Siilihoitajalle on tuotu syksyllä 130 riutunutta piikkipalloa – villieläinten hoito on vapaaehtoisten varassa ja nyt heitä halutaan valvoa

Uusi eläinsuojelulaki on ottamassa loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitolat tarkempaan seurantaan.

Eläinsuojelulaki
Minna Tuupanen pitää sylissään Sakuksi ja Häntiäiseksi nimettyjä siiliä.
Minna Tuupanen on auttanut apua tarvitsevia siilejä viisi vuotta. Hän on opiskellut siilien hoitoa kirjoista, mutta eniten oppia hän kertoo saaneensa kokeneemmilta eläintenhoitajilta.Pauliina Tolvanen / Yle

Outokummussa siilihoitolaa pitävä Minna Tuupanen ei ole tänä syksynä saanut levätä. Elokuun alusta hänen hoiviinsa on tuotu 130 riutunutta siiliä.

Kuivan ja helteisen kesän takia siilien ravintoa eli koppakuoriaisia, etanoita ja matoja on ollut niukalti. Sen lisäksi siilejä on piinannut viheliäisempi vaiva: liki kolmannes hoitolaan tuoduista siileistä kuoli nopeasti ruokinnasta huolimatta.

– Lähetin kahdeksan siiliä tutkittavaksi Eviraan ja syyksi paljastui salmonella, Tuupanen kertoo.

Tuupanen on hoitanut avun tarpeessa olevia siilejä viisi vuotta. Nyt hän jännittää, voiko hän jatkaa, kun uusi eläinsuojelulaki astuu voimaan parin vuoden päästä. Pahimpana pelkona on, että toiminnalle sanellaan niin tiukat ehdot, ettei jatkaminen ole enää mahdollista.

Hyvää tarkoittava ihminen voi tehdä myös hallaa

Uuden eläinten hyvinvointilain yksityiskohtia viilataan parhaillaan eduskunnassa. Jo nyt tiedetään, että uusi laki on nykyistä eläinsuojelulakia täsmällisempi.

Voimassa olevan lain mukaan luonnonvarainen avun tarpeessa oleva nisäkäs tai lintu voidaan ottaa tilapäisesti elätettäväksi sille annettavaa hoitoa varten. Sen tarkemmin laissa ei asiasta lausuta, mistä on aiheutunut ongelmia.

Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat saattaneet pitää luonnonvaraisia eläimiä hoidossa puutteellisin tiedoin ja taidoin ja liian pitkään.

Ihmisellä on valtava halu auttaa, mutta eläimen tulisi aina olla etusijalla.

Tiina Pullola

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullola korostaa, että luonnonvaraisten eläinten hoitaminen vaatii asiantuntemusta, jota tavallisilla kansalaisilla ei yleensä ole. On otettava huomioon eläimen luontaiset tarpeet ja tunnettava taudit. On myös osattava estää eläimen kesyyntyminen.

– Ihmisellä on valtava halu auttaa, mutta eläimen tulisi aina olla etusijalla. Täytyy miettiä, mikä on sen eläimen kannalta järkevää, eikä vain toteuttaa sitä omaa auttamisen halua, Pullola huomauttaa.

Valmisteilla olevan lain mukaan avun tarpeessa olevan eläimen saa jatkossakin ottaa haltuun, mutta vain lyhytaikaisesti. Ensiavun jälkeen eläin on joko vapautettava luontoon tai toimitettava asianmukaiseen hoitolaan.

Jos taas eläintä ei voida auttaa, se pitää lopettaa mahdollisimman pian.

Häntiäiseksi ja Sakuksi nimetyt siilit ovat kerällä hoitajansa kämmenillä.
Häntiäiseksi nimetty siili (vas.) on jo lihonut liki kilon painoiseksi. Sen sijaan Saku-siili on vielä liian pieni, se painaa vajaat 400 grammaa.Pauliina Tolvanen / Yle

Lakiluonnos: luonnonvaraisten eläinten hoitamisesta täytyy ilmoittaa

Merkittävä muutos uudessa laissa on eläinhoitoloille kaavailtu ilmoitusvelvollisuus. Mikäli luonnonvaraisia eläimiä haluaa jatkossa hoitaa, on siitä ilmoitettava.

Näin valvontaviranomaisilla olisi tieto, missä eläinhoitoloita ylipäätään on. Tällä hetkellä sitä ei tiedetä, eikä hoitoloita siksi juuri valvota.

Sen sijaan tarkkoja tilavaatimuksia tai hoitajille asetettuja pätevyysehtoja ei lakiin suunnitella.

– Tietysti on huolehdittava, että yleiset eläinsuojeluvaatimukset täyttyvät. Lisäksi lainsäädäntöä voidaan tarvittaessa täsmentää, erityisasiantuntija Tiina Pullola huomauttaa.

Yksi syy, miksi lakiin ei haluta tarkkoja vaatimuksia on se, ettei niiden laatiminen ole helppoa. Suomessa ei esimerkiksi ole virallista koulutusta, jolla voisi pätevöityä siilien hoitajaksi.

Häntiäiseksi nimetyn siilin asuinlaatikko. Taustalla Minna Tuupainen laittaa siiliä toiseen laatikkoon.
Minna Tuupasen hoitolassa siilit keräävät voimia omissa laatikoissaan. Kun siilit ovat kunnossa, ne palautetaan sinne, mistä ne on löydetty.Pauliina Tolvanen / Yle

"Voisin hyvin tehdä tätä työkseni"

Outokummun siilihoitolaan tuoduista 130 hoidokista on marraskuussa elossa vajaa puolet. Osa siileistä on jo palautettu luontoon, osa horrostaa hoitolan tai sijaishoitajien pihamaalla, osa lihottaa vielä itseään kanalaan rakennetussa siililässä.

Minna Tuupanen nostaa tottuneesti Sakuksi nimetyn siilin keittiövaa'alle. Tulos on vajaat 400 grammaa ja se on liian vähän näin marraskuussa. Siilin pitää painaa lähemmäs kilon, jotta se selviää talven yli horroksessa. Siksipä Saku nostetaan takaisin kuivikkeella vuorattuun muovilaatikkoon.

– Minähän en ole eläintenhoitaja, olen lastentarhanopettaja. Olen opiskellut siilien hoitoa kirjoista ja saanut evästystä kokeneemmilta hoitajilta. Teen myös yhteistyötä eläinlääkäreiden kanssa, heiltä saa lääketietoutta, Minna Tuupanen kertoo.

Jos lakiin kirjattaisiin tarkkoja ehtoja tiloille tai pätevyydelle, olisi Tuupanen valmis ne täyttämään. Yhdellä ehdolla.

– Jos siihen saisi tukea. Voisin hyvin tehdä tätä työksenikin.

Siilihoitolan pihamaalla on siilien horrospesien edessä siilivaara-liikennemerkki.
Siilihoitolan pihamaalla on oma alue siilien horrospesille. Minna Tuupanen kutsuu sitä siilicampingiksi.Jeremias Perätalo / Yle

Eläimen saama apu riippuu siitä, missä satutaan olemaan

Suomessa avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoito on pitkälti vapaaehtoisten vastuulla. Tällä hetkellä valtion tukea saavat vain Korkeasaari ja Pyhtään lintuhoitola, jonka jatko on vaakalaudalla.

Valtion suunnitelmissa on jakaa ensi vuonna rahaa useammalle hoitopaikalle. Lisää rahaa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan sama summa jaettaisiin useamman hoitolan kesken.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on vuosia ajanut Suomeen valtion varoin rahoitettua hoitolaverkostoa. Nyt apu jakautuu epätasaisesti.

Yhdistyksen eläinsuojeluneuvojat kiertävät ympäri Suomen hakemassa loukkaantuneita eläimiä ja tarvittaessa auttavat niiden lopettamisessa. Osa neuvojista myös kuntouttaa loukkaantuneita eläimiä.

– Mutta etäisyydet ovat paikoin todella pitkiä, SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli huomauttaa.

Jos ajaa pienen oravan yli, sen pystyy lopettamaan. Mutta jos kyseessä on isompi eläin, ei sitä enää lopeteta omin avuin.

Kati Pulli

Hänen mukaansa kattava verkosto olisi tarpeen, sillä ihmiset törmäävät jatkuvasti vaikeisiin tilanteisiin.

– Lain mukaan ihmisellä on vastuu auttaa, mutta eri asia on, miten hyvin eläintä pystyy auttamaan. Jos ajaa pienen oravan yli ja se jää kitumaan, sen pystyy lopettamaan ilman, että aiheuttaa enempää kärsimystä. Mutta jos kyseessä on isompi eläin, ei sitä lopeteta omin avuin, Pulli havainnollistaa.

Tässä kohtaa uusi eläinten hyvinvointilaki tulee vastaan. Maakunnalle on tulossa velvollisuus järjestää eläinlääkäriin tuotujen, kärsivien luonnonvaraisten eläinten lopettaminen.

Mutta valtion varoin tuettuja hoitoloita ei ole tulossa. Näin ollen eläinten, jotka olisivat vielä kuntoutettavissa, kohtalo riippuu siitä, missä päin Suomea ne sattuvat olemaan.

Minna Tuupanen seisoo pihamalle rakennetun siilin horrospesän vieressä.
Siili on erakko, minkä takia jokainen eläin tarvitsee oman horrosaitauksen ja pesän.Jeremias Perätalo / Yle

Vapaaehtoiset tekevät tuhansia tunteja ilmaiseksi

Virallisen hoitolaverkoston kalleus on toinen syy, miksi lakiin ei haluta kirjata vapaaehtoisille liian tiukkoja vaatimuksia. On parempi, että maassa on edes vapaaehtoisten ylläpitämiä hoitoloita kuin ei hoitoloita laisinkaan

Minna Tuupanen on tänä syksynä huolehtinut siileistä siinä määrin, että perhe on tahtonut jäädä kakkossijalle.

– Perhettä harmittaa, kun äiti on illat siililässä. Mutta siilit ovat yöeläimiä, enkä halua häiritä niitä päivällä, Tuupanen sanoo.

Tuupanen tunnustaa, että hänessä on maailmanparantajan vikaa, mutta pelkästä auttamisen halusta ei ole kyse. Tuupanen katsoo, että ihmisillä on velvollisuus auttaa.

Minna Tuupasen mukaan siilin kuuluu olla kunnon limppu.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitossa ollaan samaa mieltä. Apua tarvitsevia eläimiä ei tule jättää pelkästään luonnon hoidettavaksi, koska iso osa eläinten kohtaamista ongelmista on ihmisen aiheuttamia.

– Ei ole kyse siitä, että mennään metsään etsimään sairaita eläimiä, Kati Pulli huomauttaa.

Sen sijaan hirvi on saattanut sotkeutua muoviin, kettuemo jäädä auton alle tai joutsen lentää sähkölinjaan.

Myös siilien elinpiiri on kaventunut ihmisen takia, eikä auton alle jäänyt siili ole harvinaisuus. Minna Tuupanen haluaa osaltaan huolehtia, että siilejä on Suomessa myös jatkossa.

– Pahin uhkakuva on, ettei meillä ole 50 vuoden kuluttua siilejä. Eikä se ole ainoa eläinlaji. Me ihmiset olemme aika kamalia.