Ranskassa metrohinkkaajien välttely kuuluu naisten arkeen – Ruuhkametrossa lähelle painautuvia häiriköitä varten on oma sanakin

Häirinnästä käyty keskustelu on onneksi parantanut ranskalaisten käytöstä, kirjoittaa Annastiina Heikkilä Pariisista.

seksuaalinen häirintä
Annastiina Heikkilä
Stina Tuominen / Yle

PariisiRanskan kielessä on useita erityisen ranskalaisia sanoja, joille ei löydy sanatarkkaa suomalaista käännöstä. On esimerkiksi saavuttamattoman rakkauden aiheuttamaa tuskaa kuvaava la douleur exquise, elämännautiskelijaa tarkoittava bon vivant tai ärtynyttä kyllästymistä merkitsevä ras-le-bol.

Valitettavasti kaikki ranskalaiset sanat eivät ole yhtä runollisia tai ihastuttavia – paljastavia kylläkin. Ranskan kielessä on esimerkiksi sana julkisissa kulkuvälineissä naisia vasten painautuvalle henkilölle. Tyyppi on etenkin Pariisin ruuhkametroissa niin yleinen, että hän on saanut oman sanansa: un frotteur eli metrohinkkaaja.

Frotteur suomentuu henkilöksi, joka hyödyntää ihmispaljoutta hinkuttaakseen sukuelintään tuntemattomia naisia vasten.

Un frotteur ei oikein sovi ajatukseemme ranskalaisuudesta. Ällöttävä metrohinkkaus kun on varsin kaukana elokuvien ranskalaisesta romantiikasta tai runollisesta ranskan kielestä.

Metrohinkkaus ja muunlainen häirintä on kuitenkin kiistämätön osa nyky-Ranskaa. Tiedän sen, sillä olen Pariisissa asuva nainen ja joudun ottamaan asian jatkuvasti huomioon.

Huomiointi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kadulla yksin kävellessäni en pukeudu liian vetävästi, mikäli mielin taittaa matkaani suurin piirtein rauhassa. En myöskään ota vastaantulijoihin katsekontaktia vaan tuijottelen tiiviisti horisonttiin. Metrossa seison mieluiten toisen naisen vieressä.

Pyöreät sata prosenttia julkisia kulkuvälineitä käyttävistä naisista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.

Moni ranskalainen nainen menee vielä tätäkin pidemmälle. Puolet julkisia kulkuvälineitä käyttävistä naisista esimerkiksi pukeutuu hameen sijasta housuihin hankaloittaakseen kähmintää, kertoo joukkoliikenteen käyttäjien yhdistyksen teettämä tutkimus.

Metropukeutumista tulee mietittyä, sillä koskettelu, ehdottelu ja seuraaminen on suorastaan järkyttävän yleistä.

Ranskalaisen tasa-arvokomitean teettämässä kyselyssä pyöreät sata prosenttia julkisia kulkuvälineitä käyttävistä naisista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.

Häiritäänkö naisia Ranskassa useammin kuin esimerkiksi Suomessa? Vaikea sanoa. Ainakin ranskalainen häirintä on näkyvämpää.

Ranskassa häirintää on jopa puolustettu jonkinlaisena välttämättömänä osana kaupunkilaisten yhteiseloa.

Suomessa huuteluun ja ei-toivottuihin lähestymisyrityksiin syyllistyvät humalaiset, mutta muuten häirintä on julkisilla paikoilla harvinaista. Rakenteellista vallankäyttöä, työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja lähisuhdeväkivaltaa riittää Suomessakin, mutta se on ranskalaista metrohinkkausta piilotetumpaa.

Ranskassa häirintää on myös pidetty, jopa puolustettu, jonkinlaisena välttämättömänä osana kaupunkilaisten yhteiseloa.

Onneksi asiat ovat muuttumassa, Ranskassakin. Julkisissa kulkuvälineissä tapahtuvasta häiriköinnistä ryhdyttiin tosissaan puhumaan Yhdysvalloissa vuosi sitten alkaneen #metoo-kampanjoinnin myötä. #Metoo synnytti Ranskassa valtavan haloon ja päästi häirintään kyllästyneet naiset vihdoin ääneen. Heitä tosiaan riitti!

Satojentuhansien naisien sosiaalisessa mediassa jakamat häirintäkertomukset herättivät myös poliittiset päättäjät toimimaan. Ranskassa säädettiin elokuussa historiallinen laki, joka teki kaduilla tapahtuvasta seuraamisesta ja sanallisesta seksuaalisesta häirinnästä rangaistavaa.

Laki on toki hieman tulkinnanvarainen, mutta Ranskan poliisi on jo kirjoittanut sakkoja esimerkiksi häiritsevästä huutelusta bussissa.

Mielestäni käytös Pariisin kaduilla on viime kuukausina myös aidosti siistiytynyt.

Naiset ottavat rohkeammin paikkansa ja hyvin käyttäytyvät miehet (eli se suuri enemmistö) puuttuvat aiempaa hanakammin häiriköivien tyyppien toimintaan. Tunnelma on Pariisin metrovaunuissa kaikkiaan jotenkin kunnioittavampi kuin ennen.

Itsekin huomaan katsovani tuntemattomia ihmisiä herkemmin suoraan silmiin – myös miehiä. Katsekontaktista ei välttämättä seuraa epämukavaa tuijottelua vaan vilpittömän kohteliasta hymyilyä.

Seksuaalinen häirintä ei ole onneksi luonnonvoima, jolle emme voi tehdä mitään. Ranskassa häiriköinti on ollut todella yleistä ja myös yleisesti hyväksyttyä, mutta siitä puhuminen on saanut monet tarkistamaan asenteitaan.

Työtä riittää vielä paljon, mutta toivottavasti frotteur-sana painuu vähitellen unohduksiin – tai historialliseksi reliikiksi giljotiinin ja mustan surman kaveriksi.