Analyysi: Moni ei tiedä, miten Leif Segerstamin musiikin kanssa olisi, ja sitä syntyy aina vain lisää – presidenttipari kuulee pojalleen sävelletyn sinfonian

Sinfonia Aaro-pojalle ei ole mikään tuutulaulu, kirjoittaa Yle Uutisten kulttuuritoimittaja Mattias Mattila.

säveltäminen
Leif Segerstam, Die Kalewainen in Pochjola, lehdistökuva
Kapellimestari Leif Segerstam Die Kalewainen in Pochjola -oopperan harjoituksissa helmikuussa 2017.Seilo Ristimäki

Musiikin luomistyö ahdisti Jean Sibeliusta niin, että hän päätti polttaa toistakymmentä vuotta valmisteilla olleen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan ruokasalin avotakassa. Leif Segerstam sävelsi sinfonioita 14 kappaletta pelkästään kesällä 2014.

Samana kesänä Segerstam oli sairastunut eturauhassyöpään ja sai hoitoja Kuopiossa. Sairaus parantui täysin ja jätti jälkeensä tuntikaupalla musiikkia.

– Silloin luulin, että kuolen. Päätin, että kirjoitan varmuuden vuoksi paljon sinfonioita, niin jää jotain jäljellekin, Segerstam kertoi Ylelle helmikuussa 2016.

Jotain olisi jäänyt jäljelle joka tapauksessa. Sinfonioita oli valtava määrä jo ennen kesää 2014, ja paljon niitä on syntynyt sen jälkeen.

Yhteensä Segerstam on säveltänyt Wikipedian mukaan 327 sinfoniaa. Niitä voi olla enemmänkin, sillä tällainen tieto vanhenee nopeasti. Lähes kaikki Segerstamin sinfoniat ovat yksiosaisia. Mittaa niillä on keskimäärin reilut parikymmentä minuuttia.

Vertailun vuoksi tunnettujen sinfonikkojen teosmääriä:

Joseph Haydn: 106 sinfoniaa

W.A. Mozart: 41 sinfoniaa

Ludwig van Beethoven: 9 sinfoniaa

Johannes Brahms: 4 sinfoniaa

Gustav Mahler: 10 sinfoniaa

Jean Sibelius: 7 sinfoniaa

Sinfonioiden valtavaa määrää Segerstam perusteli jo Minna Lindgrenin kirjoittamassa (siirryt toiseen palveluun) Leif Segerstam NYT! -elämäkerrassa (2005).

– Sävellykseni ovat kuin siittiöitä. Niitä on oltava valtava määrä, jotta jotkin jäisivät henkiin.

Iso osa sinfonioista odottaa vielä ensiesitystään. Kun teoksia oli vuonna 2011 sävelletty 251, niistä satakunta oli vielä esittämättä (siirryt toiseen palveluun).

"Sinfonia nro 276 on epilepsiakohtaus musiikin muodossa"

"Musiikki ei ole se mikä soi, vaan se, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi". Siinä Segerstamin vastaus kysymykseen, mitä on musiikki.

Yhtä lailla kuulija ajautuu Segerstamin sinfonioiden parissa filosofisten pohdintojen äärelle. Itse olen huomannut etsiväni Segerstamin sinfonioiden soidessa vastausta kysymykseen miksi.

Niin riisuvaa on musiikki, jota säveltäjä luonnehtii vapaapulsatiiviseksi.

Se tarkoittaa ääntä, joka vyöryy kohti loppuaan ilman kapellimestaria.

Se on massaa, jonka seasta ihmiskorva yrittää – usein turhaan – löytää harmonioita tai säännönmukaisuutta.

Se tarkoittaa musiikkia, joka syntyy ajassa ja paikassa säveltäjän suuntaa antavien nuottimerkintöjen mukaan. Tahtiviivat ovat Segerstamin sinfonioissa harvinaisuus.

Ehkä Segerstamin sinfoniat ovat ratkaisevia osasia äärettömässä, kuten säveltäjä itse tapaa ajatella. Hän kertoo asiasta mielellään ja hengästyttävän monisanaisesti haastatteluissa.

Ainakin vapaapulsatiivisuus on mielipiteitä jakava kokemus. Sen todistavat muun muassa kommentit sinfoniasta nro 276 (Youtube) (siirryt toiseen palveluun).

– Epilepsiakohtaus musiikin muodossa, luonnehtii kuulija.

– Mahtava teos, kehutaan puolestaan tunnetun musiikkiblogin kommenttiosiossa (siirryt toiseen palveluun).

Noin parin minuutin kohdalla sinfoniassa alkaa kovaääninen kailotus, joka siis on osa musiikkia.

– Hulvatonta! Ottaakohan Segerstam itse musiikkinsa vakavasti, eräs kommentoija kysyy.

Turvallisin mielin voinee todeta, että Segerstamin sinfonioiden aikana osa kuulijoista on kovilla. Niistä ei välttämättä saisi selvää Melartinin Erkkikään, vaikka merkittävä sinfonikko olikin.

Ylen kriitikolta Kare Eskolalta meni vastikään kuppi nurin Segerstamin musiikin kanssa.

– Sarjan aiempien levyjen yhteydessä olen parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää hänen umpimähkäisiä sinfonioitaan, mutta nyt joudun tunnustamaan, että olen kyllästynyt niihin kerta kaikkiaan sekä kriitikkona että ihmisenä, Eskola kirjoittaa Turun filharmonisen orkesterin Brahms–Segerstam-levytyksen arviossa.

Toisaalta musiikkia saa jäsenneltyä, kun oikein yrittää.

– Voisi ajatella, että sinfonia (nro 259) rakentuu neljästä myyttisestä alkuaineesta: vedestä, maasta, ilmasta ja tulesta, toteaa Hannu-Ilari Lampila Helsingin Sanomien muutaman vuoden takaisessa arviossa (siirryt toiseen palveluun).

Lampilan tulkinnan mukaan jouset ovat sinfonian virtaava vesi, vaskien fanfaarit tuli, puupuhaltimet oikutellen pyrähtelevä tuuli, lyömäsoittimet edustavat äiti maata.

Sinfonioiden nimet ovat leikkiä numeroilla ja sanoilla

Sinfonioiden nimet ovat menolippu Segerstamin numeroilla, sanoilla ja assosiaatioilla leikittelevään mieleen.

Osa nimistä on yksinkertaisia totuuksia, kuten 8x8=64 (sinfonia nro 88) tai 1 after 72 (sinfonia nro 73).

Toiset liikkuvat metatasolla: esimerkiksi sinfonia nro 68 on nimeltään Nameless... just numbered...

Sanaväännökset ovat Segerstamin mieleen. Sinfonia nro 166 on nimeltään Ota vaan! & surffaa OTAVAAN...!

Tai 201: NUO otin..:..Nuotin "NU" otin...! Nimi viitannee nyt-hetkeen, joka on Segerstamin lempitermejä, sekä siihen, kuinka Segerstamille säveltäminen ja soittaminenkin on sävelten valitsemista.

Yhtäkkiä ollaan, ainakin näennäisesti, tuiki tavallisissa arjen tapahtumissa: When a cat visited (nro 289). Ja sitten jossain aivan muualla: Calling the 112 in woody galaxes of the multiverses (nro 290).

Viittaapa Segerstam myös Aku Ankkaan. Sinfonia nro 313 on totta kai The most famously known car registration number...!

Yksittäiset sinfoniat on sävelletty merkkihenkilöiden muistolle. Ohjaaja Kalle Holmbergille on omistettu Sinfonia nro 309 Situations. Mauno Koivistolle nro 311 Fundeerauksia. Myös muun muassa kapellimestarit Ulf Söderblom ja Eri Klas ovat saaneet omat muistosinfoniansa.

Hiljaisuudesta vastasyntyneen ensirääkäisyyn – presidenttiparille Segerstamia

Segerstamin sinfoniat ovat käyntikortteja, joita tungetaan käteen kysymättä. Teokset saavat kantaesityksiä konserteissa, joissa säveltäjä itse on kapellimestarina. Omien teostensa aikana Segerstam istuu flyygelinsä takana osana orkesteria.

Vastaavasti TFO:n Brahms–Segerstam-levytysten tekoon ovat vaikuttaneet paitsi partaveikkojen yhdennäköisyys myös Segerstamin valta-asema Turun orkesterin ylikapellimestarina, arvelee kriitikko Kare Eskola.

– Ylikapellimestari Segerstam on ilmeisen tasapuolisen harkinnan jälkeen valinnut kaiken maailman musiikin joukosta levytettäväksi oman sinfoniansa nro 294 Songs of a UNICORN heralding....

Toisinaan Segerstamin sinfonioiden valtamerestä nousee valtakunnallisia uutisia. Niin kävi, kun maestro ilmoitti säveltävänsä, siis valitsevansa sävelet, tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion vauvalle.

Niinistö ja Haukio ovat torstaina paikan päällä kuuntelemassa sinfonian kantaesitystä Vaasassa.

Pitkän ja maineikkaan kansainvälisen uran tehnyt Segerstam, 74, on kiistatta eturivin suomalaisia kapellimestareita. Samalla hän on maan omaleimaisimpia taiteilijoita.

Sinfonia nro 319, Ihmisihme (A Human Wonder), ei siis taatusti ole mikään tuutulaulu, mutta tuskin presidenttipari sellaista odottaakaan. Luvassa on hieman tavallista lyhyempi, noin vartin mittainen kokonaisuus, jossa massiivisen fortissimon lisäksi kuullaan myös kuiskauksia.

Tasoittavana vastaparina on Brahmsin Sinfonia nro 4.

– Suuri kontrasti vapaapulsatiivisesta Segerstamista hyvinkin akateemiseen ja sääntöjä noudattavaan Brahms-persoonallisuuteen sopii meille, olemmehan hyvin avoimia kaikissa tulkinnoissamme, Segerstam on todennut (siirryt toiseen palveluun) yhteistyöstä Turun filharmonisen orkesterin kanssa.

– Hiljaisuudesta vastasyntyneen ensirääkäisyyn, siinäpä rekisterimme!

Segerstamin sinfonian 319 kaksiosainen kantaesitys kuultiin myös Seinäjoella 31.10.

Kirjoittaja on Yle Uutisten klassiseen musiikkiin erikoistunut kulttuuritoimittaja.