Oliko avaruuden outo vieras edistyneen teknologian rakentama laite, joka kulki valopurjeen voimalla? Suomalaistutkija: Melko villi ajatus

Oumuamuan oudot piirteet jättävät tilaa spekuloinnille, myöntää Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen.

tähtitiede
Pitkä ja kapea asteroidi avaruudessa.
Taitelijan näkemys ‘Oumuamuasta.Gemini Observatory/AURA/NSF / Joy Pollard

Aurinkokunnassamme käväisi vuosi sitten kuukauden kestäneellä pikavisiitillä kummajainen, josta ei oikein osattu sanoa, oliko se asteroidi, komeetta vai jotain ihan muuta.

"Jotain ihan muuta" -osastoon kuuluu tuore tutkimus Harvardin yliopistosta. Professori Abraham Loebin ja tutkija Shmuel Bialy pitävät mahdollisena, että kyseessä on kehittyneen sivilisaation lähettämä alus, joka on kenties jo tehtävänsä tehnyt ja karannut omille teilleen.

Myös aiemmin Oumuamuaa on arveltu avaruuden asukkien lähettämäksi. Sitä muun muassa kuunneltiin mahdollisten radiosignaalien nappaamiseksi. Ei napannut.

valopurje avaruudessa
Nasan valopurje.NASA

Tutkijat panivat merkille, että Oumuamuan vauhti kiihtyi sen lähestyessä Aurinkoa. Kiihtymisen on saattanut saada aikaiseksi Auringon ja tähtien valoa hyödyntävä valopurje – mikä sekin kertoisi edistyneestä teknologiasta.

Janhunen: Melko villi ajatus

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Janhunen ei tyystin kumoa Loebin ja Bialyn teoriaa, mutta pitää sitä "melko villinä ajatuksena".

Janhunen itse kehitti kymmenisen vuotta sitten sähköpurjeen, jota myös voi hyödyntää avaruudessa. Se saa työntövoimansa Auringosta virtaavasta plasmasta eli aurinkotuulesta, ei siis Auringon valosta, kuten valopurje.

– Loebin ja Bialyn spekulatiivinen idea on, että Oumuamua saattaisi olla keinotekoisen ohut kuori ja tyhjä sisältä, kuten ilmapallo. Tällaisessa tapauksessa havaittu liike voisi selittyä Aurinkomme säteilypaineen avulla, eikä se selittämiseksi tarvitsisi olettaa muita prosesseja, kuten kaasun haihduntaa, kuvailee Janhunen yhdysvaltalaistutkijoiden teoriaa.

Janhusen mukaan "standardiselitys" Oumuamualle on, että kyseessä on jokin asteroidia muistuttava raskas ja kiveä täynnä oleva taivaankappale. Silloin sen pinnasta olisi kuitenkin pitänyt haihtua kaasua Auringon lämmittäessä sitä. Kuvissa kaasua ei havaittu.

Janhunen pitää kuitenkin mahdollisena, että kohteen pitkä matka tähtienvälisessä avaruudessa olisi saanut sen pinnan kiinteytymään siten, ettei kaasu nostanut näkyvästi pölyä.

Tämä selitys ei Janhusen mukaan ole mahdoton, vaikka se jättääkin joitain kysymyksiä avoimiksi. Eräs kummallisuus on Oumuamuan pitkulainen muoto. Noin 400 metriä pitkää kappaletta on kuvattu sikarinmuotoiseksi.

Lue myös:

Aurinkokunnassamme käväisi punertava kummajainen kaukaa tähtien välistä