"Harvoin tie tai auton ominaisuus heittää ulos tieltä" – Syitä nuorten liikennekuolemiin tulisi etsiä kokemattomuuden sijaan aivoista

Neuropsykologi Sari Kukkamaan mukaan nuorten liikennekuolemia voitaisiin mahdollisesti vähentää entisestään. Huomio pitäisi kiinnittää kuljettajan käyttäytymiseen.

liikenneonnettomuudet
Rikkoontunut auton tuulilasi.
Liikenneonnettomuudessa kuollut on yleensä nuori mies. Viimeisen kolmen vuoden aikana liikenneonnettomuuksissa kuoli vuosittain keskimäärin 50 nuorta.Timo Nykyri / Yle

Tämän vuoden heinäkuussa nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Seinäjoella, syyskuussa nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa Nivalassa ja lokakuussa kolme nuorta miestä kuolivat ulosajossa Kalajoella.

Tässä on vain muutama liikenneonnettomuus, jotka ovat tapahtuneet tänä vuonna ja joissa on kuollut nuoria.

Eritoten nuoret miehet ovat osallisena suurimmassa osassa Suomessa sattuneista liikenneonnettomuuksista. Ylipäätään joka kolmannes tieliikenteessä vahingoittuneesta on nuori.

Vaikka nuorten kuolonkolarit ovat vähentyneet huimasti, viimeisen kolmen vuoden aikana liikenneonnettomuuksissa kuoli vuosittain keskimäärin 50 nuorta ja loukkaantui noin 1 900 (siirryt toiseen palveluun) (Liikenneturva).

Syy onnettomuuksiin nuorten aivoissa?

Kokemattomuus. Se on yksi yleisimmistä syistä, jotka nostetaan esiin nuorten liikenneonnettomuuksissa. Neuropsykologi Sari Kukkamaan mukaan kokemattomuuden korostamisen sijaan katse tulisi kohdistaa kuljettajan mieleen. Tarkemmin ottaen aivoihin.

Aivojen otsalohkot, jotka säätelevät ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä kehittyvät noin 25-vuotiaaksi saakka. Siinä vaiheessa, kun ihminen yleensä saa ajokortin on otsalohkojen kehittyminen siis hyvin keskeneräistä.

Tämä näkyy Kukkamaan mukaan myös liikennekäyttäytymisessä.

– 18-vuotiaalla voimakkaat tunne-elämykset aktivoivat aivoja enemmän kuin aikuisilla. Nuori joutuu helposti tunnekokemuksen valtaan ja hänen on vaikeaa säädellä käyttäytymistään sen tunteen vallassa.

Rikkinäinen auton tuulilasi.
Onnettomuus tapahtuu Sari Kukkamaan mielestä harvoin niin, ettei mitään olisi ollut tehtävissä sen ehkäisemiseksi. Suurinta osaa onnettomuuksista edeltää onnettomuusriskiä nostava käyttäytyminenTimo Nykyri / Yle

Tämä on yksi syy, miksi nuoret ottavat helpommin isojakin riskejä suhteessa saatavaan palkintoon. Käytännössä liikenteessä kyseinen ajatuskuvio voisi mennä esimerkiksi näin: nuori kiihdyttää auton nopeutta koko ajan suuremmaksi ja palkintona siitä on ystävien arvostus tai vahva tunne-elämys, jonka kova vauhti aiheuttaa.

– Kaveripiirin vaikutus on nuorilla hyvin voimakas. Nuoret ottavat liikenteessä huomattavasti isompia riskejä silloin, kun heillä on kavereita kyydissä kuin silloin, kun he ajavat yksin. Vanhemmat ihmiset toimivat liikenteessä päinvastoin.

Moni onnettomuus olisi estettävissä

Keskustelu liikenneonnettomuuksista keskittyy usein pääosin teknisiin yksityiskohtiin. Auto oli vanha, tie oli mutkainen ja sää sumuinen. Sari Kukkamaan mielestä huomiota voisi kiinnittää aiempaa enemmän auton kuljettajaan.

– Hyvin harvoin tie tai auton ominaisuus heittää ulos tieltä. Syy on minun näkökulmastani yleensä kuljettajan mielessä. Enemmän voitaisiin keskustella siitä, kenen se vastuu oikeasti oli, että näin kävi.

Tekniset tiedot ovat usein sellaisia, joita on helppo mitata ja joista on nopeasti onnettomuuden jälkeen saatavilla tietoa. Se jää Kukkamaan mukaan kuitenkin liian usein varjoon, miksi nuori ylipäätään ajoi esimerkiksi reipasta ylinopeutta.

– Eli, mitä tapahtui kuljettajan mielessä sillä hetkellä tai ennen sitä, kun hän päätti lähteä kaahaamaan. Silloin kyse on käyttäytymisen ja tunteiden hallinnasta. Se oli kuljettajan päätös ja mielestäni se on ratkaiseva tekijä, miksi onnettomuuteen on päädytty.

Osalle riittää nykyinen määrä opetusta, mutta iso osa tarvitsee sitä enemmän.

Mika Pakanen

Onnettomuus tapahtuu Kukkamaan mielestä harvoin niin, ettei mitään olisi ollut tehtävissä sen ehkäisemiseksi. Hänen mukaan suurinta osaa onnettomuuksista edeltää onnettomuusriskiä nostava käyttäytyminen, kuten ylinopeuden ajaminen tai humalassa autoilu.

– Voi olla, että samanlaista käyttäytymistä tapahtuu monta kertaa aikaisemminkin ja ei tapahdukaan mitään kauheaa. Siitä selvitään kotiin ja olikin vain kivaa. Mutta se on aina riskinottoa. Joku kerta on se, kun tapahtuu ja menee ehkä henkiä.

Pakollisia ajotunteja puolet vähemmän kuin aiemmin

Oululainen Jonna Kopola on juuri lähdössä autokoulun ajotunnille, jossa käsitellään liikenteessä olevia riskejä. Auto lähtee liikkeelle ja vänkärinpenkillä istuu CAP-autokoulun aluepäällikkö Mika Pakanen.

– Minkälaisia riskitekijöitä tässä kohtaa on? Pakanen kysyy Kopolalta, kun tämä ajaa hiljaista tienpätkää eteenpäin.

– No tuossa on ainakin suojatie, niin pitää katsoa, ettei kukaan ole ylittämässä sitä. Ja tuolta pihoilta saattaa juosta lapsia tielle yllättäen, Kopola vastaa.

Ajo-opetukseen kuuluu pakollisena osana riskientunnistamiskoulutus, joka sisältää neljä ajo- ja teoriatuntia. Niiden aikana käydään läpi käytännön tasolla sitä, minkälaisia mahdollisia riskejä liikenteessä tulee ottaa huomioon.

Keskustelua voidaan käydä myös mahdollisesta liikenneonnettomuudesta. Etenkin, jos sellainen huolettaa nuorta.

– Aika paljon on tullut loppujen lopuksi mietittyä niitä asioita. Ja ajo-opettajien kanssa olemme myös puhuneet niistä ja siitä minkälaisia riskejä liikenteessä on, Kopola kertoo.

Nuori ajaa ajosimulaattorilla.
Oululainen Jonna Kopola kertoo, että simulaattorilla oppii hyvin perusasiat, kuten vaihteiden vaihdon. Hänen mielestään siinä ei kuitenkaan ole oikeaa ajotuntumaa.Timo Nykyri / Yle

Asennekasvatus kuuluukin Pakasen mukaan olennaisena osana ajo-opetukseen.

– Kuitenkin on tarkoitus, että meidän oppilaamme oppisivat toimimaan turvallisesti ja vastuullisesti liikenteessä. Ja tietenkin tunnistamaan liikenteen riskitilanteita ja välttämään niitä.

Riskien tunnistaminen ja asennekasvatus tapahtuu pääosin ajotuntien aikana. Uuden ajokorttilain myötä ajotuntien pakollinen määrä puolittui ja osan ajotunneista saa myös korvata ajosimulaattorilla.

Samat asiat tulee siis oppia ja opettaa puolet pienemmässä ajassa kuin aiemmin.

– Osalle riittää nykyinen määrä opetusta, mutta iso osa tarvitsee sitä enemmän. Ja lisäopetusta on tietenkin saatavilla. Uudistus ei tarkoita, että kenenkään pitäisi mennä minimimäärillä ajotutkintoon.

Ekstratunnit kuitenkin maksavat lisää.

Onnettomuudelle alttiit nuoret voidaan tunnistaa ennalta

Nuorten liikennekuolemat ovat olleet laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuolemia voitaisiin kenties vähentää entisestään. Tällä hetkellä nimittäin tiedetään, ketkä kuuluvat riskiryhmään, jolle todennäköisimmin voi tapahtua kuolemaan johtava liikenneonnettomuus.

Neuropsykologi Sari Kukkamaa toimii tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan liikenneonnettomuuksien tutkintalautakunnassa, joka tutkii kaikki kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ja jonkin verran myös vakavia liikenneonnettomuuksia.

Tiedetään, että ajokiellossakin olevat ihmiset ajavat autoa.

Pasi Rissanen

Jos nuori kuolee liikenneonnettomuudessa, tutkintalautakunta tutkii perusteellisesti, minkälainen ihminen kyseinen nuori on ollut ja onko hänellä aiempia liikennerikkomuksia.

Kukkamaa kertoo, että niillä nuorilla, jotka päätyvät onnettomuuteen, on usein jonkinlaisia elämänhallinnallisia ongelmia muillakin elämän osa-alueilla.

– Ne voivat olla terveydenhuollon merkintöjä kouluongelmista tai käytösongelmista koulussa. Tai ylivilkkautta ja tarkkaavaisuushäiriöitä, joihin liittyy elämyshakuisuutta ja riskin ottoa. Joillakin on myös päihdeongelmia.

Ajokiellon lisäksi keskustelua kaahailun syistä

Vaikka tämä riskiryhmä on tiedossa, ei heidän toimintaansa pystytä nykyisillä keinoilla vaikuttamaan liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi.

– Jos nuorella on esimerkiksi jo aiempia liikennerikkomuksia, ei meillä ole sellaista järjestelmää, jolla siihen voitaisiin puuttua nopeasti ja tehokkaasti. Meillä käytetään ylipäätään aika vähän psykologista asiantuntemusta liikennepuolella.

Sakot tai ajokielto eivät Kukkamaan mielestä ole tarpeeksi tehokas keino muuttamaan nuoren liikennekäyttäytymistä. Hän ajattelee, että jonkinlainen käyttäytymisterapeuttinen interventio olisi hyvä keino vaikuttaa asenteisiin.

– Siellä voitaisiin keskustella siitä, miksi nuori käyttäytyy liikenteessä jollakin tavalla, miten sitä voisi ehkäistä ja miten erilaisia tunnekuohuja voisi välttää.

Esimerkiksi Saksassa tällainen menetelmä on Kukkamaan mukaan käytössä.

Siinä, kenelle ajokortti myönnetään, olisi Kukkamaan mielestä parantamisen varaa. Ja siinä, kuinka syvällisesti terveydenhuolto puuttuu siihen, jos havaitaan sellaisia ongelmia, jotka voivat vaikuttaa myös ajokortin saamiseen.

Oulun poliisilaitoksen liikenneyksikön johtaja Pasi Rissanen näkee, että ajokielto on riittävä keino puuttua jatkuvasti liikennerikkomuksia tekevään kuskiin.

– Se tiedetään, että ajokiellossakin olevat ihmiset ajavat autoa, joten se ei ole sellainen täysin rajaava tekijä. Mutta näkisin, että meillä on työkalut ihan hyvin tässä asiassa kunnossa.