Viron venäjänkieliset ovat eläneet omassa kuplassaan – mutta uusi sukupolvi haluaa kuplat rikki ja lapsensa kaksikielisiin kouluihin

Neljännes virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Iso osa heistä katsoo pelkästään Venäjän televisiota ja matkustaa useammin Venäjälle kuin Tallinnaan.

Viro
Maria Derlõš on venäjänkielinen kaupunginosa-aktivisti, joka haluaa kumota Lasnamäen lähiöön liittyvät negatiiviset mielikuvat.
Maria Derlõš on venäjänkielinen kaupunginosa-aktivisti, joka haluaa kumota Lasnamäen lähiöön liittyvät negatiiviset mielikuvat.Stanislav Moškov

TallinnaKorkeiden betonikerrostalojen siluetit näkyvät jo kauan ennen kuin bussi kaartaa Lasnamäelle, Tallinnan suurimpaan lähiöön. Kaukaa rakennukset näyttävät toistensa kopioilta.

Näissä 1970–1980-luvuilla rakennetuissa taloissa asuu yli 120 000 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa puhuu äidinkielenään venäjää.

Koko Viron väestöstä venäjänkielisiä on neljäsosa, mutta tyypillinen vironkielinen virolainen ei juuri kohtaa heitä arjessaan. Venäjän- ja vironkieliset saattavat asua vierekkäin, mutta katsoa eri televisiokanavia, käydä eri kouluja ja käyttää eri palveluita.

Erillään elämisestä seuraa ennakkoluuloja. Esimerkiksi monille, jotka eivät asu täällä, Lasnamäen lähiöstä tulevat ensimmäisenä mieleen 1990-luvulla tapahtuneet väkivaltarikokset, vaikka alue on ollut jo vuosikymmeniä rauhallinen.

Lasnamäe ei ole ankea ja pelottava vaan värikäs ja kodikas, sanoo Liis Pihl.
Lasnamäe ei ole ankea ja pelottava vaan värikäs ja kodikas, sanoo Liis Pihl.Stanislav Moškov

Nyt on tarkoitus päivittää vanhentuneet mielikuvat. 29-vuotias syntyperäinen Lasnamäen kasvatti ja kaupunginosa-aktivisti Maria Derlõš naapureineen haluaa muuttaa ennakkoluulot, joita alueeseen liitetään.

Hän esittelee naapuruston yhdessä ideoiman projektin: kerrostalojen keskelle rakennetun yhteisöllisen kaupunkipuutarhan, jossa salaatit, juurekset ja värikkäät syyskukat rehottavat puisissa viljelylaatikoissa.

Puutarha on osa palkitun Lasnaidee-organisaation toimintaa. Organisaatio pyrkii lisäämään alueen asukkaiden yhteisöllisyyttä näiden ikään, äidinkieleen ja sosiaaliseen tai kulttuuriseen taustaan katsomatta. Yksi organisaation tavoitteista on saada alueen viron- ja venäjänkieliset tutustumaan paremmin toisiinsa.

– Vieressä tomaatteja poimivalle naapurille on helppo jutella, vaikka tällä olisi eri äidinkieli kuin itsellä, Derlõš sanoo.

Derlõšin oma äidinkieli on venäjä, mutta hän puhui lapsena viroa vironkielisen isoäitinsä kanssa ja kävi vironkielisen koulun. Nykyään hän puhuu molempia kieliä ilman aksenttia ja on kotonaan molemmissa väestöryhmissä.

Maria Derlõš näkee paljon kauneutta Lasnamäen betoniarkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa.
Maria Derlõš näkee paljon kauneutta Lasnamäen betoniarkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa.Stanislav Moškov

Samaa mahdollisuutta hän toivoo muillekin.

Virossa on kaksi rinnakkaistodellisuutta

Virossa kaivattaisiin Maria Derlõšin mielestä nyt kipeästi lisää Lasnamäen yhteisöpuutarhan kaltaisia kohtaamispaikkoja eri taustoista tuleville ihmisille.

Hän korostaa, ettei tämä tarkoita venäjänkielisen väestön integroimista virolaiseen yhteiskuntaan vaan kommunikaation lisäämistä molempiin suuntiin.

Samoin vaikuttaa ajattelevan moni muukin. Viron julkisessa keskustelussa on noussut viime aikoina yhä enemmän esiin huoli ”kuplista” tai ”rinnakkaistodellisuuksista”, joihin yhteiskunta on jakautunut.

Tänä syksynä on keskusteltu erityisen kiivaasti koulujärjestelmän muuttamisesta kaksikieliseksi. Idean kannattajat uskovat kaksikielisten koulujen olevan kauan kaivattu ratkaisu väestön eriytymiseen.

Toisistaan erilliset todellisuudet lisäävät eriarvoisuutta. Kun kontakteja viron puhujiin ei ole, monen venäjänkielisen viron taito jää ohueksi, ja heikolla kielitaidolla ovet esimerkiksi yliopistoihin ja sitä kautta hyväpalkkaisiin työpaikkoihin eivät aukea. Tutkimusten mukaan venäjänkieliset ovat matalammin koulutettuja ja tienaavat keskimäärin vähemmän kuin viroa äidinkielenään puhuvat.

Paljon on niitäkin, jotka osaavat viroa hyvin, mutta arastelevat kielen käyttöä harjoituksen puutteen vuoksi.

Viron venäjänkielisiä kutsutaan usein virheellisesti vironvenäläisiksi, vaikka monien juuret ovat Venäjän sijasta esimerkiksi Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Georgiassa ja muissa entisen Neuvostoliiton alueen maissa.

Valtaosa heistä siirrettiin Neuvostoliiton aikana tehdas- ja muuksi työvoimaksi Viroon. Vaikka Neuvostoliitto hajosi ja tehtaat lopettivat toimintansa, ihmiset jäivät.

Puutarha on osa Maria Derlõšin perustamaa Lasnaidee-hanketta, joka järjestää alueen asukkaille myös muun muassa elokuvailtoja, keskustelutilaisuuksia ja lettuaamiaisia kerrostalojen katoilla.
Puutarha on osa Maria Derlõšin perustamaa Lasnaidee-hanketta, joka järjestää alueen asukkaille myös muun muassa elokuvailtoja, keskustelutilaisuuksia ja lettuaamiaisia kerrostalojen katoilla.Stanislav Moškov

Venäjänkielisistä moni ei ole Viron kansalainen

Yhteensä venäjän puhujia asuu Virossa noin 400 000 – eli suunnilleen 29 prosenttia väestöstä. Se on sama kuin jos yli miljoona suomalaista puhuisi äidinkielenään venäjää.

Näille sadoille tuhansille ihmisille Viro on kotimaa, vaikka he saattavat elää koko elämänsä puhumatta maan virallista kieltä, eikä osalla heistä ole Viron kansalaisuutta.

Noin 90 000 Viron venäjänkielisistä on Venäjän kansalaisia ja noin 80 000:lla on muukalaispassi eli niin sanottu harmaa passi.

Harmaan passin omistajat ovat kansalaisuudettomia eli eivät saa äänestää minkään maan eduskuntavaaleissa. Osalla heistä Viron kansalaisuuden hakeminen on tyssännyt kansalaisuuskokeessa vaadittavaan kielitestiin, osa taas on jättänyt tietoisesti hakematta kansalaisuutta esimerkiksi siitä syystä, että harmaalla passilla pääsee matkustamaan Venäjälle ilman viisumia.

Vuonna 2016 astui voimaan lakiuudistus, jonka mukaan kansalaisuudettomien vanhempien lapset saavat automaattisesti Viron kansalaisuuden. Osin tästä syystä kansalaisuudettomien määrä laskee.

Monilla Viron venäjänkielisillä on sukulaisia ja ystäviä itänaapurissa, ja on tavallista, että Itä-Virossa asuvat venäjänkieliset matkustavat useammin Venäjälle kuin Tallinnaan.

Venäjänkieliset myös katsovat pääosin Venäjän televisiokanavia. Viron yleisradion venäjänkielinen kanava ETV+ on ollut floppi, sillä se ei pysty kilpailemaan Venäjän kokoisen maan televisiotarjontaa ja suuren budjetin ohjelmaformaatteja vastaan.

Venäjänkielisen väestön altistuminen television kautta Putinin propagandalle on Virossa todellinen pelko. Kremlin kontrolloimien televisiokanavien Viroon liittyvä uutisointi on usein negatiivissävytteistä.

Kaupunkipuutarhan kaltaisia kohtaamispaikkoja viron- ja venäjänkielisille tarvittaisiin Maria Derlõšin mielestä Virossa lisää.
Kaupunkipuutarhan kaltaisia kohtaamispaikkoja viron- ja venäjänkielisille tarvittaisiin Maria Derlõšin mielestä Virossa lisää.Stanislav Moškov

Ukrainan kriisin puhjettua Viron mediassa alettiin kysellä, siirtyisivätkö Viron venäjänkieliset mahdollisessa konfliktissa itänaapurin puolelle. Kyselytutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet pelon turhaksi. Venäjää puhuvat pitävät Viroa kotimaanaan eivätkä haluaisi elää itärajan takana.

Avainasemassa uusi sukupolvi

Viime vuosina Virossa on päässyt ääneen uusi venäjänkielisten sukupolvi, jota muistot kommunismista eivät enää paina.

He kertovat tarinoitaan ja käsittelevät omaa identiteettiään esimerkiksi taiteen, tieteen tai, lasnaidee-organisaation tapauksessa, kaupunginosa-aktivismin keinoin – ja valtaväestö on alkanut kuunnella heitä.

Venäläisyyteen liitetyillä kliseillä leikittelevä vironvenäläinen hiphop-artisti Tommy Cash on noussut supertähdeksi, jota myös valtaväestö Virossa fanittaa.

Graafinen suunnittelija Evi Pärn kääntää printeissään virolaisten venäjänkielisille keksimän tibla-haukkumasanan positiiviseksi ja maalaa Viron ja Venäjän lippujen väriset kielet kietoutumaan toisiinsa.

Kaksikielisessä kodissa kasvaneen runoilijan, sukupolvensa ääneksi nimitetyn Eda Ahin teksteissä kuuluvat venäjän kielen ja kulttuurin vaikutteet, ja hän ottaa runoissaan kantaa muun muassa Ukrainan kriisiin.

Tälle sukupolvelle moni edellisten sukupolvien tabu ei ole enää sitä.

Kommunistiaikainen betoni voi olla nuorille hyvässä mielessä rosoista

Sama näkyy myös visuaalisissa mieltymyksissä sekä suhteessa kuviin ja symboleihin. Esimerkiksi kommunismin aikainen arkkitehtuuri ei nuorten mielissä välttämättä ole latautunut ikävillä mielikuvilla.

Maria Derlõš kertoo kehittäneensä ”pienen fetissin” Lasnamäen betoniarkkitehtuuriin ja neuvostoaikaiseen kaupunkisuunnitteluun. Hän osti pari vuotta sitten Lasnamäeltä ensimmäisen omistusasuntonsa eikä suunnittele pois muuttamista.

Neuvostoaikana rakennettu Lasnamäe on Tallinnan suurin lähiö: noin joka neljäs tallinnalainen asuu siellä.
Neuvostoaikana rakennettu Lasnamäe on Tallinnan suurin lähiö: noin joka neljäs tallinnalainen asuu siellä.Stanislav Moškov

– Täällä on urbaania rosoisuutta, joka stimuloi minua. En haluaisi asua missään puutarhakaupungissa omakotitalojen ja hyvin leikattujen nurmikkojen keskellä. Sellainen olisi minulle todella epäinspiroiva ympäristö, hän sanoo.

Samalla kun nuori sukupolvi on alkanut saada ääntään kuuluviin, myös päättäjät ovat heränneet yhteiskunnan jakautumisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Venäjänkielinen vähemmistö on ollut merkittävänä teemana lähes kaikissa Viron 100-vuotisjuhlavuoden virallisissa puheissa.

Kädenojennuksena maan venäjänkielisille presidentti Kersti Kaljulaid siirsi kansliansa syyskuussa kahdeksi viikoksi Viron itärajalle, lähes umpivenäjänkieliseen Narvan kaupunkiin.

Kaksikieliset koulut ratkaisu ongelmaan?

Kaksikielinen koulujärjestelmä on ollut tänä syksynä kuuma aihe Viron mediassa. Aiheesta on kirjoitettu kolumneja ja väitelty televisiossa.

Kaksikielisten koulujen vastustajat pelkäävät, että jompikumpi kielistä tai identiteeteistä jää jalkoihin kaksikielisessä ympäristössä.

Viron integraatiosäätiössä tutkijana työskentelevän, itsekin Viron venäjänkielisten uuteen sukupolveen kuuluvan Olga Loitšenkon mukaan huoli identiteettien katoamisesta on turha.

– Viroon on marssinut viime vuosisatojen aikana lukuisia eri valloittajia. On ollut saksalaisia, puolalaisia, liettualaisia ja venäläisiä. Silti virolaisten kieli, mieli ja identiteetti eivät ole kadonneet minnekään, Loitšenko sanoo.

– Myös venäjänkieliset ovat säilyttäneet omat tapansa ja kielensä, vaikka he ovat eläneet Virossa vähemmistönä eikä heidän kielensä ole maan virallinen kieli.

Maria Derlõškään ei usko identiteettien tai kielten katoamiseen kaksikielisessä ympäristössä. Hänelle kaksikielisyydestä on ollut pelkästään hyötyä ja hän uskoo, että kaikki muutkin hyötyisivät siitä.

Kaupunkipuutarhassa alueen viron- ja venäjänkieliset tapaavat toisiaan luontevasti, Maria Derlõš sanoo.
Kaupunkipuutarhassa alueen viron- ja venäjänkieliset tapaavat toisiaan luontevasti, Maria Derlõš sanoo.Stanislav Moškov

– Kun suhteet syntyvät jo lapsuudessa, ne säilyvät todennäköisesti aikuisuuteen saakka, hän sanoo.

Ensimmäinen täysin kaksikielinen koulu on jo toiminnassa Virossa. Tallinnassa vuosi sitten toimintansa aloittaneessa Avatud koolissa (suom. Avoin koulu) opetus tapahtuu puoliksi viroksi, puoliksi venäjäksi.

Avatud kool on yksityiskoulu, jossa lukuvuosi maksaa 1 500 euroa. Se on Viron palkkatasoon nähden melko korkea hinta. Kaksikielisten koulujen puolustajat haluavatkin, että mahdollisuus kaksikieliseen opetukseen tarjotaan tulevaisuudessa kaikille lapsille myös julkisissa kouluissa.

Ei sulauttamista vaan kanssakäymistä

Tutkija Olga Loitšenko korostaa, ettei kaksikielisiä kouluja pidä mainostaa venäjänkielisten integraatioprojektina. Integraatiossa joku väestönosa yritetään sulauttaa toiseen, ja tällaiselle Virossa ei ole hänen mukaansa tarvetta.

Hänen mielestään on parempi käyttää termiä ”suhtlemine” eli kanssakäyminen.

Liis Pihl (vas.) ja Liina Metsaots osallistuivat Lasnamäen kaupunkipuutarhan syystalkoisiin.
Liis Pihl (vas.) ja Liina Metsaots osallistuivat Lasnamäen kaupunkipuutarhan syystalkoisiin.Stanislav Moškov

– Kaikki osapuolet hyötyvät toisistaan tasavertaisesti, kun kanssakäyminen lisääntyy, hän sanoo.

Virossa toivotaan nyt siis yhteiskunnan tasolla samaa kehitystä kuin mihin Maria Derlõš pyrkii pienemmässä mittakaavassa Lasnamäellä.

Kun naapuriin tutustuu, ennakkoluulot vähenevät ja mustavalkoiset näkemykset saavat uusia sävyjä, Derlõš sanoo.

Tarkemmin katsottuna Lasnamäen talotkaan eivät ole toistensa kopioita.

Yhden kivijalassa on korealainen ravintola, jossa myydään mausteista chili-lammaskeittoa neljällä eurolla. Toisen talon pohjakerroksen kaupassa paikallinen mummo myy käsitöitä ja elintarvikkeita, kolmannen talon ylimmässä kerroksessa on ateljeeasuntoja, joita Neuvostoliitto luovutti aikoinaan virolaisille kuvataiteilijoille ja jotka nykyään ovat haluttuja loft-huoneistoja.

Kaikki näyttää kiinnostavammalta, kun katsoo lähempää.