Keniassa miehen pitää olla kova, mutta tärkeintä on olla hyvä tyyppi – "Nykyään on hienoa, jos miehellä on vaikka yksi vaimo ja yksi lapsi", sanoo Ryan, 16

Juttusarjassa teinipojat ympäri maailmaa kertovat, mikä tekee pojasta miehen. Katso videolta, mikä heidän mielestään on miehenä olemisessa tärkeää.

pojat (ikäryhmät)
Mikä on miehen malli maailmalla? Kolme teiniä kertoo mitä mieheltä odotetaan
Mikä on miehen malli maailmalla? Kolme teiniä kertoo mitä mieheltä odotetaan

Nairobi– Hei, täällä!

Nuori mies sinisessä t-paidassa vilkuttaa auton ikkunasta.

16-vuotias Ryan Luane Kakhayanga saa ajaa lyhyitä matkoja äiti Jenniferin valvovan silmän alla, vaikka oikeastaan ajokortin saa Keniassa vasta 18-vuotiaana.

– Haluaisin mekaanikoksi. Autot ovat intohimoni, ja ne toimivat myös terapiana. Jos olen pahalla tuulella tai surullinen, auttaa, kun teen jotain käsilläni.

(Ja onhan se myös todella miehistä hommaa, hän myöntää.)

Kakhayanga asuu vanhempiensa ja kahden nuoremman sisaruksen kanssa Kitengelan kaupungissa 30 kilometriä pääkaupungista Nairobista etelään.

Kitengela kuuluu Nairobin metropolialueeseen. Tänne kasvava keskiluokka on muuttanut pakoon pääkaupungin hektistä elämää, ruuhkaista liikennettä ja tunkkaista ilmaa.

– Asuimme ennen Nairobin keskustassa. Siellä oli kiireistä ja pölyistä. Täälläkin on pölyä, mutta siinä ei ole haitallisia pienhiukkasia, Kakhayanga sanoo.

Ryan Luane Kakhayanga auton ratissa Kitengelassa.
Ryan Luane Kakhayanga saa harjoitella ajamista äitinsä autolla, kunhan äiti on mukana.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Kitengelassa ei ollut juuri mitään. Tämä oli karjankasvatukseen nojaavan maasaiheimon maata. Jos Kakhayanga olisi asunut täällä silloin, hän olisi luultavasti viettänyt päivänsä paimentamalla lehmiä kaukaisuuteen ulottuvilla tasangoilla.

Mutta nyt Kenia kaupungistuu (siirryt toiseen palveluun), ja Nairobi paisuu. Kitengelan kaupungin laidassa on monta sementtitehdasta.

Portinvartija huikkaa nairobilaisittain “Sasa!”, kun tulemme aidatulle asuinalueelle. Pienet upouudet rivitalot siisteine pihoineen muistuttavat Espoota. Asfaltoiduilla kaduilla leikkii lapsia, ja ruusut tuoksuvat lämpenevässä aamussa.

Espoossa asuinalueen laitaan ei kuitenkaan eksyisi seeproja.

Joskus kirahvikin saattaa erehtyä naapurissa olevasta Nairobin kansallispuistosta ihmisten ilmoille. Leijonia ei kuitenkaan ole näkynyt täällä asti, Kakhayanga vakuuttaa.

Hän laittaa auton parkkiin ja kiirehtii ovelle pitämään sitä auki. Äiti Jennifer näyttää tyytyväiseltä.

Leijonia ei ole näkynyt täällä asti.

Äiti opettaa Kakhayangaa ja hänen pikkusisaruksiaan kotikoulussa. Se on kasvava trendi Keniassa, etenkin parempiosaisten keskuudessa. Keniassa tuloerot ovat suuret ja näkyvät selvästi myös oppilaiden saaman koulutuksen laadussa. Parhaan koulutuksen saa vain, jos on varaa.

Kotikoulua Kakhayanga on käynyt vuodesta 2013, kun perhe muutti isän työn takia Sambiaan puoleksitoista vuodeksi. Äiti ei halunnut, että lapset joutuisivat koko ajan vaihtamaan koulua muuton takia.

Ja hyvin on mennyt.

– Kiitos jumalan. Tietenkin joskus kaipaan koulukavereita, koska olen erittäin sosiaalinen ja viihdyn ulkona, Kakhayanga sanoo.

Sambiassa asuminen oli Kakhayangalle välillä rankkaa, sillä hän ei ihan kuulunut joukkoon. Hänen aksenttiaan ihmeteltiin, ja hän puolestaan ihmetteli sitä, että Sambiassa kaikki olivat kristittyjä. Keniassa on myös paljon muslimeja ja hinduja, hän sanoo.

ryan
Jokaisella pitää olla ylpeyden aiheita, mutta se, mitä ylpeys on, on Keniassa muuttumassa, sanoo Ryan Kakhayanga.Liselott Lindström / Yle

Kaveriporukkaan pääsemisessä auttoi Kathayangan toinen intohimo: jalkapallo.

Hän on pelannut joukkueessa jo kuusivuotiaasta asti. Nyt kotona Keniassa hän matkustaa joka päivä 20 kilometrin päähän treeneihin. Tavoitteena olisi päästä ammattilaiseksi.

– Kavereiden kesken kilpailemme paljon. Emme pelkästään jalkapallossa, vaan haastamme myös toisiamme erilaisiin temppuihin, Kakhayanga sanoo.

He esimerkiksi ajavat mäkeä alas maastopyörällä ja kuvaavat sitä Snapchatiin.

– Olen urheilullinen ja ulospäinsuuntautunut. Rakastan myös ruokaa, joten on pakko urheilla, hän sanoo ja nauraa.

Aamiaiseksi Kakhayanga syö mieluiten leipää ja bataattia. Pitkin päivää – nytkin – hän hörppää mausteista kenialaista maitoteetä.

Jalkapallo, autot ja maastopyörätemput menevät kaikki perinteisimpään miehisyyden lokeroon. Siihen, mitä pojilta ehkä tyypillisimmin odotetaan. Tämän Kakhayangakin tiedostaa.

– Kun teemme temppuja poikien kesken ja onnistumme, se kasvattaa itsetuntoamme. Ja itsetunto on todella tärkeä asia, kun puhutaan miehisyydestä.

Kakhayanga jalkapallokenkineen.
Jalkapallo on Kakhayangan suuri intohimo, ja hän pelaa joka päivä.Liselott Lindström / Yle

Pienen rivitalon yläkerrassa on pari makuuhuonetta. Kakhayangan ja hänen veljensä huoneesta kuuluu kuorsausta. Pikkuveli ei ole mikään aamuihminen, joten äiti antaa hänen nukkua aamupäivät, kunhan hän hoitaa koulunsa iltapäivällä.

Käytävällä on kuntopyörä ja pari nojapuuta, joilla Kakhayanga treenaa. Hänen hartiansa ovat aika leveät vartaloon verrattuna.

Kun hän hengailee kavereiden kanssa, he puhuvat enimmäkseen jalkapallosta. Mutta myös tyttöystävistä, yhteiskunnasta ja siitä, mitä haluavat saavuttaa elämässään.

Kakhayangaa harmittaa, ettei nuoria oteta mukaan kaikilla osa-alueilla kenialaisessa yhteiskunnassa.

– Nuorisomaajoukkueet eivät ole hyvin järjestäytyneitä, ja jalkapallomaajoukkueessa pelaa enimmäkseen vanhempia pelaajia. Politiikassa ei ole ketään alle 30-vuotiasta, hän luettelee.

Silti Kakhayanga luottaa omiin mahdollisuuksiinsa ja uskoo pääsevänsä Kenian jalkapallomaajoukkueeseen jonakin päivänä.

Ryan perheineen talon edessä. Pikkuveli nukkuu vielä.
Ryan perheineen talon edessä. Pikkuveli nukkuu vielä.Liselott Lindström / Yle

Toiveikkuudessaan hän ei ole yksin. Lokakuussa julkaistun Bill ja Melinda Gates -säätiön tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan kenialaisnuoret kuuluvat maailman optimistisimpiin.

Viidentoista maan tutkimuksessa Kenia on kärjessä, kun taas Ranskan ja Ruotsin nuoriso on paljon pessimistisempää.

Jopa 84 prosenttia haastatelluista kenialaisnuorista uskoi, että heidän maansa on menossa kohti parempaa. Mahdollisuuksiinsa parantaa omia asuinolosuhteitaan uskoi huimat 95 prosenttia nuorista.

Jopa yhdeksän kymmenestä kenialaistyöttömästä on alle 35-vuotias.

Eniten huolta kenialaisnuoret kantavat koulutuksestaan, terveydestään, korruptiosta ja turvallisuudesta.

– Koulutus on tärkeä, jotta löytää tulevaisuudessa työpaikan, Ryan Kakhayanga sanoo.

Keniassa työttömyys 15–24-vuotiaiden keskuudessa on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan noin 26 prosenttia. Suomessa se on 20 prosenttia.

Mutta Keniassa ei työllistytä 24 ikävuoden jälkeenkään. Maan tilastokeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan jopa yhdeksän kymmenestä työttömästä on alle 35-vuotias.

– Silloin työpaikan löytäminen on kuin haaste, ja pojan pitää käydä läpi monta haastetta, jotta kasvaa mieheksi, Kakhayanga sanoo.

Ryanin kädet ratissa.
Auton omistaminen on myös tavoite monelle miehelle Keniassa, Ryan sanoo.Liselott Lindström / Yle

Keniassa mieheksi kasvamiseen ovat perinteisesti kuuluneet aivan toisenlaiset siirtymäriitit. Ne ovat yhä käytössä erityisesti maaseutujen heimoalueilla.

Maasaiheimossa pojat ympärileikataan, ja siten heistä tulee sotureita. Turkanassa pojasta tulee mies, kun häneltä poistetaan kaksi etuhammasta alaleuasta.

Kaupungeissa tätä ei juuri enää tehdä, Kakhayanga sanoo. Ja hän on siitä helpottunut, koska siirtymäriitti tarkoittaisi ryhmäpainetta.

– Emme puhu paljon kulttuurisista asioista. Jos joku kaverini olisi käynyt läpi sellaisen kivuliaan prosessin, saattaisin tuntea, että minunkin pitäisi. Muuten olisin pelkuri.

Toinenkin asia on Kakhayangan mukaan muuttumassa hänen sukupolvensa mukana: ajatus siitä, että mies on sitä parempi, mitä enemmän lapsia hänellä on.

– Ennen miehellä saattoi olla enemmän kuin yksi vaimo ja paljon lapsia, mutta nyt on hienoa, jos on vaikka vain vaimo ja lapsi. Tärkeintä on, että on hyvä ihminen ja että kantaa vastuuta perheestään, hän sanoo.

Moniavioisuuden hän mieltää jopa noloksi. Afrikkalainen ylpeys on tärkeää, mutta jos on monta vaimoa, se on vääränlaista ylpeyttä, hän pohtii.

Mies voi olla myös pehmeämpi, kunhan on hyvä tyyppi.

Kakhayangan mukaan miehen pitää Afrikassa olla paitsi ylpeä, myös kova ja menestyvä. Sitten hän vähän pyörtää puheensa. Mies voi olla myös pehmeämpi, kunhan on hyvä tyyppi.

– Voi esimerkiksi olla hyvä koulussa mutta kuitenkin muiden mielestä cool.

Kovuus tulee Kakhayangan mukaan esiin etenkin slummipojissa. He tappelevat kaikesta. Mutta tappelemalla ei voi ratkaista kaikkea, eikä se auta kehittymään ihmisenä.

– Miehen tehtävä on myös auttaa ja puolustaa muita, jos he ovat tukalassa tilanteessa, Kakhayanga sanoo.

Hänen sukupolvelleen menestyskään ei tarkoita samaa kuin aiemmin. Kun ennen maan omistaminen oli menestyksen mitta, nykyään tärkeää on hyvän ammatin saaminen.

Lääkärin ja juristin ammatteja on perinteisesti arvostettu korkealle.

– Mutta sekin on ehkä enemmän slummissa. Jos on nähnyt läheisensä sairastavan, niin haluaa ehkä lääkäriksi, jotta voisi auttaa. Mutta mekaanikkokin on tärkeä ja auttaa ihmisiä. Lääkäri ei pääse potilaan luo autolla ilman mekaanikkoa, vaikka se perinteisesti ehkä nähdään alempiarvoisempana ammattina, Kakhayanga pohtii omia ammattihaaveitaan.

Hienointa olisi tietenkin päästä jalkapalloammattilaiseksi tai ehkä formulakuskiksi.

Mutta menestyä voi ihan missä ammatissa vain, Kakhayanga sanoo. Olennaista on, että on intohimoinen ja lahjakas siinä, mitä tekee.

– Pääasia on, että on selkärankaa ja että on hyvä tyyppi. Se on tärkeintä miehessä.