Unilääkkeet veivät Raimo Lehtosen tunteet 20 vuodeksi – uni ja nauru palasivat, kun lääkkeet lähtivät

Raimo Lehtonen on elävä esimerkki siitä, että pitkästäkin unilääkekoukusta vieroitus on mahdollista. Useimmilta se onnistuu jopa kuukaudessa – tosin lääkärin ja hoitajan tuella.

unilääkkeet
Unettomuus.
Yle

Pari pilleriä poskeen, johan tulee uni. Niin Raimo Lehtonen ajatteli, kun yhdestä ei ollut apua. Sitten piti ottaa vielä yksi lisää. Lopulta hän söi viisi unitablettia yössä, mutta nukkui silti huonosti.

Lehtonen oli pahasti koukussa. Hän söi myös vaimonsa unilääkkeet, koska omat reseptit eivät enää riittäneet.

Burnout iski

Taustalla oli hektinen arki. Raimo Lehtonen opetti, kirjoitti oppikirjoja, suunnitteli taloja – rakensikin yhtä – ja haali itselleen jatkuvasti lisätöitä. Suunnitelmat pyörivät päässä vielä nukkumaanmenon jälkeen.

Alkoi tuntua siltä, että nukkumaan ei edes kannattanut mennä. Unen etsimiseen tuhraantuva aika oli järkevämpää käyttää tehokkaasti töitä tehden. Tai siltä se ainakin tuntui.

Lehtonen eli ylikierroksilla. Elimistö kesti sitä yllättävän pitkään.

Sitten iski burnout.

Raimo Lehtonen
Kankaanpääläinen Raimo Lehtonen oli unilääkekoukussa yli 20 vuotta.Päivi Meritähti / Yle

Keskittymiskyky ja lähimuisti menivät. Lääkkeet tulivat tilalle.

– Olin koukussa niihin yli kaksikymmentä vuotta. Lääkitys jäi päälle, kun kukaan ei sitä lopettanut, Lehtonen kertoo.

Lehtonen myöntää olevansa itse syypää. Hän pyysi aina lisää unilääkkeitä, koska koki tarvitsevansa niitä. Uni ei vain tullut ilman.

Ei se hyvin tullut lääkittynäkään. Lehtonen heräsi runsaan tunnin välein ottamaan uuden pillerin.

Kunnes kymmenen vuotta sitten hän luki lehdestä unilääkevieroituksesta.

– Päätin taistella ja voittaa sen taistelun, Lehtonen toteaa.

Irti unilääkkeistä

Alku piti ottaa varovasti. Raimo Lehtonen oli syönyt niin paljon lääkkeitä niin pitkään, että pillereitä ei voinut jättää pois kertaheitolla. Ensin piti päästä eroon burnoutin mukanaan tuomista psyykelääkkeistä. Vieroitukseen meni aikaa yhteensä kahdeksan kuukautta, puolikas pilleri kerrallaan.

Lehtonen osallistui lähes sadan muun satakuntalaisen kanssa Satauni-tutkimukseen. Siinä selvitettiin, millainen merkitys lääkäreiden ja hoitajien tuella sekä melatoniinilla on vieroituksen aikana.

Pelkistä unilääkkeistä vieroittuminen onnistui monella hyvinkin lyhyessä ajassa.

– Jopa 76 prosenttia pystyi lopettamaan unilääkkeiden käytön yhdessä kuukaudessa, kun he saivat tukea vieroitukseen, neurologian erikoislääkäri, dosentti Juha Puustinen Porin perusturvakeskuksesta kertoo.

Kaikille muutos ei jäänyt pysyväksi.

Satauni-tutkimukseen osallistuneista kolmasosa pystyi jatkamaan elämäänsä täysin ilman unilääkkeitä, kolmasosa jatkoi satunnaiskäyttäjinä. Melatoniini ei antanut lisäapua vieroitukseen.

– Loppu kolmasosa ei valitettavasti päässyt eroon unilääkkeistä yrityksistä huolimatta kolmessa vuodessa. Tutkimuksessa ei löydetty ennustavia tekijöitä onnistumiselle. Vain korkeampi painoindeksi ennusti huonompaa vieroitustulosta, Puustinen toteaa.

Pää alkoi taas toimia

Merkittävää oli, että unilääkkeistä eroon päässeet kokivat mullistavia muutoksia elämässään. He kokivat vähemmän stressiä ja nukahtaminen oli helpompaa. Unen kestokaan ei kärsinyt.

Unilääkityksen aiheuttamat tasapaino- ja lihasvoimaongelmat korjaantuivat melko nopeasti lääkityksen lopettamisen jälkeen.

– Nämä olivat huikean hienoja löydöksiä, jotka hyväksyttiin julkaistavaksi vertaisarvioituihin kansainvälisiin lääketieteen lehtiin, Juha Puustinen kertoo.

Juha Puustinen katselee tietokonettaan.
Neurologi Juha Puustinen pyrkii ensisijaisesti hoitamaan unettomuutta ilman lääkkeitä.Päivi Meritähti / Yle

Yksittäisiä hyötyjä oli enemmänkin. Kaikki tutkimusryhmässä eivät saaneet muistiaan takaisin, mutta Raimo Lehtonen oli onnekas. Sen todistaa myös viime kuussa tehty muistitesti, josta Lehtonen sai 29/30 pistettä.

Lääkityksen aikana hänen muistinsa oli aivan toista luokkaa. Pahimpina aikoina Lehtonen ei voinut ajaa autoa, koska hän ei muistanut risteyksessä päätä käännettyään, tuliko toisesta suunnasta autoja vai ei.

Lyhytmuisti temppuili muutenkin pahasti. Lehtonen pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa normaalisti, mutta ei muutamaa minuuttia myöhemmin muistanut koko keskustelusta mitään.

– Yhtenäkin päivänä meillä oli vieras neljän tunnin ajan. Hänen lähtönsä jälkeen sanoin vaimolle, että pitäisi sitäkin ihmistä joskus nähdä. Vaimo sanoi, että juurihan hän oli meillä. Minulla ei ollut siitä tietoakaan.

Tunteet palasivat

Muistinmenetyksen taustalla eivät olleet pelkät unilääkkeet, mutta yhdessä psyykelääkityksen kanssa ne jatkoivat mielen turruttamista tarpeettoman pitkään.

Elämä oli yhtä sumua.

Opettajan työt sujuivat rutiinilla, mutta esimerkiksi sivutyönsä rakennussuunnittelijana Raimo Lehtonen joutui lopettamaan. Luovuus kuihtui.

Raimo Lehtonen esittelee maalaustaan.
Raimo Lehtosen koti on täyttynyt viime vuosina maalauksista.Päivi Meritähti / Yle

Lääkityksen lopettamisen jälkeen luovuus palasi yllättävässä muodossa. Nykyään Lehtosen piirustusteline täyttyy taulukankaista. Hän vuodattaa niihin omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, joita vuosien jälkeen jälleen on.

– Lääkittynä en itkenyt enkä nauranut. Onkin uskomatonta tuntea jälleen jotain.

Ilman tukea vaikea onnistua

Tunteista pinnalla oli lääkityksen aikana lähinnä syyllisyys. Raimo Lehtonen tiesi käyttävänsä lääkkeitä väärin.

Hän kävi useiden lääkäreiden vastaanotoilla, mutta koki, ettei saanut kaipaamaansa apua.

Jopa 76 prosenttia pystyi lopettamaan unilääkkeiden käytön yhdessä kuukaudessa.

Juha Puustinen

Lehtonen olisi halunnut selvittää, aiheuttaako joku hänen lääkkeistään unettomuutta sen sijaan, että auttaisi siihen. Tuntui siltä kuin yhden lääkkeen aiheuttamaa oiretta olisi vain hoidettu toisella lääkkeellä. Oireiden taustoja ei selvitetty.

– Ymmärrän toki, ettei lääkäreillä ole aikaa seurata lääkkeiden vaikutuksia jokaisen potilaan kohdalla. Mutta olisin silti kaivannut enemmän panostusta.

Lehtosella oli koko ajan pyrkimyksenä päästä eroon lääkkeistä. Hän päätti itse kirjata joka aamu paperille, miten yö oli mennyt. Hän otti yhtä lääkettä ja kokeili, miten yö sujui sen kanssa. Sitten hän kokeili toista. Hän seurasi tarkkaan, miten mikäkin lääke vaikutti ja millaisia niiden yhteisvaikutukset olivat. Hän ei kuitenkaan tiennyt, miten olisi päässyt lääkkeistä irti kokonaan.

Unettomuuden syy voi jäädä piiloon

Syy univaikeuksiin löytyi vasta lääkevieroituksen loppuvaiheessa. Raimo Lehtonen ihmetteli, miksi hänellä oli jatkuva tarve pyöritellä jalkojaan. Kävi ilmi, että Lehtosella oli levottomat jalat. Oireyhtymään löytyi oma lääke. Jalat rauhoittuivat ja uni tuli.

Monet sairaudet aiheuttavat unettomuutta. Usein itse sairaus jää huomaamatta, kun potilaat eivät osaa sanoittaa oireitaan. He saattavat keskittyä lääkärin vastaanotolla vain seurauksiin eli unettomuuteen. Osin tämä menee lääkärinkin piikkiin.

– Unilääkkeiden määrääminen on hirveän helppoa. Vastaanotolla pitäisi kuitenkin keskittyä enemmän syiden selvittämiseen. Onneksi viime aikoina tähän suuntaan on jo menty, kun lääkärikunnan kriittisyys unilääkkeitä kohtaan on lisääntynyt, Juha Puustinen toteaa.

Hän kokee, että lääkkeettömien hoitojen ja unihygienian arvo on vihdoin oivallettu.

Potilaat tekevät itselleen vain harmia, jos he eivät selvitä unettomuutensa todellista syytä.

Juha Puustinen

Äkkiseltään Puustisen mieleen tulee monta unettomuuden aiheuttajaa, jotka saattavat jäädä huomaamatta joko lääkäriltä tai potilaalta itseltään. Niitä ovat muun muassa erilaiset sydänsairaudet, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, uniapnea, levottomat jalat tai refluksi.

– Ei unilääkettä kannata syödä, jos närästää. Siihen on ihan omat hoitonsa. Potilaat tekevät itselleen vain harmia, jos he eivät selvitä unettomuutensa todellista syytä.

Usko koetuksella

Moni syökin unilääkkeitä tietämättään täysin turhaan. Vieroitus on rankkaa, joten sen aloittaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta.

Raimo Lehtoselta meinasi usko loppua moneen kertaan.

– Kroppa huijasi minua erilaisilla oireilla. Se yritti saada minut ottamaan lisää lääkkeitä. Ymmärrän hyvin, miksi moni ratkeaa. Tiukkaa tekee, kun tietää, että yksi pilleri parantaisi olon nopeasti.

Osa oireista oli samanlaisia kuin burnoutin aikaan. Ellei Satauni-tutkimusta johtanut Ritva Lähteenmäki olisi vakuuttanut Lehtoselle oireiden liittyvän vieroitukseen, olisi hän varmasti luullut romahduksen toistuvan.

Ymmärrän hyvin, miksi moni ratkeaa.

Raimo Lehtonen

Kroppa sekosi vieroituksen aikana monin tavoin. Lehtonen tarvitsi tuekseen ammattilaisen, joka pystyi kertomaan, mitkä oireista liittyivät vieroitukseen, mitkä olivat sen mahdollisia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi keuhkokuume ei parantunut vain kotona kärvistelemällä.

– Otin Lähteenmäkeen yhteyttä aina kun aloin epäillä itseäni. Hänen tukensa oli korvaamattoman tärkeää.

Älä lopeta rytinällä

Harva pääsee unilääkkeistä eroon noin vain. Neurologi Juha Puustinen toivoo, että kaikki lääkityksen lopettamista harkitsevat ottaisivat yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin. Yksilöllisen suunnitelman avulla onnistuminen on todennäköisempää.

– Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin. Jos sen lopettaa kuin seinään, iskevät vieroitusoireet. Ne voivat olla hyvin pahoja. Liian nopeassa vieroituksessa on syytä varautua jopa kouristuksiin, Puustinen toteaa.

Lääkärin kanssa suunnitellulla kuukauden tai kahden mittaisella vähennysohjelmalla lopetus on Puustisen mukaan turvallista.

Ensimmäiset yöt ovat todennäköisesti pahimpia, mutta useimmiten sinnikkyys palkitaan.