Lasten luota lähtemisen hetket olivat vaikeita Olli-Pekka Heinoselle: "Lapset sanoivat ruokapöydässä, että otetaan tuo isän tuoli pois tieltä"

Opetushallituksen pääjohtajan Olli-Pekka Heinosen mielestä tietämistä mielenkiintoisempaa on ymmärtää, että ei tiedä. Oppiminen lähtee uskosta itseen ja omiin kykyihin.

Olli-Pekka Heinonen
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen
Olli-Pekka Heinonen sanoo, että oppimaan ei voi kukaan toinen käskeä. Kysymys siitä, miten lapsi oppii, on hänestä äärimmäisen kiehtova asia.Kati Turtola / Yle

Jos Hämeenlinnassa asuva opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kutsuttaisiin tavallisen hämeenlinnalaisen alakoulun vanhempainiltaan, hän kannustaisi puheenvuorossaan äitejä ja isiä ensisijaisesti olemaan kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä.

Heinonen korostaa, että vanhempien ei tarvitse osata tehdä lapsen koulutehtäviä tai ryhtyä kotiopettajaksi. Kiinnostus riittää.

– Että syntyisi tunne siitä, että sekä vanhemmat että opettajat ovat samalla puolella tukemassa oppilaan koulunkäyntiä. Se on tosi arvokasta, miettii Heinonen.

Nyt he ovat sitten kaikki lentäneet pois kotoa.

Olli-Pekka Heinonen

Heinonen itse on kolmen, jo aikuisen lapsen isä.

– Viimeinenkin muutti nyt runsas kuukausi sitten Helsinkiin opiskelujen perässä. Nyt he ovat sitten kaikki lentäneet pois kotoa.

Uraisän vaikeat sunnuntai-illat

Lasten ollessa pieniä Olli-Pekka Heinonen teki töitä politiikassa sekä Ylen johtajistossa. Töihin Helsinkiin piti lähteä sunnuntai-iltana tai maanantaina aamulla. Kotiin pääsi palaamaan vasta perjantaina.

– Kyllä ne sunnuntai-illat tai maanantaiaamut, kyllä ne tosi vaikeita oli. Lapset sanoivat ruokapöydässä maanantaina, että otetaan tuo isän tuoli pois tieltä. Kyllä se aika tiukka paikka oli, kertoo Heinonen ja rykäisee kurkkuaan.

Raastavuus oli tosi vahvaa.

Olli-Pekka Heinonen

Tunne siitä, että on alituisesti väärässä paikassa, on tavallinen pienten lasten vanhemmille. Heinonen tunnistaa ruuhkavuosiaan elävien huonon omantunnon.

– En varmaan käsitellyt sitä mitenkään hyvin itseni kanssa, että olisin ollut sinut sen tilanteen kanssa. Raastavuus oli tosi vahvaa. Toisaalta, sitten, kun oli kotona, olin tosi paljon lasten kanssa. Ne olivat hienoja hetkiä.

Uteliaisuus houkuttelee oppimaan

Olli-Pekka Heinonen kuvaa itseään Twitter-profiilissaan uteliaaksi, mieleltään avoimeksi. Heinosen mukaan tietämistä mielenkiintoisempaa on ymmärtää se, että ei tiedä.

Kolmen lapsen isä on tarkkaillut läheltä nyt jo aikuisten lastensa uteliaisuutta ja tietää, että lasten uteliaisuus on hyvin yksilöllistä. On lapsia, jotka tulevat aikuisen luo uteliaana koura täynnä kastematoja – ja lapsia, jotka ovat valmiita kuulemaan iltasatuna 500-sivuista, informaatioyhteiskunnan toimintaa selittävää opusta.

– Uteliaisuus on eri lapsilla hyvin erilaista. Toisilla se on tietämisen uteliaisuutta, toisilla tekemisen uteliaisuutta, sanoo Heinonen.

Oppiminen lähtee siitä, että syntyy usko siihen, että minä kykenen.

Olli-Pekka Heinonen

Heinonen ihastelee lasten mielikuvitusmaailmaa, joka houkuttelee oppimaan uutta.

– Lapsissa tietysti tunnistaa piirteitä, jotka ovat samoja kuin itsessä, mutta sitten tunnistaa piirteitä, jotka ovat ihan erilaisia kuin omat luonteenpiirteet. Kysymys siitä, miten lapsi oppii, on äärimmäisen kiehtova asia, miettii Heinonen.

Heinonen kannustaa havainnoimaan itsessään ja toisissa ihmisissä nimenomaan hyviä asioita. Tunnistamaan ensisijaisesti kyvyt, ei niinkään kyvyttömyyksiä. Omien taitojen tunnistaminen vaikuttaa oppimiseen.

– Sen tyyppinen ajattelutapa oman itsetunnon ja luottamuksen rakentamisessa ja sisäisen motivaation synnyttämisessä on kaikkein tärkeintä. Loppujen lopuksi oppimaan ei voi kukaan toinen käskeä. Kyllä oppiminen lähtee siitä, että syntyy usko siihen, että minä kykenen.

Opetussuunnitelma määrittelee oppimisen tavoitteet

Olli-Pekka Heinonen aloitti työnsä Opetushallituksen pääjohtajana muutama kuukausi sen jälkeen, kun perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat (OPS (siirryt toiseen palveluun)) oli otettu käyttöön. Uusi OPS on kerännyt sekä ihastuneita että huolestuneita kommentteja.

Oppilaita kannustetaan aktiiviseen tiedon ja taitojen etsimiseen. Opettajien rooli on aikaisempaa enemmän ohjaava. Nyt kouluihin on tuotu seinättömiä tiloja, pulpetittomia luokkia ja myös aikaisempaa suurempia opetusryhmiä, joissa kaksi tai useampia opettajia toimii yhdessä.

Koululla on velvollisuus taata opetuksen vaatima turvallinen ja laadukas oppimisympäristö.

Olli-Pekka Heinonen

Julkisuuteen on noussut huoli suurten oppilasryhmien työrauhasta. Joutuvatko koululaiset nykyään opiskelemaan jatkuvassa hälyssä?

– Koululla on velvollisuus taata opetuksen vaatima turvallinen ja laadukas oppimisympäristö. Se on laissa hyvin selkeästi määritelty asia, toteaa Heinonen yksiselitteisesti.

Heinonen kiistää, että uudessa opetussuunnitelmassa olisi kyse säästöistä. Kunnat ja valtio määrittelevät sen, miten paljon rahaa koulutukseen käytetään.

– Opetussuunnitelman perusteet sanoo, mitkä ovat ne oppimisen tavoitteet, mitkä tulisi jokaisessa koulussa saavuttaa. Autonomia opettajilla ja kouluilla ja koulutuksen järjestäjillä on sitä, että miten siihen päästään, selittää Heinonen.

Pahoinvoivia lapsia yhä enemmän

Entä sitten, jos seitsemänkymmenen oppilaan ryhmässä muutama oppilas vaatii kokonaan yhden tai useamman aikuisen huomion, jolloin yhdelle opettajalle jää ylisuuri ryhmä? Heinonen myöntää huolensa siitä, että yhteiskunnassa on pahoinvoivia lapsia yhä enemmän.

– Jokainen lapsi ansaitsee erityistä tukea. Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että onko opettajalla tosiasiassa mahdollisuus nykyisessä tilanteessa luokassa toteuttaa se?

Aika ajoin vanhemmat nostavat esiin huolen isossa ryhmässä opiskelevista hiljaisista oppilaista. Miten käy pienten koululaisten, jotka eivät pidä itsestään meteliä? Heinonen ymmärtää huolen, mutta luottaa suomalaisten opettajien ammattitaitoon nähdä luokan oppilaat yksilöinä.

– Väitän, että meidän opettajamme ovat sillä tavalla valveutuneita, että kukaan ei jää semmoisessa ryhmässä piiloon. Uskon erittäin vahvasti siihen suomalaiseen opettajakoulutukseen, joka antaa pedagogiset valmiudet nähdä lapset, sanoo Heinonen.

Yksi päivä, jolloin saa kokea ylpeyttä, että saa olla isä

Heinonen muistelee lapsuutensa isänpäivän aamuja. Lukuisten muiden suomalaisperheiden tavoin vasta herännyttä isää mentiin tohinalla onnittelemaan ja tunnelma oli lämmin.

– Halaus ajamattomaan parransänkeen on se ensimmäinen muistikuva. Kaikki olivat keittiössä aamuvarhain tekemässä aamupalaa ja sitten se vietiin sänkyyn, kertoo Heinonen hymyillen.

Halaus ajamattomaan parransänkeen on se ensimmäinen muistikuva.

Olli-Pekka Heinonen

Isänpäivän viettäminen on ollut tärkeää sittemmin myös omien lasten kanssa.

– On yksi päivä vuodesta, jolloin saa itse kokea sitä ylpeyttä, että saa olla isä. Se on hieno juttu, toteaa Heinonen.