Suomessa vierailee sunnuntaina yksi maailman parhaista orkestereista, mutta miten orkesterin hyvyyttä mitataan?

Kriitikot valitsivat Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin maailman parhaaksi kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2015 Berliinin filharmonikot nappasivat sumein perustein annetun tittelin.

Concertgebouw
Yhteissoittokyky on Concertgebouw-orkesterin laadun tae.
Yhteissoittokyky on Concertgebouw-orkesterin laadun tae.Anne Dokter / Royal Concertgebouw Orchestra

Mikä on paras sinfoniaorkesteri maailmassa?

Siinä kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Silti monelta sellainen tulee kuin kuin tykin suusta, minultakin.

Berliinin filharmonikot.

Näin vastaamalla ei ole kaukana totuudesta, ja samalla saa hyväksyvää myhäilyä klassisen musiikin ammattilaisilta ja harrastajilta.

Yhtä lailla "oikea" vastaus on Amsterdamin kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri tai Wienin filharmonikot.

Se oli kolmen kärki, kun klassisen musiikin alalla arvostettu Gramophone-lehti julkaisi kansainvälisen kriitikkokyselyn tulokset (siirryt toiseen palveluun) kymmenen vuotta sitten.

Parhaaksi valittiin Concertgebouw, toiseksi Berliinin filharmonikot ja kolmanneksi Wienin filharmonikot.

Bachtrack-verkkojulkaisu teki vastaavan vertailun (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2015. Samat orkesterit olivat kolmen parhaan joukossa, mutta järjestys oli muuttunut. Berliiniläiset olivat ykkösiä, amsterdamilaiset kakkosia.

Millisekuntien epäsynkka lisää tehoa

Sinfoniaorkesterin taso selviää käymällä konsertissa, mutta kokemus on subjektiivinen.

Hyvänä esimerkkinä mainittakoon soiton tarkkuus. Huippuorkesterin musiikki on hengittävää mutta ryhdikästä. Yhtäaikaisuudesta syntyvä soinnin muhkeus on valttia.

Konserttisalissa yhtäaikaisuuden käsite muuttuu kimurantiksi.

Kun Aalto-yliopiston työryhmä muutama vuosi sitten tutki eri konserttisalien akustiikkaa kaiuttimista simuloidulla orkesterilla, sointi avautui muhkeimmilleen säätämällä soitinryhmien ajoituksia toisistaan poikkeaviksi.

Millisekunneissa laskettava epäsynkka lisäsi musiikin "tehoa".

Kriitikko ei näitä millisekunteja konsertin aikana laske. Sen sijaan kysymys on siitä, kuinka hyvin kapellimestari ja etenkin orkesteri tuntevat konserttisalin metkut ja osaavat käyttää akustiikkaa yhdessä hyväkseen.

Lopputulokseen vaikuttavat siis soittajien reagointikyky ja yhteispeli, kapellimestarin taito elää orkesterin mukana ja tukea sitä sekä valtava määrä muita tekijöitä.

Musiikista syntyvä kokemus konserttisalissa on siis kaikkea muuta kuin laskettavissa olevaa matematiikkaa.

Amsterdamilaisorkesterin nimessä oleva concertgebouw-sana tarkoittaa konserttitaloa. Orkesterin kotisalia pidetään loistavan akustiikkansa vuoksi yhtenä maailman parhaista. Se avattiin orkesterin perustamisen yhteydessä vuonna 1888.
Amsterdamilaisorkesterin nimessä oleva concertgebouw-sana tarkoittaa konserttitaloa. Orkesterin kotisalia pidetään loistavan akustiikkansa vuoksi yhtenä maailman parhaista. Se avattiin orkesterin perustamisen yhteydessä vuonna 1888.Anne Dokter / Royal Concertgebouw Orchestra

Suomalaiskapellimestari mukana kiertueella, mutta ei Suomessa

Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri konsertoi sunnuntaina Helsingin Musiikkitalossa, kapellimestarina on belgialainen Philippe Herreweghe. Ohjelmassa on Weberiä, Beethovenia ja Brahmsia.

Kiertueen vaihtoehtoisen ohjelmiston konsertit johtaa venäläissyntyinen suomalaismaestro Dima Slobodeniouk. Hän astuu kapellimestarin korokkeelle muun muassa perjantaina Tallinnassa ja maanantaina Göteborgissa.

Slobodeniouk on jo kiertueen aikana johtanut muutaman konsertin Concertgebouw'ta. Kysytään siis häneltä, onko orkestereiden paremmuusjärjestyksen listaamisessa järkeä.

– Itselleni se olisi hyvin vaikeaa, ja kuitenkin työskentelen eri orkestereiden kanssa joka viikko. Kriteereitä on niin monia. Orkestereilla on vahvoja osa-alueita ja tilanne elää koko ajan. Mielenkiinto on juuri siinä, ettei mikään ole pysyvää.

Sen Slobodeniouk myöntää, että Concertgebouw-orkesterissa on jotain erityistä. Hänenkin mielestään kysymys on siis maailman huippuorkesterista.

– Kapellimestarin näkökulmasta tämä orkesteri on kuin yksilö. Muusikot toimivat saumattomasti keskenään ja tarjoavat harjoitusprosessin aikana musiikillisia ratkaisuja kapellimestarille. Siitä syntyy vuoropuhelu, jossa se energia, joka lähtee kapellimestarilta orkesteriin, palautuu voimakkaana takaisin.

Prosessia Sinfonia Lahden ylikapellimestari kuvailee mahtavaksi.

– Se ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikki tapahtuisi kuin itsestään. Sellainen olisi äärimmäisen tylsää. Tarvitaan kovaa työtä ja paljon harjoittelua.

Yksi huippuorkestereille yhteinen tekijä on vaikuttava historia. Kiinnostava menneisyys luo odotuksia tulevaan. Slobodenioukin mukaan historia kuuluu myös soitossa.

Hänen johtamissaan kiertuekonserteissa kuullaan muun muassa Richard Straussia (1864–1949), jonka musiikkia juuri Concertgebouw on aikanaan paljon kantaesittänyt.

– Huomasin, että vaikka ihmiset ovat vaihtuneet, traditio on säilynyt, eikä se ole mikään taulu seinällä, vaan elävä. Vanhan tammen juuret ovat olemassa, vaikka uusi puu on kasvamassa. Se on tässä rikkain kokemus, Slobodeniouk ylistää.

Kapellimestarilla on väliä

Osa maailmanluokan orkestereiden laadusta on luotu mielikuvamarkkinoinnilla, osa kokonaiskuvasta kehittyy orkestereita johtavien kapellimestareiden karisman ja muusikkouden mukana.

Ketään ei yllätä, että huippuorkestereille tahtipuikkoa heiluttavat, ja ovat heiluttaneet, huippukapellimestarit.

Berliinin filharmonikkojen johtajana tänä vuonna aloittanut Kirill Petrenko seuraa maailman parhaina pidettyjä kapellimestareita, kuten Herbert von Karajania, Claudio Abbadoa, Sir Simon Rattlea.

Vuonna 1888 perustetulla Concertgebouw'lla on historiansa aikana ollut vasta kahdeksan ylikapellimestaria, viimeisimpinä huippunimet Riccardo Chailly, Mariss Jansons ja Daniele Gatti.

Särö jatkumoon syntyi keväällä, kun Gatti irtisanottiin tehtävästään käytöksensä vuoksi. Slobodeniouk ja Herreweghe valittiin paikkaamaan Gattia syksyn kiertueella.

Concertgebouw-orkesteri
Anne Dokter / Royal Concertgebouw Orchestra

Paikallinen saattaa kuulostaa paremmalta

Myös sijainti ratkaisee. Paikallinen bändi saattaa kuulostaa etäistä ja uutta tuttavuutta paremmalta.

Kun maailman parasta orkesteria haetaan kysymyksiin ja vastauksiin erikoistuneella Quora-sivustolla (siirryt toiseen palveluun), yhdysvaltalaisorkesterit dominoivat listoja, sillä valtaosa sivuston kävijöistä on sieltä kotoisin.

Eivät he kaukana "totuudesta" ole.

Gramophone-lehden listauksessa paras yhdysvaltalaisorkesteri, Chicagon Sinfoniaorkesteri, on sijalla viisi. Edellä ovat jo mainittu kolmen kärki sekä Lontoon Sinfoniaorkesteri. Kymmenen parhaan joukossa on yhteensä kolme yhdysvaltalaisorkesteria.

Kuka tietää, vaikka listaus hieman suosisi eurooppalaisia?

Varmaa on, että mantereiden välillä tasoerojen laskeminen sumenee entisestään. Harva ylipäänsä kuulee konsertteja eri puolilla maapalloa säännöllisesti. Mielikuvien merkitys korostuu.

Yksikään suomalaisorkesteri ei ole maailman parhaiden orkestereiden listauksissa mukana, vaikka esimerkiksi Gramophone-palkinto meni vastikään Radion sinfoniaorkesterin levytykselle.

Varmaa on, että suomalaisorkesterit tarjoavat omissa kaupungeissaan huippulaatua. Moni on parhaana päivänään maailmanluokkaa.

– Mitä korkeammalle tasossa mennään, sen paremmin taso säilyy päivästä riippumatta. Silloin ekstralataus on kirsikka kakun päällä, Dima Slobodeniouk muotoilee.