Pienenpienen ötökän kurja kohtalo antaa odottamatonta tietoa mannerten synnystä

Liitukauden puiden pihkassa on säilynyt hyönteisiä, joilla on tutkijoille kerrottavaa kymmenien miljoonien vuosien takaa.

paleontologia
Meripihkaan juuttunut hyönteinen, jolla on pitkät jaokkeelliset tuntosarvet.
Muinaishyönteisestä tuli suurennoksessa aika peto. Oikeasti se on puolen riisinjyvän pituinen.Shuhei Yamamoto / Field-museo

Litteä hyönteinen tunnusteli pitkillä tuntosarvillaan tietään lahopuun kaarnan alla nykyisessä Myanmarissa 99 miljoonaa vuotta sitten.

Liitukaudella hallitsivat dinosaurukset, mutta Propiestus archaicus -hyönteisen ahtaassa minimaailmassa niillä ei ollut merkitystä. Kohtaloksi koitui pihkapisara, johon ötökkä jäi kiinni.

Vuosimiljoonat tekivät tahmasta meripihkaa, joka säilytti uhrinsa fossiilin erittäin hyvässä kunnossa.

Hyönteinen, jolla on pituutta vain kolme millimetriä, on odottamaton todiste ajalta, jolloin maapallon ainoasta supermantereesta olivat hitaasti syntymässä nykyiset seitsemän mannerta.

Pangea-manner oli puristunut yhteen noin 335 miljoonaa vuotta sitten ja alkanut taas hajota 160 miljoonaa vuotta myöhemmin. Propiestus archaicus taapersi Gondwana- ja Lauraasia-mantereiden aikana. Ne olivat muodostuneet Pangean hajottua.

Iso heimo, pieni suku

Propiestus archaicus kuului suureen kuoriaisheimoon, lyhytsiipisiin (siirryt toiseen palveluun). Lajeja tunnetaan maailmasta miltei 64 000 ja Suomestakin noin 900.

Heimon Piestus-suvun lajeja sen sijaan elää tänä päivänä vain Etelä-Amerikassa, yhtä Arizonasta tavattua lajia lukuun ottamatta.

Noista Piestus-suvun nykyjäsenistä tuli muinaiselle kuoriaiselle nimi, joka viittaa niin sukuun kuin muinaisuuteen.

Löytö on heimonsa vanhimpia, kertoo tutkimusta johtanut Shuhei Yamamoto yhdysvaltalaisesta luonnonhistoriallisesta Fieldin museosta (siirryt toiseen palveluun).

Fossiilit voivat ratkaista kiistoja

Myanmar ja Etelä-Amerikka sijaitsevat nykyisin maapallon vastakkaisilla puolilla. Propiestus archaicus kuitenkin osoittaa, että sen elinaikana molemmat olivat osa Gondwanan megamannerta.

Tutkijoilla on jokseenkin selvä kuva alueista, jotka kuuluivat Gondwanaan, mutta sen hajoamisen aikataulusta ei olla läheskään yhtä yksimielisiä.

Kiistoihin etsitään ratkaisua juuri fossiileista, myös niin pienistä kuin Propiestus archaicus.

Meripihkalaakso tunnetaan myös tiikereistä

Myanmarista tunnetaan satoja tuhansia meripihkaan fossiloituneita hyönteisiä. Vaikka niitä on paljon, harva huomaa ne.

Tarvitaan harjaantunut silmä havaitsemaan, että harmaa pikkukivi onkin meripihkaa, sillä luonnossa se ei hohda kiillotetun korun tavoin.

Yleensä löydöt päätyvät koruntekijöille ja tutkijoille kaivostyöläisiltä, jotka etsivät niitä varta vasten.

Meripihkanokare, jonka sisällä näkyy hyönteinen. Vieressä kynänpää näyttämässä mittasuhdetta.
Propiestus archaicusin meripihkainen arkku on kolikon kokoinenShuhei Yamamoto / Field-museo

Propiestus archaicusin sisältävä meripihkanpalanen löytyi Hukawngin laaksosta Pohjois-Myanmarista. Laakso tunnetaan meripihkansa lisäksi maailman suurimmasta tiikerien suojelualueesta.

Yamamoto kiillotti kolikon kokoisen palasen, hioi sen sisällön hyvin varovasti hiekkapaperilla näkyville ja yllättyi.

– Löytö on varsin varma todiste hämmästyttävästä maayhteydestä. Se tukee erinomaisesti hypoteesiamme, jonka mukaan Myanmar on aikoinaan sijainnut eteläisellä pallonpuoliskolla, Yamamoto sanoo.

Tutkimus on ilmestynyt Journal of Systematic Palaeontology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.