Sean Ricks: Isänpäivän unimanifesti

Tunnen isänä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. En joko ole tarpeeksi kotona tai kun olen, en ole tarpeeksi läsnä. Uskon, että hyvät yöunet tekisivät meistä isistä entistä kyvykkäämpiä ja onnellisempia, kirjoittaa Sean Ricks.

vanhemmuus
Sean Ricks / Yle Mediadeski

Tämä ei ole kirjoitus, jossa hehkutetaan hyvin nukkumisen trendikkyyttä. Viis trendeistä.

Se, että meidän isien on nukuttava paremmin, on yksinkertaisesti hyväksi lapsillemme, mahdollisille kumppaneillemme ja ennen kaikkea itsellemme.

Väsymys vaikuttaa tutkitusti vähän kaikkeen. Se vähentää keskittymiskykyä, tekee olon ärtyisämmäksi ja ailahtelevaisemmaksi, haittaa terveyttä ja, no, tekee meistä todennäköisesti kusipäisempiäkin.

Meiltä isiltä vaaditaan vuonna 2018 enemmän kuin ehkä koskaan. Hyvä niin. On etuoikeus olla isä tässä ajassa, mutta se ei ole aina helppoa.

Perinteiseen mieheen malliin kuuluu pärjääminen. Heikkoutta ei saa myöntää, ja aina on jaksettava painaa. Apua ei voi pyytää, koska ”kyllä se siitä”. Kaltaiseni mukamas moderni ja tunneälykäs mieskin sairastui tähän muinaisaikaiseen höpöttelyyn, ja sen hintana oli hyvinvointini.

Epätoivossa syntyvät synkät ajatukset alkavat tuntua tosilta: olen huono isä, huono puoliso, huono ihminen.

Kun meille syntyi toinen lapsi hieman alle kolme vuotta sitten, aloitin samaan aikaan uuden tv-ohjelman juontajana. Töissä oli kiirettä ja stressiä, kotona odotti pikkuvauvaperheen arki. Ensimmäisen vuoden nukuimme vaimoni kanssa tunnin parin pätkissä, pahimpina aikoina lapsemme heräili 20 minuutin välein koko yön. Kaikille paitsi vaimolleni vitsailin, että ”kuolema kuittaa univelat”.

Alkuillasta aamuvarhaiseen elimme yhtä väsymyshelvettiä. Päivisin pidin mukavan ihmisen naamiota, mutta öisin kuvittelin syöttäväni huonounista tytärtäni susille ja tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi. Kroonisessa univajeessa pahinta on se, että kriisiminä alkaa sekoittua todelliseen minään.

Epätoivossa syntyvät synkät ajatukset alkavat tuntua tosilta: olen huono isä, huono puoliso, huono ihminen. Ei ihme, että 60 prosenttia lapsista on eron tapahtuessa alle kouluikäisiä.

Voidakseni huomioida lasteni tunteita ja tarpeita, on minun tunnistettava ne myös itsessäni.

Pahin väsymykseni on helpottanut, mutta vasta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että myös tavallisessa arjessa on pidettävä itsestään huolta. Jos ei vain itsensä vuoksi, niin edes lastensa.

Isyys on luojan kiitos muuttunut yhä enemmän tunnetaitoja ja läsnäoloa vaativaksi ihmissuhteeksi. Mutta voidakseen hoivata toisia, pitää hoivata myös itseään. Voidakseni huomioida lasteni tunteita ja tarpeita, on minun tunnistettava ne myös itsessäni.

Lähes kolmasosa väestöstä kärsii tilapäisestä unettomuudesta, ja uskaltaisin väittää, että aika moni tuosta kolmanneksesta on isiä ja äitejä.

Väsymystä ja jatkuvaa pahaa oloa sisälleen keräävä vanhempi ei veny kärsivälliseksi, herkällä korvalla kuuntelevaksi ja lastensa persoonallisuudet tai kasvuvaiheet huomioivaksi vanhemmaksi.

Isänpäivälahjana itselleni aion mennä ajoissa nukkumaan jo edellisinä iltoina.

Tunnen isänä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. En ole tarpeeksi kotona, kotona ollessani en ole tarpeeksi läsnä enkä läsnä ollessani tarpeeksi kyvykäs. En osaa sanoa oikeita sanoja kuolemaa miettivälle viisivuotiaalle, pimeää pelkäävälle kaksivuotiaalle enkä ainakaan pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta ennen kuin lapseni alkavat murehtia sitäkin.

Väsymys on kuitenkin asia, joka on mahdollista ratkaista.

Kun otan vastuuta omasta jaksamisestani arjen keskellä, on helpompi tukea puolisoani tekemään samoin. Sen sijaan, että kilpailemme siitä, kumpi tarvitsee enemmän omaa aikaa (tai vauvaperheissä siitä, kumpi saa istua kauemmin vessassa ovi lukittuna), hyvinvointi perheessä ei ole nollasummapeliä. Uneen panostaminen hyödyttää kaikkia.

Tänä isänpäivänä en pyydä, että minun annetaan nukkua sunnuntaiaamuna pidempään. Isänpäivälahjana itselleni aion mennä ajoissa nukkumaan jo edellisinä iltoina.

Isät (ja äidit) siellä, tekin ansaitsette sen.

Sean Ricks

Kirjoittaja on umpitamperelainen kahden tytön isä, joka harrastaa oluita ja pöytälaatikkorunoutta. Hän juontaa Perjantai-ohjelmaa ja uskoo, että parhaita keskusteluita ei käydä somessa.