Neljä nimekästä yrittäjää haki työtä romaninimillä, yhtäkään ei kutsuttu työhaastatteluun – "Työelämä ei ole yhdenvertainen romaneille tai muille vähemmistöille"

Ovatko ihmiset todella yhdenvertaisia Suomen työmarkkinoilla? Syrjitäänkö romaneja? Jokainen voi vetää johtopäätöksen Diak:n Työnimi-kampanjan tuloksista ihan itse.

romanit
Meri-Tuuli Väntsi saa tylyn kohtelun Tamara Nymanina
Meri-Tuuli Väntsi saa tylyn kohtelun Tamara Nymanina

Neljä eri alojen yrittäjää, joilta ei monipuolista työhistoriaa ja osaamista puutu – Tuomas Enbuske, Anne Kukkohovi, Jari Sarasvuo ja Meri-Tuuli Väntsi – olivat tänä syksynä työnhaussa.

He lähettivät yhteensä 54 työhakemusta oman alansa avoimiin työpaikkoihin, ja liittivät hakemuksiin aidot CV:nsä. Omien nimiensä tilalle he kuitenkin vaihtoivat romaneille tyypilliset nimet, kuten Rainer Lindströmin tai Rosita Lindemanin.

Tulos oli erilainen kuin mihin he olivat tottuneet. Yksikään hakemuksista ei johtanut haastattelukutsuun.

Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo haki oman alansa töitä omalla ansioluettelollaan, mutta Dimitri Hagertina. Tulos, nolla kutsua työhaastatteluun. Se sekä suretti että suututti Sarasvuota.

– Ennakkoluulojen hautomista koko ihmisryhmää kohtaan jatketaan, kun ei anna yhdelle ihmiselle sitä ensimmäistäkään mahdollisuutta. En tajunnut, että tämä voisi olla totta "meidänkin duuneissa", Sarasvuo totesi.

Tuomas Enbuske
Lähde: DIAK, Työnimi-kampanja

Näin kävi kaikille neljälle. Myös catering-yrittäjän ja juontajan Meri-Tuuli Väntsin ura Tamara Nymanina sekä Anne Kukkohovin työnhaku Rosita Lindemanina tyssäsivät alkuunsa. Pitkän mallinuran jälkeen Kukkohovi on työskennellyt graafikkona ja yrittäjänä.

– Jos et saa edes mahdollisuutta kertoa, nähdä tai kohdata ihmistä niin ethän sä voi edes edetä millään työuralla, Kukkohovi puistelee päätään.

Työnimi-kampanjan projektipäällikön Mikael "Mertsi" Ärlingin mukaan romanien kokema syrjintä työmarkkinoilla konkretisoituu usein nimeen. Työnhaku kompastuu nimeen ennen ensimmäistäkään haastattelua.

– Moni romanitaustainen on suoraan sanonut, että työhaastatteluihin pääsemiseksi on pakko vaihtaa nimi ja sitä ovat jopa työvoimaviranomaiset ehdottaneet, Ärling kertoo.

Ärling on myös itse muuttanut virallisen nimensä.

– Tottakai yrittäjä valitsee parhaan. Mutta jos me emme pääse edes yrittämään, yhdenvertaisuus ei toteudu, Ärling sanoo.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän mukaan kokeilu tuo näkyviin pitkään tiedossa olleen piirteen suomalaisesta yhteiskunnasta.

– Kokeilu paljastaa harmittavan tutusti sen ilmiön, jonka olemme huomanneet: työelämä ei ole yhdenvertainen romaneille tai muille vähemmistöille, Pimiä toteaa.

Pimiän mukaan työnantajilta vaaditaan sitä enemmän ennakkoluulottomuutta, mitä monimuotoisemmaksi työmarkkinat muuttuvat.

– Keskitytään henkilön taustan sijaan hänen osaamiseensa, Pimiä sanoo.

Enbuske: Pitääkö sopeutua, jos maailma on sairas?

Myös toimittaja ja media-ammattilainen Tuomas Enbuske sai Rainer Lindgreninä nolla kutsua haastatteluun, vaikka hakemuksia lähti parikymmentä.

Enbuske kertoo aina tienneensä syrjinnästä, mutta omakohtaisesti koettuna torjutuksi tuleminen oli silti kova kokemus.

– Se tulee tunnetasolla voimakkaasti ihmisen mieleen. Että näin se todella menee.

Enbusken mukaan väärä osapuoli joustaa, jos romani joutuu vaihtamaan nimensä työtä saadakseen.

–Jos maailma on sairas, niin pitääkö siihen sopeutua? Nimi on tärkeä osa identiteettiä. Minun mielestä sitä ei pidä vaihtaa, vaan maailman pitää muuttua terveemmäksi, Enbuske sanoo.

Työnimi-kampanja (siirryt toiseen palveluun)on osa valtakunnallista Nevo tiija – uusi aika -hanketta, jota koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Vähemmistövaltuutetun vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan yli puolet työtä hakeneista romaneista on kokenut syrjintää työelämässä.

Arvioiden mukaan Suomen työikäisistä romaneista on työttömänä 40–60 prosenttia, ja jopa korkeakoulututkinnon suorittaneilla romaneilla on suuria vaikeuksia päästä osaksi työelämää.