Vintage on uusi antiikki – asiakkaiden uusi sukupolvi ei juuri kaipaa sadan vuoden takaista tavaraa

Antiikkikauppias on huomannut, että ihmiset ostavat mieluummin lastulevysenkin 1960-luvulta kuin aidon jugendkaapin sadan vuoden takaa.

antiikkiliikkeet
Kuvassa Terhi Ylä-Kauttu
Terhi Ylä-Kauttu sulki kivijalkamyymälänsä, sillä kulut olivat isot. Liiketilat olivat vieläpä sellaiset, ettei niissä asiakkaita odotellessa voinut esimerkiksi kunnostaa huonekaluja,Heini Holopainen / Yle

Antiikki- ja vintagekauppias Juha Vallilla on kahdenkymmenen vuoden kokemus alalta. Tamperelaiskauppiaalla ammatti on verissä ja peritty äidiltä.

– Vielä 20 vuotta sitten asiakkaita kiinnostivat muun muassa satavuotiaat jugendtyyliset huonekalut eli antiikki. Nyt niitä on meillä lähinnä varastossa. Asiakkaat kysyvät lähivuosikymmenten huonekaluja. Suoralinjaisuus ja funktionaalisuus ovat suosiossa, eivät koristeleikkaukset 1700-luvulta.

Kuvassa antiikkikauppias Juha Valli
Antiikki- ja vintagekauppias Juha Valli on erityisen mieltynyt Ilmari Tapiovaaran suunnittelemiin Domus-tuoleihin ja pöytään. 1940-50-lukujen huonekalujen kunnostamisessa on kulunut pitkä tovi.Heini Holopainen / Yle

Sisustuslehdet kautta maailman näyttävät määräävän trendin. Nyt myy esimerkiksi lastulevysenkki 60 vuoden takaa. Tunnetut nimet ovat aina kysyttyjä, kuten Alvar Aalto tai Ilmari Tapiovaara.

– Vanhantyylinen, mutta uusi retro sekä lähivuosikymmeniltä peräisin oleva vintage käyvät kaupaksi. Kyllä yli satavuotias tavarakin kulkee, mutta se on marginaalista. Onhan se tietyllä tavalla surullista, sanoo Valli, jolle esineiden kierrättäminen ja kierrätyskulttuuri ovat lähellä sydäntä.

Valli ja liikekumppaninsa aikovatkin muuttaa kivijalkaliikkeensä nimen vastaamaan nykyistä tuotevalikoimaa. Antiikki-sana jää pois ja tilalle tulee vintage.

Kuvassa 1700-luvun kustavilainen kaappi
1700-luvun kustavilainen kaappi on ikänestori Juha Vallin ja liikekumppanin myymälässä. Kaapin seuralaiset ovat vähintään kaksi sataa vuotta sitä nuorempia.Heini Holopainen / Yle

Koska kysyntä on laantunut, kaikenlaisten vanhojen tavaroiden hinnat ovat tulleet alas. Samaan aikaan kaupankäynti on loikannut nettiin. Siellä taas antiikkiliikkeiden tarjonta kilpailee somekirppareiden kanssa.

– Vaikeatahan tämä on. Kaupantekokulttuuri on muuttunut paljon. Liikkeitä ei enää tarvita, kun Facebookin vaihto- ja kirppisryhmissä tavara vaihtaa omistajaa, sanoo Juha Valli.

Liikkeitä yhä vähemmän

Katukuvassa näkyy nykyään huomattavasti vähemmän antiikkiliikkeitä kuin vaikkapa 1990-luvulla, jolloin elettiin alan kulta-aikaa. Antiikkikauppias Terhi Ylä-Kauttu muistaa, kuinka erilaista ennen oli.

– Tuolloin haluttiin talonpoikaista tyyliä: kaiken piti olla talonpoikaista. Ihmiset tappelivatkin esineistä, niin kysyttyjä ne olivat. 2000-luvulla tuli niin sanottu kustavilainen tyyli parin sadan vuoden takaa. Silloin kaikki maalattiin vaalealla ja tyyli oli hillitty. Nyt on siirrytty lähivuosikymmenten vintageen ja vanhaa matkivaan retroon.

25 vuotta alalla ollut Ylä-Kauttu lopetti äskettäin kivijalkaliikkeensä ja siirsi liiketoiminnan pelkästään verkkokauppaan.

– Kivijalkaliikkeen kulut olivat kovat. Paikalla piti olla kuutena päivänä viikossa, mutta koskaan ei voinut tietää, tuleeko asiakkaita vai ei.

Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa on koettu samoja trendejä pienemmässä mittakaavassa. Kaupungissa on toiminut kourallinen antiikkiliikkeitä, joista kaksi on hiljattain lopettanut. Toisen liikkeen yrittäjät eläköityivät, toinen sulki ovensa kannattamattomana.

– Alkoi olla aika hankalaa saada leipää antiikista, joten päätin laittaa pillit pussiin. Netti vei asiakkaita, Facebookissa on valtavasti kauppapaikkoja, harmittelee entisen antiikkiliike Puu-min omistaja Mika Honkala. Hänen tavaramerkkinsä olivat esimerkiksi Englannista tuotetut tammihuonekalut.

Heidi Helén antiikkiliikkeessään.
Heidi Helén pitää itse 1800-1900-lukujen vaihteen esineistä. Myymälän pääartikkeli ovat talonpoikaishuonekalut.Kalle Niskala / Yle

Heidi Helén myy edelleen antiikkia Kokkolassa. Hän on sitä mieltä, että erikoistumalla pystyy tulemaan toimeen. Helèn myy talonpoikaistyyliä Pohjanmaalta ja Ruotsista.

– Seuraan tarkkaan, mikä on pinnalla ja kiinnostavaa ja ostan sen mukaan. Kunnostan huonekalut niin, että asiakas voi vain kantaa ne kotiin ja ottaa käyttöön. Netti ja some ovat tärkeitä kaupanteossa. Niiden avulla saan asiakkaita vaikka Japanista asti. Toisaalta netti on kilpailija, koska ihmiset osaavat tilata haluamaansa mistä vain.

Kokkolalaiskauppiaan mielestä alalla pystyy toimimaan, jos tekee paljon töitä. Se tarkoittaa ahkeraa sometusta, messuja, tavaranhakumatkoja ja myyntiartikkeleiden kunnostusta.

– Messuilla tulee asiakkaita ja kontakteja. Ennen asiakkaat hyppäsivät autoon ja tulivat paikalle, mutta nyt he katsovat kuvia netistä. Minä laitan niitä sinne ja toimitan tuotteet perille asti. Kaupanteko vaatii työtä nykyään ihan toisella lailla.

Kuvassa Kukka-Maaria Koskinen
Antiikkinen kaappi toimii Kukka-Maaria Koskisen olohuoneessa astia- ja baarikaappina.Kukka-Maaria Koskinen

Kokkolalainen Kukka-Maaria Koskinen ui asiakkaiden valtavirtaa vastaan. Hän sisustaa vanhaa puutalokotiaan antiikkiesineillä.

– Yhdistän nykymuotoilua vanhaan ja haen tasapainoa ja kontrastia sillä tavalla. En välitä kertakäyttömuodista. Sillä ei ole luonnetta tai sielua.

Hän uskoo, että vielä nähdään antiikkiesineiden uusi tuleminen.

– Ihmiset tajuavat vielä, että vanha on kaunista ja hyvää. Halpatuote on usein Kiinasta ja tehty synteettisistä materiaaleista. Ei ole järkeä ostaa huonekalua, joka kestää viisi vuotta! Vanhojen esineiden hankkiminen on myös kierrättämistä eli ekologista kuluttamista.

Ei kultakaivos, vaan elämäntapatyö

Pohjanmaalla Pietarsaaressa antiikkiliike Lundagård ryydittää liiketoimintaa perinnerakentamiseen liittyvillä tarvikkeilla. Aja Lund luonnehtii liikettä retrotyyliseksi lifestyle-kaupaksi.

– Hyvin vanhaa antiikkia emme niinkään myy. Minusta ihmiset haluavat kyllä koristella ja tehdä kotia, mutta he tuntuvat haluavan elämyksiä, eivät varsinaisesti kerätä tavaroita. Nyt puhutaan paljon jopa tavaroista luopumisesta. Se näkyy meilläkin.

Antiikkia antiikkiliikkeessä.
Heidi Helèn kunnostaa hankkimansa huonekalut . Tällä hetkellä talonpoikaishuonekalujen värimaailma on vaalea.Kalle Niskala / Yle

Kauppiaiden mukaan antiikilla saa hankittua jonkinlaisen toimeentulon tekemällä itselle rakasta työtä. Tamperelainen Juha Valli hymähtää, ettei rikastumisen vaaraa ole.

– Kyllähän sitä jotenkin tulee toimeen kovalla työllä. Tämä on eräänlainen marginaaliala ja enemmänkin elämäntapa. Minä olen kuitenkin kiinnostunut historiasta ja pidän siitä, että voi oppia uutta koko ajan.

Ruoveteläinen Terhi Ylä-Kauttu on jäämässä osa-aikaeläkkeelle, mutta ei pysty lopettamaan kokonaan. Häntä ajaa alalle intohimo.

– Tässä saa olla tekemisissä kauneuden ja ihmisten kanssa. Minulle tämä on hyvin holistista eli pitää saada nähdä ihmeellistä ja erilaista koko ajan lisää.

Tamperelainen Juha Valli ennustaa, että antiikin kauppaaminen vähentyy jatkossa ja muuntuu vintagen tarjoamiseksi eli keskittyy lähivuosikymmenten esineisiin. Hän uskoo, että kivijalkaliikkeiden kato jatkuu.

Nettikauppaa pitävä Ylä-Kauttu taas toivoo, että alalle tulisi nuoria yrittäjiä, jotka osaisivat tarjota nuorelle asiakaspolvelle näiden haluamia vintagetavaroita.

Antiikkia antiikkiliikkeessä.
Kukka-Maaria Koskisen mielestä Heidi Helènin liikkeessä oleva puinen lintuhäkki olisi kuin piste iin päälle perheen olohuoneessa. 1800-luvulla tehtyyn lintuhäkkiin voisi sijoittaa kukan tai valosarjan.Kalle Niskala / Yle