Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä

Joka kuudes suomalainen syntyy keisarileikkauksella. Osuus oli viime vuonna suurempi kuin koskaan aiemmin, mutta muuhun maailmaan verrattuna se on vähän. Lue tämä ja neljä muuta faktaa suomalaisesta synnytyksestä.

synnytys
Ursula Änäkkälän tytär syntyi 5.11.2018.
Ursula Änäkkälän tyttövauva syntyi Helsingin naistenklinikalla 5.11.2018.Laura Railamaa

Ursula Änäkkälä katselee helpottuneena noin 15 tunnin ikäistä tytärtään.

– Aivan mahtavaa, Änäkkälä huokaa.

Helpotuksen ymmärtää, sillä synnytys kesti monta päivää.

– Odoteltiin että tyttö olisi alkanut omin avuin syntymään, mutta näin ei käynyt.

Lopulta Änäkkälä sopi lääkärin kanssa, että synnytys tehdään suunniteltuna sektiona, eli keisarileikkauksena. Niiden osuus on vuosikymmenten saatossa kasvanut. Syitä tähän on monia.

1. Synnyttäjien ikä ja paino kasvaa, mikä nostaa keisarileikkausten osuutta

Viime vuonna noin 17 prosenttia suomalaisista synnytyksistä tehtiin keisarileikkauksena. Osuus on suurempi kuin koskaan aiemmin, mutta kasvu on hidasta: pari prosenttiyksikköä kolmessa vuosikymmenessä.

Keisarinleikkausten osuus lievässä nousussa.
LÄHDE: THL

Hienoiseen kasvuun on kuitenkin selkeitä syitä. Yksi on synnyttäjien keski-iän ja keskipainon kasvaminen, jotka molemmat lisäävät keisarileikkausten määrää. Viime vuonna 22,5 prosenttia synnyttäjistä oli yli 35-vuotiaita. Vuonna 1987 vastaava osuus oli 13,3 prosenttia.

2. Synnytyspelko on yleistä – "ei enää asia mitä pitäisi piilotella"

Ursula Änäkkälän ensimmäinen lapsi syntyi hätäsektion kautta.

– Siitä ei jäänyt kauhean hyvät fiilikset, Änäkkälä toteaa.

Aiempi huono kokemus vaikutti osaltaan siihen, että Änäkkälälle tehtiin toisen synnytyksen alla synnytyspelkodiagnoosi. Niiden määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tällä hetkellä diagnoosi tehdään joka kolmannen suunnitellun sektion kohdalla. Kymmenen vuotta aiemmin osuus oli 15 prosenttia.

Ursula Änäkkälä, Marko Vesanto ja Leo Änäkkälä.
Ursula Änäkkälä, Marko Vesanto ja Leo Änäkkälä tuoreen perheenlisäyksen äärellä.Laura Railamaa

Pelkodiagnoosien kasvu ei välttämättä tarkoita, että äidit ovat yhtäkkiä alkaneet pelkämään synnytyksiä, sanoo Helsingin naistenklinikan synnytysosaston ylilääkäri Mika Nuutila.

– Pelkoa on varmasti ollut aina, mutta viime vuosina siitä on tullut hyväksytty syy tehdä keisarileikkaus, muiden syiden rinnalla. Se ei ole enää asia mitä pitäisi piilotella.

Päätöksen leikkauksesta tekee aina lääkäri. Diagnoosi kuitenkin vaikuttaa harkintaan.

– Synnytyksessä on tärkeää, että äiti on mukana ja yhteistyöhaluinen. Jos äiti olisi vastentahtoisesti synnyttämässä alakautta, niin eihän siitä hyvää lopputulosta tule.

3. Suomalaiset ovat luomuilijoita

Suuressa osassa maailmaa keisarileikkaukset ovat huomattavasti Suomea yleisempiä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa joka neljäs lapsi syntyy sektion kautta, Yhdysvalloissa joka kolmas. Turkissa, Brasiliassa ja Egyptissä niiden osuus on yli puolet synnytyksistä.

Syyt keisarileikkausten suosion takana vaihtelevat. Keisarileikkauksen jälkeen äiti tarvitse enemmän hoitopäiviä kuin alatiesynnyksen jälkeen. Yksityiset sairaalat saattavat kuitenkin tarjota sektioita asiakkailleen, koska leikkauksista saa vakuutusyhtiöiltä korkeamman korvauksen.

Kyse voi myös olla siitä, että äiti haluaa keisarileikkausta itse. Suomessa näin käy harvoin, sanoo ylilääkäri Nuutila.

– Jos leikkaukseen ei ole mitään erityistä syytä, niin on todella harvinaista että äiti haluaa keisarileikkausta. Me ollaan vielä sen verran luomuilijoita, että normaali synnytys on se mihin äidit tähtäävät.

Mika Nuutila, HUS
Synnytyspelko ei ole ilmoitusasia, sanoo ylilääkäri Mika Nuutila. "lääkäri arvioi, kenelle annetaan diagnoosi. Se on eri asia kuin se, että naista jännittää".Laura Railamaa

Suomalaisten asenteisiin vaikuttaa varmasti tietoisuus leikkauksen riskeistä, Nuutila tuumaa.

– Kysymys on isosta leikkauksesta. Siihen liittyy riskejä, joista toipuminen on kestää pidempään.

4. Suomalaisten syntyvyys vaihtelee suuresti alueittain – hedelmällisintä on Pohjanmaalla

Jos kaikki suomalaiset lisääntyisivät kuin pohjanmaalaiset, huoli syntyvyyden laskusta ei täyttäisi uutisotsikoita.

Kokonaishedelmällisyysluku tarkoittaa lapsimäärää, jonka naiset saavat keskimäärin elinaikanaan. Jotta väestö uusiutuisi, luvun pitäisi olla 2,1. Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna 1,49.

Sen sijaan Pohjanmaalla luku on ollut lähes koko kuluneen vuosikymmenen ajan yli kaksi. Vauvoiksi muutettuna Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla syntyy vuosittain noin 55 lasta tuhatta 15–49-vuotiasta naista kohti. Itä-Savossa lapsia syntyy 35. Pohjanmaan hedelmällisyyteen on pidetty (siirryt toiseen palveluun) osasyynä herätysliikettä. Lestadiolaisten perheissä lapsia on perinteisesti ollut keskiarvoa enemmän.

Toisaalta syntyvyys on lakeuksillakin voimakkaassa laskussa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hedelmällisyysluku oli 2,4 vielä vuonna 2010. Viime vuonna se oli 1,83.

5. Kivunlievitys yleistyy - taustalla synnytysten keskittäminen isoihin sairaaloihin

Synnytysten yhteydessä käytettävä kivunlievitys on yleistynyt huomattavasti viime vuosina. Tänä päivänä keskimäärin joka toinen synnyttäjä saa selkärankaan annettavan epiduraalipuudutuksen. 30 vuotta sitten näin tehtiin alle kymmenesosalle.

Kivunlievityksen yleistymisen taustalla on tarjonnan lisääntyminen. Synnytyksiä on keskitetty isoihin sairaaloihin, joissa on päivystäviä anestesialääkäreitä.

– Meillä on täällä (naistenklinikalla) kaksi anestesialääkäriä päivystysaikana ihan pelkästään synnyttäjiä varten. Eli voidaan tarjota epiduraali kaikille jotka sitä haluavat, Nuutila kertoo.

Juttua on korjattu 13.11.2018 klo 10:02: Jutussa oli virheellinen maininta sektioiden ja alatiesynnytysten jälkeisistä hoitopäivistä. Jutussa luki, että "Sairaalat saattavat suosia niitä (keisarinleikkauksia) esimerkiksi tilan ja hoitajien puutteen vuoksi. Keisarileikkauksen jälkeen äiti tarvitse vähemmän hoitopäiviä kuin alatiesynnyksen jälkeen". Oikeasti asia on päinvastoin: keisarinleikkauksen jälkeen äiti tarvitsee 4–5 hoitopäivää, alatiesynnytyksen jälkeen keskimäärin kolme.