Analyysi: Kansallinen sisäilmaohjelma leimaa oireilua psyykkiseksi ja syventää epäluottamusta – Suomeen kootaan "sisäilmaliikettä" vaalikevääksi

Uusi, laaja sisäilmaohjelma väittää kuuntelevansa ihmisiä mutta kääntää tosiasiassa selän kentän todellisuudelle, kirjoittaa taloustoimittaja Janne Toivonen.

sisäilmaongelmat
Pölyä sormenpäässä.
Yle

Mitä odotat ohjelmalta, joka alkaa valheella tai vähintään puolitotuudella?

Keskiviikkona julkistetussa valtion Kansallisessa sisäilmaohjelmassa (siirryt toiseen palveluun) sanotaan heti esipuheessa, että ohjelman valmistelussa "erityisen tarkkaan on kuunneltu sisäilmasta oireilevia ihmisiä, sillä he kokevat usein jäävänsä hoidon ja palveluiden ulkopuolelle".

Ohjelmaa lukiessa tulee mieleen, että kuultu varmaan on, muttei kuunneltu.

Ihmisiä edustavat ammattiliitot ja sisäilmajärjestöt ovat kyllä olleet osin mukana sisäilmaohjelman valmistelussa, mutta heidän keskeiset näkemyksensä on järjestelmällisesti sivuutettu. Liitot ja järjestöt jättivät asiasta yhteisen eriävän mielipiteen (siirryt toiseen palveluun) viimeksi syyskuun lopussa.

"Ohjelmaluonnoksessa ei ole otettu huomioon järjestöjen kannanottoja", ja "ohjelma jättää pois olennaisia tietoja ja sisältää useita nykyisen tutkimustiedon vastaisia kantoja", kritiikissä kerrottiin.

Allekirjoittajina ei ollut pikkuliittoja, vaan yhteensä yli 800 000 työntekijää edustavat julkisten alojen ammattiliitot: JHL, Jyty ja Juko, hoitajien Tehy ja Super sekä opettajien ammattijärjestö OAJ.

Myös Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Vanhempainliitto tekivät yhteislausunnon (siirryt toiseen palveluun): "Viranomaisten tulee ottaa sisäilmaoireista kertova lapsi tai vanhempi vakavasti. Huolestuttavan moni vanhempi kertoo kokeneensa vähättelyä hakiessaan apua lapselleen."

Viikkoa myöhemmin tuli vielä Homepakolaiset-järjestön kannanotto (siirryt toiseen palveluun): "Olemme käyttäneet satoja työtunteja saadaksemme potilasjärjestön äänen kuuluviin. Ohjelman valmistelijoille on välitetty runsaasti konkreettista tietoa oireilevien ja sairastuneiden tilanteesta ja tarpeista. Siitä huolimatta tuloksena on valitettavasti ohjelmaesitys, jota emme voi hyväksyä."

Lähtökohdasta ollaan samaa mieltä

Sisäilmaohjelman tarpeellisuutta ei kiistä kukaan.

Se on laajan Terveet tilat 2028 -hankkeen tärkeä terveyspalikka. Terveet tilat on ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) vetämä valtioneuvoston kanslian hanke, jossa pyritään ottamaan niskalenkki koko sisäilmaongelmasta vuoteen 2028 mennessä.

Ohjelmat ovat tärkeitä. Kymmenen vuoden sisäilmaohjelmaa ei tarvittaisi, jos kaikki olisi hyvin.

Nyt ei ole. Sisäilmaongelmista uutisoidaan jatkuvasti, kunnat painivat mätien koulurakennusten ja edelleen epäonnistuvien remonttien kanssa, sairaanhoitopiireillä on käytössään satojatuhansia kerrosneliömetrejä kosteusvaurioisia tiloja.

Tarkempia arvioita ei ole kellään, sillä perusteellista kokonaisnäkemystä ei ole yritetty muodostaa.

Hyvää on se, että iso osa kansasta ei oireile. Ja tähän kohtaan kuuluu iso huutomerkki, sillä tämä ei ole laajan sisäilmakeskustelun keskellä aina selvää. Iso osa kansasta ei oireile.

Mutta oireilijatkaan eivät ole mikään mitätön marginaali, vaan vähintään kymmenientuhansien ihmisten (siirryt toiseen palveluun) joukko, ja oireilun taloudelliset vaikutukset ovat arviolta satoja miljoonia euroja vuodessa. Vakavimmin oireilevia uhkaa putoaminen turvattomaan loukkuun, kun oireiden aiheuttajaa ei tunnisteta ja korvaukset jäävät saamatta, eli järjestelmä pettää.

Lähtökohta on kaikkien hyväksymä: haittoja tulee ehkäistä, terveysriskejä vähentää ja sairastuneiden hoitoa kehittää.

Ohjelma puhuu yksilön kokemuksista

Siihen yhteisymmärrys loppuukin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Työterveyslaitoksen (TTL) muotoilema sisäilmaohjelma on saanut liitot ja järjestöt takajaloilleen.

Lähes satasivuinen ohjelma onkin ristiriitainen kokonaisuus, joka ei osaa päättää, onko Suomessa nopeita toimenpiteitä vaativa ongelma vai eikö ole.

Toisaalta siinä tunnustetaan, että "ilmiö on laaja", "sisäilmaan liittyvät ongelmatilanteet" ovat yleisiä ja niiden taloudelliset vaikutukset "ovat merkittäviä".

Ongelmia siis on.

Huomattavasti painokkaammin ohjelma keskittyy siihen, että "sisäilma on Suomessa eurooppalaisittain puhdasta" ja että sisäilman tärkeimmät epäpuhtaudet ovat radon, ulkoilman pienhiukkaset ja passiivinen tupakointi – siis maassa, jossa THL:n oman tuoreen tilaston mukaan juuri kukaan ei enää polta (siirryt toiseen palveluun) ja jossa radonpitoisuudet ovat tunnetusti korkeat, mutta yhdistetty kuitenkin vain 300 keuhkosyöpään vuodessa.

Kosteusvaurio-ongelmia ei siis oikein olekaan.

Ohjelma puhuu hämmmästyttävän vähän ihmisten raportoimien oireiden kirjosta tai siitä, mitä työpaikkojen joukko-oireilujen takana piilee. Tästä on runsaasti esimerkkejä esimerkiksi poliisilaitoksilta, kouluista ja sairaaloista.

Ohjelma antaa ymmärtää, että yksittäisten ihmisten huolikäyttäytyminen tuottaa oireistoa. Suomeksi sanottuna homeista puhutaan niin paljon, että osa väestöstä saa luulosairauden.

Huolen ja oireilun väitetty yhteys on nostanut virallisissa puheissa päätään muutaman viime vuoden aikana. Teoria on ennen kaikkea Työterveyslaitoksen Markku Sainion ja Kirsi Karvalan julkituoma ja on saanut yhä enemmän tilaa virallisessa sisäilmaviestinnässä.

Teorialle ei ole kuitenkaan esitetty suomalaista sisäilmakenttää koskevia tieteellisiä perusteita. Yle selvitti asiaa jutussa oululaisten poliisien sairastumisista heinäkuussa.

Ohjelmalle sataa kritiikkiä kentältä

OAJ julkisti torstaina ensimmäisenä kritiikkinsä (siirryt toiseen palveluun) sisäilmaohjelman lopullista versiota kohtaan.

– Ohjelma leimaa sisäilmasairastuneet luulosairaiksi. Sisäilmasairastumisesta tehdään viestinnällinen ongelma: jos ihmiset saisivat oikeaa tietoa, he eivät sairastuisi, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio sanoo kannanotossa.

OAJ:n mukaan sen ja muiden järjestöjen syyskuussa tekemiä muutosehdotuksia ei ole otettu huomioon. OAJ:n mukaan tutkimusten käyttö on ollut valikoivaa, ja se kysyy miksi alaa koskevaa tuoretta tutkimusta on jätetty käyttämättä.

– On selvä, että ohjelma ei tällaisenaan tule riittävästi auttamaan sairastuneita, eikä myöskään riittävästi estämään uusien sairastumisten syntymistä, hän jatkaa.

THL vastasi kritiikkiin (siirryt toiseen palveluun) välittömästi torjuvasti. Sen mukaan tutkimusnäytön arviointi "ei ole mielipidekysymys vaan tiedeyhteisön tehtävä". THL toistaa myös, että liittojen ja järjestöjen kritiikki on otettu huomioon.

Sisäilmajärjestö Homepakolaiset on irtautunut ohjelmasta täysin, ja aikoo jatkossa keskittyä työryhmätyön sijaan vain tiedon tuottamiseen, koska ihmisiä ei sen mukaan kuunnella.

Turun yliopiston työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus vaati torstaina Facebookissa jo sisäilmaliikkeen perustamista. Alle vuorokaudessa liike sai noin 500 seuraajaa – tosin Facebook-liikkeistä käytännön toimiin on usein pitkä matka.

Putus ihmettelee, miksi sisäilmaohjelma sivuuttaa oirekirjon ja keskittyy huolipuheeseen ja esimerkiksi ulkoilman pienhiukkasten vaikutukseen. Maailman terveysjärjestön tuoreen raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomessa on maailman puhtain ulkoilma.

Putus on tällä hetkellä Suomessa ainoa, joka tekee sisäilmaongelmien syistä ja oireilusta laajaa kenttätutkimusta. Pitkässä Satakunta-seurantahankkeessa on mukana tällä hetkellä yli 20 kaupunkia ja kuntaa.

Kaikki järjestöt eivät esitä pelkkää kritiikkiä. Asumisterveysliiton Hannele Rämö kertoo Ylelle, että ohjelma on olosuhteisiin nähden hyvä yritys koota ongelmakenttää yhteen, vaikkei hänkään allekirjoita kaikkia näkemyksiä.

Luottamuspula syvenee

Kentällä kytee. Ammattiliitot pohtivat jatkotoimia. Vaalikevät on tulossa, ja tulehtunut sisäilmatilanne saattaa nousta yhdeksi kevään teemoista.

THL:n ohjelmassa sanotaan, että Suomessa vallitsee sisäilma-asioissa luottamuspula.

Luottamusta ei ainakaan lisää se, että kourallinen THL:n ja TTL:n asiantuntijoita kulkee ministeriön siunauksella omia latujaan kentän äänistä välittämättä.