fernard Légerin työtä epäiltiin väärennökseksi. Joukossa oli myös suomalaisen Ilkka Lammin teoksiksi väitettyjä töitä ja ainakin yksi Akseli Gallen-Kallelan nimiin laitettu teos.

Taideväärennösjupakan arvokkain kohde oli Légerin nimellä signeerattu taulu. Sen kauppahinta oli 2,2 miljoonaa euroa.

Osa Légerin nimellä signeeratuista tauluista on yhä kateissa.

“Taideväärennösjupakka avasi silmiä”

Kun suuri taidehuijausepäily tuli julkisuuteen, se heijastui suoraan kotimaiseen taidekauppaan.

– Silloin asia herätti paljon kysymyksiä sekä taiteen myyjissä, ostajissa että alan harrastajissa, Okko-Koskinen sanoo.

Hagelstamilta vakuutettiin jo vuosi sitten, ettei suuri taideväärennösjuttu ollut vaikuttanut myyntiin, mutta asiakkaista oli tullut aiempaa tietoisempia taiteen ostamiseen liittyvistä riskeistä.

– Tämä on avannut silmiä myös alalla. Ei pelkästään taiteen vaan myös taidelasin ja kuvanveiston osalta, Okko-Koskinen toteaa.

Huutokauppatalo Bukowskilla ryhdyttiin heti toimiin, kun suuri taideväärennösjupakka tuli ilmi.

Talon toimitusjohtaja Louise Arén kertoo, että yritys tekee tiivistä yhteistyötä sekä poliisin että Kansallisgallerian kanssa varmistaakseen, ettei vastaavaa tapahdu enää uudelleen.

Sekä Hagelstamin että huutokauppatalo Bukowskin entistä johtoa oli syytettynä suuressa taideväärennösjupakassa.

Kaikki syytteet hylättiin.

Toimitusjohtaja Mia Okko-Koskinen, Hagelstam & Co
Mia Okko-Koskinen on Hagelstamin toimitusjohtaja.

Taideväärennösten metsästys jatkuu yhä, ja Porvoon museon johtajan Catanin mukaan esimerkiksi Edelfelt-väärennöksiä on saatu hyvin pois markkinoilta.

– Uusia tapauksia on vähemmän, sillä taideväärentäjät ovat ymmärtäneet, että alalla on ihmisiä, jotka tekevät aktiivisesti työtä väärennösten poistamiseksi, Catani sanoo.

Hän muistuttaa, että teosten provenienssi, eli omistajuuteen ja käyttöhistoriaan liittyvät tiedot, on erittäin tärkeä asia etenkin arvotaiteen hankinnassa.

Taidehuutokaupassa teoksen voi useimmiten jättää myyntiin anonyymisti, mutta se hankaloittaa teoksen aitouden todentamista.

– Se on vaikea tilanne taidetutkimuksen kannalta. On vain pakko luottaa siihen, mitä teoksen taustasta kerrotaan, Catani toteaa.

Myöskään taideteosten provenienssit eivät ole säästyneet väärentämiseltä. Digitekniikan avulla voi manipuloida esimerkiksi teoksia esittäviä kuvia.

Väärennettyjä tauluja tarjotaan myös näyttelyihin, jotta niiden käyttöhistoria näyttäisi uskottavammalta.

Markkinoille jää Catanin mukaan aina jonkin verran taideväärennöksiä. Niitä voi olla esimerkiksi yksityiskokoelmissa.

Lukumäärää hän ei lähde arvailemaan.

– Museoiden täytyy olla todella tarkkana, kun ne saavat lahjoituksia. Aina pitää tarkistaa teosten provenienssi, Catani toteaa.