Sinikukka Saaren kolumni: Laaja pienten EU-maiden yhteistyö voisi lisätä niiden vaikutusvaltaa Euroopassa

Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuulumaan EU:n sisällä. Aiemmin niitä tuki Britannia, mutta Brexitin jälkeen pienten maiden on tiivistettävä yhteistyötään, kirjoittaa Sinikukka Saari.

kolumnit
Sinikukka Saari
Petteri Sopanen / Yle

Britannian pääministeri Theresa May kävi viime viikolla Oslossa kylässä. Hän halusi varmistaa, että hyvät suhteet pohjoismaihin jatkuvat myös Britannian EU-eron jälkeen. Kunhan Brexit-sopimuksesta päästään sopuun, yhteistyö Pohjoismaiden ja Britannian välillä jatkunee ilman suuria ongelmia. Pohjoismaista vain kolme viidestä on EU-jäseniä, joten meillä on kokemusta tiiviistä yhteistyöstä myös EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

Kolikon toinen puoli on, miten Suomi, Ruotsi ja Tanska – kolme pohjoista EU-maata – pärjäävät EU:n sisäisissä väännöissä ilman brittejä. Britannian ero EU:sta vie pohjoismailta luotetun kumppanin. Britannia on ollut monessa kysymyksessä samanmielinen iso EU-maa, joka on usein toiminut vastavoimana Saksan ja Ranskan voimakaksikolle.

Nyt Suomen kaltaiset pienet vientivetoiset maat joutuvat pohtimaan, miten saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa EU:ssa ilman Britannian muskelia. Kolme pienehköä maata on liian pieni koalitio EU:n sisällä, etenkin kuin Tanska ei esimerkiksi osallistu yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Voisiko uusi vipuvoima löytyä pienistä maista itsestään, mutta laajemmin ja tehokkaammin?

Pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus.

Muutaman vuoden sisällä erilaiset ”pienet pohjoiset maat” -kokoonpanot ovat saaneet uutta nostetta EU:n sisällä. Kokoonpanot kulkevat eri nimillä ja variaatioita on useita: on esimerkiksi niin kutsuttu Nordic Baltic 6 eli NB6, jossa on 3 pohjoismaata ja 3 Baltian maata; on Hansa-liitto, jossa on pohjoismaat, baltit ja Irlanti ja Hollanti. Jossain kysymyksissä yhdessä toimivat pohjoismaat, baltit ja Benelux-maat.

Näitä pieniä EU-maita yhdistää käytännönläheisyys ja faktapohjainen rationaalisuus. World Values Surveysta ilmenee (siirryt toiseen palveluun), että tässä suhteessa Baltian maat ja Pohjoismaat ovat todellakin varsin samanlaisia. Näissä maissa päätökset perustuvat omaan faktapohjaiseen pohdintaan eikä uskonnon tai muun auktoriteetin siunausta tarvita.

Pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille.

Toisaalta saman arvotutkimuksen mukaan suvaitsevaisuuden suhteen Pohjoismaat ja Baltian maat ovat lähes kuin yö ja päivä. Pohjoismaissa vannotaan erilaisuuden hyväksymisen, yksilöllisten valintojen ja kaikkien ryhmien välisen tasa-arvon nimeen, kun taas baltit löytyvät arvokartan konservatiivisesta, erilaisuutta vierastavasta päästä. Suomi on arvojen suhteen konservatiivisempi kuin muut pohjoismaat, mutta mekin olemme kaukana Baltiasta – itseasiassa arvojen suhteen Suomi löytyy aivan Hollannin kyljestä. Näin ollen pohjoismaiden ja Baltian maiden välille tuskin syntyy arvopohjaista syvää kumppanuutta lähitulevaisuudessa.

Pikemminkin pienet pohjoiset maat näkevät itsensä käytännönläheisenä vastavoimana suurille sanoille ja julistuksille. Maat vierastavat ehdotuksia, joissa maalaillaan EU:n pitkälle menevää poliittista integraatiota. Kuvaavaa on alankomaiden pääministerin Mark Rutten kuivakas kommentti (siirryt toiseen palveluun) komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin EU:n tulevaisuusvisioista: ”Olen enemmän sellainen tyyppi joka ajattelee, että jos näet visioita, mene tapaamaan lääkäriä”. Ei voi kiistää, etteikö Junckerin ja Ranskan presidentti Macronin poliittinen poljento ole varsin toisenlainen kuin Rutten tai vaikkapa pääministeri Juha Sipilän.

Lyhyemmän aikavälin tavoitteet ovat enemmän pienten pohjoisten maiden juttu. Hansa-maat ovat yhdessä ajaneet tiukkaa taloudenpitoa, kansallista vastuuta ja rahaliiton sääntöjen noudattamista. Hansa-kokoonpanolla ollaan esitetty (siirryt toiseen palveluun)esimerkiksi EU-maiden pääomamarkkinoiden yhtenäistämistä ja syventämistä sekä korostettu vapaakaupan sääntöjen tärkeyttä.

Jotkut ovat kritisoineet pienten pohjoisten pragmaatikkojen lisääntynyttä yhteistyötä koska se korostaa entisestään perinteistä (siirryt toiseen palveluun)pohjoiset maat vastaan eteläiset maat-asetelmaa EU:n sisällä. Tällainen syyllistäminen on kuitenkin turhaa, sillä lähes kysymyksessä kuin kysymyksessä erilaiset pohjoiset koalitiot tarvitsevat mukaan myös muita EU-maita. Oman näkemyksen esittäminen muiden samanmielisten maiden kanssa tuskin on synti. EU-vaikuttamisen ydin on juuri tätä eli neuvottelua ja eri näkemysten sovittelua yhteen.

Sinikukka Saari

Kirjoittaja on ulkoministeriön erikoistutkija, joka pohtii mielellään tulevaisuuden muutosvoimia ja lähihistorian käänteitä. Hän seuraa kansainvälisiä tapahtumia laajasti, joskin Venäjä, Itä-Eurooppa ja Etelä-Kaukasia ovat erityisen rakkaita huomionkohteita. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele ulkoministeriön kantoja.