Pienen Rantakylän ihme: 5000 asukkaan taajamasta ponnahti kertarysäyksellä kuusi nuorta urheilijaa Suomen huipulle

Asuinalueella voi olla merkitystä nuoren tulevalle urheilumenestykselle. Mikkelissä tiivis perheiden muodostama yhteisö, höntsäilyä suosiva ympäristö ja isien monipuolinen valmennus ovat taustalla poikkeukselliselle ilmiölle.

nuorisourheilu
Kuvamuokkaus, jossa jääkiekkoilijat Henri Nikkanen, Leevi Aaltonen, Mikko Kokkonen, Veikka Hahl ja Eetu Randelin.
Kuvamuokkaus, jossa jääkiekkoilijat Henri Nikkanen, Leevi Aaltonen, Mikko Kokkonen, Veikka Hahl ja Eetu Randelin.Jukurit & KalPa / kuvanmuokkaus Yle

Mikkelin Juniori-Jukureiden valmennuspäällikön Ville Suovalkaman suu vääntyy leveään hymyyn. Vuonna 2001 syntyneessä ikäluokassa on muhinut ilmiö, jollaista ei suomalaisessa jääkiekossa tai urheilussa yleensä ole aiemmin nähty.

Ilmiöllä ei uskalleta vielä leveillä, sillä nuorten urheilijoiden kohdalla voi sattua mikä tahansa: Kehitys voi yllättäen pysähtyä tai loukkaantuminen saattaa vaarantaa koko urana.

Mikkelin ilmiö nostaa kuitenkin päätään lähes päivittäin. Jääkiekon SM-liiga on ammattilaissarja, jonne kipuaminen onnistuu vain harvalta 20-vuotiaalta A-juniorilta.

Mikkelistä on noussut liigaan syksyn aikana neljä B-juniori-ikäistä, vuonna 2001 syntynyttä kiekkoilijaa.

Mikko Kokkonen (s. 18.1.2001) ja Henri Nikkanen (s. 28.4.2001) ovat pelannet pitkin syksyä Mikkelin Jukureiden liigamiehistössä. Kokkonen on puolustuksen vakiokasvo isoilla peliminuuteilla, Nikkanen on pelannut yhdeksän ottelua liigassa.

Eetu Randelin (s. 12.11.2001) on astunut Jukureiden liigamiehistöön, kun toinen vakioveskareista, Juhana Aho joutui sivuun loukkaantumisen takia. Liigassa Randelin on vielä luukkuvahti, mutta debyytti U18-maajoukkueeseen on juuri takana.

Neljäs vuonna 2001 syntynyt jukurikasvatti Leevi Aaltonen (s. 24.1.2001) pelaa KalPan liigajoukkueessa. Aaltonen lähti KalPaan C-juniori-ikäisenä. Myös hän kuuluu U18-maajoukkuerinkiin.

KalPassa pelaa toinenkin Jukureiden juniorikoulun käynyt pelimies Veikka Hahl. Hän on syntynyt 17. heinäkuuta 2002. Hahl pelaa B-junioreiden SM-liigaa ja ikäluokkansa maajoukkueessa.

Viisikosta Kokkonen, Aaltonen, Randelin ja Hahl tulevat samalta asuinalueelta. Rantakylä on 2000-luvun alussa Mikkeliin yhdistyneen maalaiskunnan vanha kuntakeskus, jossa on 5 000 asukasta.

Kiekkoilijoiden lisäksi samasta taajamasta ovat lähtöisin Suomen yleisurheilun suurimpiin tulevaisuuden lupauksiin kuuluva hyppääjä Jessica Kähärä (s. 2001) ja hiihdossa ikäluokkansa suomenmestaruudet viime talvena kahminut Jasmin Kähärä (s. 2000). Jessica Kähärä hyppäsi lokakuussa korkeuspronssia nuorten olympialaisissa Argentiinassa.

Ovatko tässä Suomen 2020-luvun urheilun supertähdet? – Kähärän supersiskokset ylivoimaisia ikäluokissaan

Tulevat kiekkoilijat Veikka Hahl, Mikko Kokkonen, Eetu Randelin ja Leevi Aaltonen.
Tulevat kiekkoilijat Veikka Hahl, Mikko Kokkonen, Eetu Randelin ja Leevi Aaltonen.Sami Hahlin perhealbumi

Vanhemmat, monipuolisuus ja oma tahto

Rantakylän poikien näinkin tiivis yhteinen tausta on hieman yllätys myös Juniori-Jukureiden valmennuspäällikölle Ville Suovalkamalle.

– Kun asia noin esitetään, voi kuulostaa aika uskomattomalta, mutta kyllä taustalta löytyy loogisia syitä. Samanhenkiset lapset ovat touhunneet yhdessä ja tukeneet toisiaan. Se on selvä, että aina kun puhutaan lapsista urheilussa, taustavoimilla on suuri merkitys. Tässä tapauksessa siellä on perheet ja erilainen tukiverkosto ollut tosi tärkeässä roolissa, Ville Suovalkama korostaa.

Rantakylän kiekkonelikko on viettänyt aikaa yhdessä lähes hiekkalaatikolta lähtien. Laji on vaihdellut vuodenajasta riippuen jääkiekosta jalkapalloon ja salibandystä jääpalloon. Myös suksi on kulkenut liukkaasti ainakin koulun kilpailuissa.

Samasta luokasta on ponnistanut kolme urheilulahjakkuutta.
Leevi Aaltonen, Mikko Kokkonen ja Jessica Kähärä Rantakylän koulun 3B-luokalla vv. 2010-2011.Kotialbumi / kuvanmuokkaus Yle

Ville Suovalkama uskoo, että monipuolisuus ja keskinäinen kilvoittelu ovat tekijöitä poikajoukon menestyksen taustalla.

– Lahjakkuus tulee monipuolisen liikuntatausta kautta – jääkiekko, jalkapallo ja jääpallo. Harrastaminen on ollut ympärivuotista ja omaehtoista, mikä äärimmäisen tärkeää. Se, että pojat ovat saaneet taistella toisiaan vastaan ja monipuolisesti.

– On ensiarvoista, että lapsi on mukana aidosti omasta halustaan. Toisaalta vanhempien rooli on vain korostunut siinä, millaisten harrastusten pariin lapsi viedään. Aika helppo on huomata lapsesta, kenellä sellainen sisäinen motivaatio on syttynyt. Kovin pitkään lapsi ei jaksa, ellei hän rakasta sitä mitä tekee, Suovalkama muistuttaa

Yhden ikäluokan poikkeuksellinen menestys on yllättänyt osaltaan myös mikkeliläiset. Kähärän siskokset ovat lajeissaan oman ikäluokkansa selviä ykkösiä. Jääkiekossa 2001 syntyneiden joukossa on ponnahtanut neljän saman juniorijoukkueen kasvattia liigatasolle.

– Lahjakkuutta on tutkittu todella paljon, mutta edelleenkään ei ole löydetty niin sanottua lahjakkuusgeeniä. Tietyt motoriset taidot ja pelaamiseen liittyvä niin sanottu pelisilmä syntyy toistojen ja monipuolisten kokemusten kautta. Toki suvusta ja vanhemmilta tulevilla geeneillä on tietty merkitys, mutta erityiseen lahjakkuusgeeniin en usko, valmennuspäällikkö Ville Suovalkama pohtii.

Tutkija: Pienet paikkakunnat tuottavat paljon pelaajia

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Outi Aarresola kertoo, että Suomessa huippu-urheilijoiden kotipaikan merkitystä on tutkittu varsin vähän. Pohjois-Amerikasta tutkimustietoa löytyy (siirryt toiseen palveluun). Aineistona oli alle 20-vuotiaiden MM-kisojen pelaajat useilta vuosilta.

– Siellä käy ilmi, että pienten paikkakuntien pelaajat ovat yliedustettuina. Ruotsissa alle 10 000 asukkaan ja Suomessa hieman suurempien, Aarresola kertoo.

Jessica Kähärä
Jessica Kähärä on yleisurheilun superlupaus.Petri Vironen / Yle

Syitä pienten paikkakuntien yliedustukseen ei sen sijaan ole tutkittu. Arvailuja sen sijaan voi esittää.

– On ajateltu, että taustalla voi olla se, on pienissä paikoissa on helpompi saada jääaikaa, jolloin tällaisen höntsäilyn merkitys korostuu. Ihmiset tuntevat toisensa, sinne muodostuu yhteisö. Pelaajat ovat porukassa pidemmän aikaa. Samasta on puhuttu myös Islannin jalkapallomaajoukkueen menestyksen kohdalla. Pienessä maassa kaikki tuntevat toisensa.

– Sitten voi sattua hyvä, innokas valmentaja, on hyvä vanhempien tuki tai koulu voi järjestää sellaista toimintaa, joka tukee urheilu-uraa, Aarresola pohdiskelee.

KIHUn erikoistutkijan mielestä menestyksen kannalta näyttäisi olevan tärkeää, että varhaisvuosina lapset pääsevät urheilemaan mahdollisimman monipuolisesti.

– Meillä on huomattu, että liikkuvuus eri lajien välillä on hyvin paljon henkilöistä kiinni, käytännössä valmentajista. Nuorille liikkuvuus lajien välillä ja monipuolisuus on hyväksi.

Rantakylän tapauksessa vuonna 2001 syntyneiden sakki on päässyt liikkumaan juohevasti esimerkiksi jalkapallon ja jääkiekon välillä. Veikka Hahlin isä Sami Hahl toimi ikäluokan valmentajana MP:ssä, Leevi Aaltosen isä apuvalmentajana ja Mikko Kokkosen isä joukkueenjohtajana.

– Jääkiekossa roolit oli toisinpäin. Aaltosen Jukka-Pekka oli päävalmentaja ja minä kakkonen, Sami Hahl kertoo.

Hahlin mukaan Rantakylän perheet muodostivat tiiviin yhteisön, jossa perheet olivat paljon tekemisissä keskenään myös urheilun ulkopuolella.

– Pojat yökyläilivät toistensa luona, mökkeilivät yhdessä ja tietysti pelien takia kierrettiin Suomea kesät ja talvet. Alkuvaiheessa pelattiin höntsää aamusta iltaan. Ensin tossulätkää pihalla, sitten lähijäälle ja seuraavaksi Rantakylän kaukaloille, Hahl muistelee.

Eetu Randelin, Veikka Hahl, Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen siviilissä.
Eetu Randelin, Veikka Hahl, Mikko Kokkonen ja Leevi Aaltonen siviilissä.Sami Hahlin perhealbumi

Mikko Kokkosen tähtäin korkealla

Mikko Kokkonen pelaa poikajoukosta pisimpiä minuutteja liigassa. Paikka Jukureiden viidentenä puolustajana tuo peliaikaa ajoittain myös ali- ja ylivoimilla. Vuoden 2001 ikäluokka on NHL-joukkueiden varattavissa ensi kesänä. Kokkosesta on veikkailtu jopa ensimmäisen kierroksen varausta.

– Totta kai tavoite on siellä, mutta ensin pelataan Jukureille ja toivottavasti nuorten MM-kisoissa Suomelle. Keväällä annetaan sitten tärkeimmät näytöt NHL:ää ajatellen, Kokkonen muotoilee.

Mikko Kokkosen mielestä Rantakylän poikien menestyksen salaisuus on hyvässä yhteishengessä ja keskinäisessä kilvoittelussa.

– Meillä on aina ollut hyvät pihapelit siellä Rantakylässä. Ja sit ehkä nuoruusvuosina valmennus. Pelattiin kaikki samassa joukkueessa täällä. Ehkä mä näen että silloin jo oltiin kilpailuhenkisiä eikä ollut sellaista nuori Suomi-meininkiä, Kokkonen tuumii.

Mikko Kokkonen pelaa liigassa ja nuorten maajoukkueessa. Tähtäin on ensi kesän NHL-varaustilaisuudessa.
Mikko Kokkonen.Petri Vironen / Yle

Lue myös: Vuonna 2000 syntyneet täysi-ikäistyvät nyt – kaksi oman alansa huippulupausta kertoo, mitä he tavoittelevat ja pelkäävät