Espoolainen lapsiperheyhteisö jakaa talon ja auton – Kommuuni lievittää yksinäisyyttä ja voi toimia jopa perheen korvikkeena

Seitsemän aikuisen ja kahden lapsen yhteiselo espoolaisessa yhteisössä on sopuisaa ja toisinaan äänekästä.

Perjantai
Perjantai-dokkari: Koti kommuunissa
Perjantai-dokkari: Koti kommuunissa

Espoolaisessa kommuunissa kengät pitää jättää visusti eteisen oven taakse turvaan.

Juulia Järvenpään 1-vuotias poika nimittäin rakastaa kenkiä. Ensialkuun Järvenpää harmistui, kun toiset asukkaat pyysivät häntä siivoamaan lapsen levittelemät kengät takaisin paikoilleen. Tuli tunne, että lapsen ei anneta leikkiä.

– Täällä olen oppinut vastaanottamaan kritiikkiä. Hetken mietittyäni tajusin, että eihän se ole ollenkaan kohtuuton pyyntö, Järvenpää sanoo olohuoneen sohvalla.

Järvenpää haaveili lapsiperheyhteisössä asumisesta jo ennen raskautta. Hänen lapsensa lisäksi yhteisössä asuu 2-vuotias Valo-poika.

– En tiedä saanko koskaan toista lasta, mutta poikani saa kuitenkin elää kodissa, jossa on toinenkin lapsi. Minusta on myös suuri etu, että lapsella on monta turvallista aikuista arjessa, Järvenpää sanoo.

Lasten ruokailuhetki kommuunissa.
Juulia Järvenpään (oik.) välipalalla poikansa sekä Riika Lindholmin ja tämän lapsen kanssa.Matias Väänänen

Talon vanhin asukas on äitihahmo

Alakerran äänet, lasten huuto ja keittiön kolina kantautuvat Tuula Andersinin huoneeseen. Ne eivät kuitenkaan häiritse Andersinin keskittymistä.

Hän istuu suuressa vaaleassa nojatuolissa ja kutoo sukkaan kantapäätä.

Pian 60 vuotta täyttävästä Andersinista tulee väkisin mieleen lempeä isoäiti. Vähän sellainen rooli hänellä taitaa talossa ollakin.

– Minä olen sellainen äitityyppi, enkä yritä kasvaa siitä pois. Aistin herkästi ilmapiiriä ja yritän pitää huolta lähimmäisistäni siinä määrin, mitä osaan, Andersin sanoo.

Tuula Andersin omassa huoneessaan
Tuula Andersin nauttii talon hälinästä, mutta viettää myös paljon aikaa omassa huoneessaan.Matias Väänänen

Suurin osa meistä asuu yksin

Andersin on muiden kommuunin asukkaiden tavoin poikkeus. Nykypäivänä yhteisöasuminen on nimittäin Suomessa harvinainen asumismuoto.

Yhteisöllisiä ovat lähinnä hoitokodit ja asuntolat, mutta yhteisöasumisen vaihtoehto muiden asumismuotojen rinnalla puuttuu. (siirryt toiseen palveluun)

Ennen asunto saattoi pitää sisällään tiiviin yhteisön, mutta nykyään suurin osa meistä asuu yksin tai korkeintaan kaksin. Muiden kuin perheen kanssa ei yleensä asuta, sillä syvälle suomalaiseen kulttuuriin oon piirtynyt käsitys ydinperheestä asumisen perusyksikkönä.

Vuonna 2016 kaksin tai yksin asuvia aikuisia oli 2,8 miljoonaa eli 66 prosenttia väestöstä.

Tilastokeskuksen vuositilastoista selviää, että keskimääräinen asuntokunnan koko on pienentynyt Suomessa poikkeuksetta vuodesta 1987 lähtien.

"Kommuuni on tavallaan perheen korvike."

Tuula Andersin

Yksin eläminen on maailmanlaajuinen trendi. Suomessa ilmiötä on selitetty muun muassa suurten ikäluokkien vanhenemisella. (siirryt toiseen palveluun)

Puolison kuolema, lasten poismuutto ja avioerot sysäävät ihmiset helposti yksineläjiksi.

Andersinin lasten omilleen muutto ja parisuhteen päättyminen ajoivat etsimään uutta asumisratkaisua. Hän ei halunnut jäädä yksin. Koko elämänsä hän oli ollut kaikenikäisten ihmisten ympäröimänä.

– Kyllä tämä kommuuni on tavallaan perheen korvike. Elämäntilanteen muututtua yksin asuminen tuntui jotenkin tylsältä, Andersin sanoo.

Pariskunta saa kommuunissa omaa rauhaa

Andersin seinän takana majailevat Valtteri Laine ja Sohvi Valkonen ovat kommuunin tuoreimmat asukkaat. He muuttivat taloon pari kuukautta sitten.

Valkonen pänttää ruskealla sohvalla vastamelukuulokkeet korvillaan ja Laine näpyttää koodia tietokoneella.

"Minulle tämä on vain järkevä insinööriratkaisu."

Valtteri Laine

Laine kertoo olevansa huolissaan siitä, että ihmisillä on kommuuniasumisesta jotenkin henkinen tai uskonnollinenkin kuva.

– Minulle tämä on vain järkevä insinööriratkaisu. Ei tarvitse olla henkinen, riittää, että on hyvä tyyppi, Laine sanoo.

Kommuunin tuoreimmat asukkaat Sohvi Valkonen ja Valtteri Laine
Sohvi Valkonen ja Valtteri Laine eivät kaipaa takaisin kaksioon.Matias Väänänen

Valkonen kertoo pariskunnan sopeutuneen hyvin yhteisöelämään. Kumpikaan ei haikaile takaisin kaksioon. Oma huone on heidän kahden tilaansa, jossa he saavat olla rauhassa.

– Jos täältä joskus muuttaa pois, niin pitää varmaan perustaa oma kommuuni, Laine nauraa.

Lapsiperhe-elämän seuraaminen lähietäisyydeltä on ollut parille avartava kokemus, sillä ensimmäistä kertaa he jakavat kodin myös lasten kanssa. Taaperoiden kehittyminen silmissä on hämmästyttänyt heitä.

– Toinen lapsista on tämän kahden kuukauden aikana käytännössä oppinut puhumaan, Valkonen sanoo.

– Vaikeinta on ollut muistaa, että lapsilla on päiväunet kello 12-14 ja silloin täytyy olla ihan hiljaa, Laine jatkaa.

Perustaja pitää yhteisöelämää henkisenä harjoituksena

Pohjakerroksessa Riika Lindholm on juuri saanut Valo-pojan tuuditettua päiväunille. Hän kapuaa portaat ja istahtaa keittiön pöydän ääreen.

Lindholm nappaa jääkaapin “Yhteiset”-hyllyltä pullon kombuchaa ja kaataa lasillisen. Viereisen kaapin oveen on kiinnitetty siivousvuorot.

Lindholm on perustanut kommuunin neljä vuotta sitten. Sitä ennen hän etsi sopivaa taloa parin vuoden ajan.

– Tämäkään ei ole ihan täydellinen, sillä tämä on suunniteltu yhden perheen asuttavaksi, Lindholm sanoo.

Riika Lindholm
Riika Lindholmin mielestä on lasten ja aikuisten etu, että kotona asuu paljon eri-ikäisiä ihmisiä.Matias Väänänen

Alun perin pelkästään aikuisille tarkoitettu yhteisö muuttui lapsiperheyhteisöksi, kun Lindholm reilu kolme vuotta sitten huomasi olevansa raskaana.

Alussa asukkaiden vaihtuvuus oli suuri, mutta nyt yhteisö elää rauhallisempaa jaksoa.

– Tämä ei ole aina kauhean helppoa, mutta yhteisöasuminen kannattaa ottaa henkisenä harjoituksena. Täällä jokaisella on mahdollisuus kasvaa ihmisenä.

Riika Lindholm imettää poikaansa
Riika Lindholm perusti aikuisten yhteisön, joka muuttui lapsiperheyhteisöksi, kun hän sai pojan.Matias Väänänen

Introvertti viihtyy ihmisten ympäröimänä

Ulko-ovi käy, kun Marko Lavikainen saapuu töistä kotiin. Lavikainen kulkee työmatkat autollaan, joka on myös muiden yhteisön asukkaiden käytössä.

– Jo ennen yhteisöön muuttamista tajusin, että tarvitsen auton päästäkseni hyvin töihin. Siinä samalla tajusin, että voin ihan hyvin jakaa auton muiden kanssa.

Lavikainen hoitaa auton tankkauksen ja huollot. Muut asukkaat merkkaavat ajamansa kilometrit vihkoon, josta Lavikainen ne laskee ja laskuttaa.

Marko Lavikainen
Marko Lavikainen nauttii siitä tunteesta, että talossa on muitakin ihmisiä.Matias Väänänen

Marko Lavikaisen mielestä hänen kaltaisensa introvertin on helppo asua yhteisössä, sillä ihmisten kohtaaminen tapahtuu siellä luonnostaan.

Yhteisössä asuminen lievittää Lavikaisen mukaan myös merkittävästi yksinäisyyden tunnetta.

– Nautin siitä tunteesta, että kotona on lähes aina joku toinenkin. On myös sellaisia harvoja tilanteita, jolloin talo tyhjenee ja silloin tuntuu, että tämä on kokonaan minun, voin tehdä mitä haluan, Lavikainen nauraa.

Perjantai-dokkari Koti kommuunissa näyttää, miten arki sujuu espoolaisessa yhteisössä, jossa asukkaiden ikähaarukka on 1-vuotiaasta kuusikymppiseen. Katso dokkari Areenassa tästä.

Perjantaissa 9.11. käsitellään tulevaisuuden asumista. Miten asumme huomenna? Kommuuni, älylukaali vai vuokrakoti? Kaupungistuminen, yksin asumisen lisääntyminen, perhekoon pieneneminen, työn murros ja ilmastonmuutos muovaavat tulevaisuuden kaupunkia. Murtuuko omistusasumisen hegemonia? Perjantain vieraina asuntoministeri Kimmo Tiilikainen, asuntosijoittaja Jaakko Sinnemaa ja tulevaisuudentutkija Aleksi Neuvonen.

Lue myös:

Asumisen asiantuntija: tulevaisuudessa asunnot ovat pienempiä, aikaa vietetään yhteistiloissa ja talojen katoilla kasvatetaan ruokaa

Hippipari rakentaa rauhan ja rakkauden vanhuskommuunia – joka kolmas ikäihminen kiinnostunut yhteisöasumisesta

Yhteisöasuminen – tulevaisuuden asumismuoto?