Egyptin vallankumouksen rock-ikoni Ramy Essam ei voi palata kotiin: "Suomessa voi sanoa mitä vain, mutta ihmiset eivät sano juuri mitään"

Don Johnson Big Bandin uudella levyllä esiintyy yksi Egyptin kansannousun näkyvistä hahmoista: muusikko Ramy Essam, jonka kotimaassa runo voi viedä vankilaan. Siksi hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät käytä ilmaisunvapauttaan.

Don Johnson Big Band
Tommy Lindgren ja Ramy Essam
Don Johnson Big Bandin Tommy Lindgreniä ja egyptiläisrokkari Ramy Essamia yhdistävät sekä aktivismi että musiikki.Petteri Sopanen / Yle

Se oli Ramy Essamin elämän hienoin hetki.

Sadattuhannet mielenosoittajat Tahririn aukiolla yhtyivät lauluun, kun hän esitti kappalettaan Irhal (siirryt toiseen palveluun) tammikuussa 2011. Se oli lähtökäsky Egyptiä rautaisin ottein 30 vuotta hallinneelle presidentti Hosni Mubarakille.

Arabikevään egyptiläisaktivistit tunsivat, että kaikki on mahdollista. Hetken aikaa olikin. Paine kasvoi, muutosta oli ilmassa, Mubarak erosi.

– Ihmisten voima oli uskomaton, me olimme kuin yksi käsi. Maassa, jossa ei ollut minkäänlaista vapautta, alettiin ensimmäistä kertaa käsittää, mitä vapaus tarkoittaa ja miltä se tuntuu.

Optimismi sai kuitenkin nopeasti pampusta. Valta vaihtui moneen kertaan, ja päätyi lopulta armeijalle. Mielenosoitukset tukahdutettiin väkivalloin. Myös kansannousun yhdeksi ikoniksi noussut Essam on kertonut kokemastaan kidutuksesta muun muassa CNN:llä (siirryt toiseen palveluun). Häntä hakattiin kepeillä, hänen hiuksensa leikattiin ja häntä ammuttiin etälamauttimella.

Sekavien poliittisten käänteiden jälkeen Egyptin ihmisoikeustilanne on mahdollisesti jopa huonompi kuin ennen vallankumousta.

Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat maassa olevan jopa 60 000 poliittista vankia.

Ramy Essam tuli Helsinkiin vuoden 2014 lopussa työskentelemään Artists at Risk -projektin Safe Haven (siirryt toiseen palveluun) -turvaresidenssissä. Sen jälkeen hän on elänyt Suomen ja Ruotsin välillä.

Kotiin hän ei voi palata.

Jos hän palaisi, hänestä tulisi yksi poliittinen egyptiläisvanki lisää.

Helmikuussa näytösluontoisten presidentinvaalien alla Essam julkaisi kappaleen Balaha. Siinä kritisoidaan (siirryt toiseen palveluun) Egyptin hallintoa ja kuluneiden neljän vuoden politiikkaa.

Laulun sanat kirjoittanut runoilija Galal El-Behairy joutui vankilaan. Heinäkuussa hänet tuomittiin sotaoikeudessa sakkoihin ja kolmen vuoden vankeuteen armeijan pilkkaamisesta ja valeuutisten levittämisestä. Syynä oli El-Behairyn julkaisematon runokokoelma The Finest Women On Earth, jonka yksi runo Balaha on.

Balahaan liittyen El-Behairya odottavat vielä toiset syytteet siviilioikeudessa. Samaan oikeusjuttuun liittyen myös Essamista on annettu pidätysmääräys. Egyptissä hänet otettaisiin kiinni jo lentokentällä.

– Unelmani kotiinpaluusta on riistetty. Vielä ennen Balahan julkaisua puhuin siitä, että palaan. Enää se ei ole mahdollista, vaikka haaveilen siitä edelleen. Nyt kuitenkin olen täällä. Elämä on ollut aika hankalaa esimerkiksi siksi, että Egypti kieltäytyi myöntämästä minulle uutta passia.

Onneksi musiikkia voi onneksi tehdä missä tahansa. Vaikka Helsingissä, yhdessä Don Johnson Big Bandin kanssa.

Ramy Essam
Ramy Essam etsii lauluilleen uusia runoilijoita. -Olen kirjoittanut itse alle kymmenen kappaletta. Säveltäminen on se, mitä teen. En ikinä voisi lopettaa musiikin tekemistä, en osaa edes kuvitella, mitä muuta tekisin.Petteri Sopanen / Yle

Pelko hiljentää ihmiset

Joskus ihmisten välillä kaikki naksahtaa kohdalleen jo ensimmäisellä tapaamisella.

Sillä tavoin kävi Don Johnson Big Bandin nokkamiehelle Tommy Lindgrenille ja Ramy Essamille.

Miehet esiintyivät kesällä yhdessä sananvapausjärjestö PENin (siirryt toiseen palveluun) Ilmaisunvapausklubilla. Ystävyys sinetöitiin jo ensimmäisissä treeneissä. Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, Lindgren tunsi Essamin historian, mutta ei tämän musiikkia.

– Meillä on samat arvot ja taustaa aktivismissa, joten ihmisyyden tasolla yhteys oli ilmeisen helppo löytää. Meillä klikkasi saman tien myös musiikillisesti. Tiesi heti, että tästä syntyy ystävyys ja hienoa musiikillista yhteistyötä, muistelee Lindgren.

Artistit miettivät ihan liikaa ennen kuin saavat suunsa auki tärkeistä asioista, ja sensuroivat itseään, etteivät ärsyttäisi ketään.

Ramy Essam

Hyväntekeväisyyskeikan jälkeen Lindgren lähetti Essamille kaksi lähes valmista kappaletta kuunneltavaksi. Hän halusi rokkarin mukaan Don Johnson Big Bandin Physical Digital -albumille – yhtyeen ensimmäiselle levylle kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen.

– Tajusin heti, että Ramylla on todella uniikki soundi, vahva ääni ja läsnäolo. Me työstettiin silloin kahta albumiamme, joista ensimmäinen oli jo pitkälle muotoutunut. Halusin tietää, innostuisiko Ramy tästä musiikista.

Ja innostuihan Essam.

– Rakastan hip hopia tosi paljon! Joskus räppään itsekin, mutta en voi kutsua itseäni räppäriksi, koska en kirjoita itse sanoituksia. Olen ennenkin tehnyt yhteistyötä räppäreiden kanssa, joten yhteistyö oli luontevaa.

Essam tuli elokuussa Kaapelitehtaalle bändin studiolle. Lähes saman tien äänitettiin arabiaksi ja englanniksi esitetty Silent City. Essam sävelsi kertosäkeen Lindgrenin tekemään kappaleeseen, ja laulun teemaa muokattiin Essamin ystävän Amgad El-Qahwagin kirjoittaman runon mukaiseksi.

Arabiankieliset sanat kuvaavat sitä, miten mädännäinen hallinto ja diktatuuri tappavat toivon ja vaientavat ihmiset – eikä ainoastaan Egyptissä.

– Runossa vaelletaan kaupungissa, jossa kaikki vaikenevat, vaikka näkevät asioiden olevan päin helvettiä. Ihmiset eivät valita, vaan hyväksyvät tilanteen, sillä he elävät pelossa. Heillä ei ole mahdollisuutta ilmaista itseään, Essam kuvailee.

Hänen on hyvin vaikea ymmärtää sitä, miksi myös ne ihmiset, joilla on vapaus sanoa, vaikenevat. Miksi Suomessa on niin hiljaista?

Tommy Lindgren
- Meillä ei ole mitään mahdollisuutta itse vaikuttaa siihen, millaiseen yhteiskuntaan satumme syntymään. Tapasin 27-vuotiaana kaksi ikäistäni tiibetiläisnunnaa. He olivat viettäneet vuosia elämästään vankilassa. Oman elämän vertaaminen heidän kokemuksiinsa tuntui lähes mahdottomalta, kertoo Lindgren.Petteri Sopanen / Yle

Kuollutta runoilijaa ei voi pidättää

Silent City on ainoa virallinen julkaisu, jonka Ramy Essam on tänä vuonna tehnyt. Musiikillisesti vuosi on ollut hänen elämänsä hiljaisin.

Valmiina olisi kokonainen masteroitu albumillinen omaa musiikkia, mutta sen julkaiseminen on luultavasti liian vaarallista. Ei Essamille itselleen, eikä levyllä soittaville suomalaismuusikoille, mutta sanoituksia tehneille egyptiläisrunoilijoille kyllä.

– On pakko ajatella heidän turvallisuuttaan, sillä on mahdollista, että ihmiset joutuvat vankilaan musiikkini takia. On etsittävä uusia kirjoittajia Egyptin ulkopuolelta. Ehkä pitää tehdä jotain yhtä aikaa huvittavaa ja surullista: pitää kääntyä kuolleiden runoilijoiden puoleen. Heitä ei enää voi pidättää.

Essamista on huikeaa, miten monet vainotut taiteilijat diktatuureissa ovat valmiita riskeeraamaan oman turvallisuutensa päästäkseen sanomaan sanottavansa.

Ehkä pitää kääntyä kuolleiden runoilijoiden puoleen. Heitä ei enää voi pidättää.

Ramy Essam

Suomessa hän on tavannut hyvin vähän artisteja, jotka tarttuisivat hanakasti poliittisiin kysymyksiin tai yhteiskunnan epäkohtiin.

– Täällä voi sanoa mitä vain, mutta ihmiset eivät sano juuri mitään. Se on todella surullista, kun miettii, paljonko maailmassa on ihmisiä, jotka janoavat samanlaista vapautta.

Jos suomalainen yhteiskunta on jo niin täydellinen, että siitä ei keksi parantamisen varaa, voisivat taiteilijat etsiä aiheet kotimaan rajojen ulkopuolelta. He voisivat vaikka tukea ihmisten kamppailuja jollain toisella maailman kolkalla, Essam ehdottaa.

– Mielestäni artistit täällä miettivät ihan liikaa ennen kuin saavat suunsa auki tärkeistä asioista, ja usein sensuroivat itseään, etteivät ärsyttäisi ketään.

Ramy Essam
- Elämäni on nyt Suomessa, ja olen siitä onnellinen. En kuitenkaan suunnitellut, että tässä kävisi näin. Uskoin pitkään, että voin palata Egyptiin, sanoo Essam.Petteri Sopanen / Yle

"On turhaa valittaa sensuurista maassa, jossa sitä ei ole"

Don Johnson Big Band on Essamille luonteva kumppani, sillä yhtye ei ole koskaan kursaillut vaikeiden kysymysten käsittelyä musiikissaan.

Tuoreella Physical Digital -albumilla käsitellään muun muassa sitä, millaista on elää maailmassa, jossa lähestyvään ekokatastrofiin liittyy toivo ja toivottomuus.

Tommy Lindgren vetää aiemmista esimerkeistä esiin muun muassa All Hope -kappaleen, jossa käsitellään kouluammuskeluja, ja yhtyeen alkuaikojen hitin Jah Jah Blow Jobin.

– Siinä on provosoiva, röyhkeä kertosäe ja kummallinen euroreggaedance-soundi yhdistetty räppisäkeisiin, jotka käsittelevät Irakin sotaa. Meille on aina ollut ominaista vakavan ja karnevalistisen, aktivismin ja hassun yhdistäminen.

Lindgren haluaisi Essamin lailla kuulla enemmän musiikkia, joka käsittelisi laajemmin inhimillisiä aiheita, vaikka ei edes olisi suoranaisen poliittista. Hänen mielestään etenkin valtavirtapopin tallaama temaattinen polku on kovin kapea.

– Eihän kaikki meidänkään biisit ole pätkääkään vakavia. Meillä on paljon kappaleita, jotka ovat vain hassuja tai viihdyttäviä, mutta me yritämme nostaa myös vakavampia kysymyksiä esiin. Meitä on aina kiinnostanut, mitä maailmassa tapahtuu. Meillä on halu edistää muutosta, empatiaa ja keskinäistä kunnioitusta.

Se, että kertoo, mitä ajattelee, ei ole oikeasti niin iso riski kuin luullaan. Musateollisuus usein aliarvioi yleisöä.

Tommy Lindgren

Lindgren arvelee, että riskien välttely suomalaisessa popissa ei ole vain taiteilijoista lähtöisin.

– Voi olla, että pelko isojen yleisömassojen vieraannuttamisesta tulee levy-yhtiöiltä. Mielestäni se, että kertoo, mitä ajattelee, ei ole oikeasti niin iso riski kuin luullaan. Musateollisuus usein aliarvioi yleisöä.

Taiteilijat voisivat laittaa itseään enemmän likoon muutenkin kuin lyriikoilla, Lindgren haastaa.

– On paljon sellaista tilaa, jossa taiteilijat voisivat puolustaa tärkeitä asioita, joita vastaan nyt myös Suomessa hyökätään, esimerkiksi seksuaalista ja sukupuolista tasa-arvoa ja anti-rasismia. Tässä yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, jotka olisivat innoissaan siitä, että taiteilijat ottaisivat vahvemmin kantaa.

Merkittävissä asemissa olevien ihmisten viimeaikainen valitus siitä, miten heitä sensuroidaan selvästi ärsyttää Lindgreniä.

Hän huomauttaa, että Suomessa keskustelu sensuurista on melko teoreettista, koska lähes mistä tahansa on luvallista vitsailla, tehdä lauluja ja pitää puheita. Kaikenlaisia poliittisia iskulauseita on vapaus heitellä, kunhan on valmis vastaamaan sanoistaan.

– Jotkut käyttävät täällä sanaa sensuuri aivan järkyttävän kevyesti, koska täällä ei ole mitään sensuuria. Me olemme uskomattoman onnekkaita sen suhteen, mitä saa tehdä. Monessa muussa maailman paikassa, kuten Egyptissä, voi päätyä vankilaan runon kirjoittamisesta. Se on käsittämätöntä.

.

Ramy Essam ja Tommy Lindgren
Don Johnson Big Band julkaisi juuri kuuden vuoden tauon jälkeen albumin Physical Digital. Seuraava levy, Digital Physical tulee ulos jo ensi keväänä. Ramy Essam nähdään ainakin yhtyeen Tavastian-keikalla joulukuussa.Petteri Sopanen / Yle

Vallankumous tuottaa harvoin pikavoittoja

Kannattaako laulaa vallanpitäjiä vastaan henkensä kaupalla, jos kuitenkin käy kuten Egyptissä kävi?

Vallankumous eksyi nopeasti reitiltään, ja kapinalliset tallattiin entistä raskaamman saappaan alle. Kun televisiokamerat sammuivat, unohti muu maailma ikävät uutiset nopeasti.

Ulkoministeriön matkustustiedote (siirryt toiseen palveluun) kehottaa turisteja erityiseen varovaisuuteen kehnon turvallisuustilanteen ja terrori-iskujen uhan takia. Suurta osaa suomalaismatkailijoista kiinnostavat kuitenkin enemmän aurinko ja pyramidit kuin ihmisoikeudet. Egyptin-koneet täyttyvät taas iloisista lomalaisista.

Ramy Essam huokaa syvään, ja myöntää, etteivät arabikevään suuret unelmat eivät enää näy Egyptin kaduilla. Moni aktivisti menetti toivonsa. Hän uskoo, että silti valtaosa kansannousun keskeisistä voimista pitää yhä kiinni haaveistaan.

– Unelma vapaudesta ei ole kuollut, eikä kuole. Emme vain silloin ymmärtäneet, ettei huonoa hallintoa ja diktatuuria kumota vuodessa, tai edes muutamassa. Nyt tajuamme, että kaikissa suurissa vallankumouksissa voi tulla takapakkia, ja asiat voivat mennä huonompaan suuntaan ennen muutosta parempaan.

Aktivismi on itseisarvo. Muutosta ei aina näe, tai sen näkee vasta viiden tai viidentoista vuoden kuluttua.

Tommy Lindgren

Tommy Lindgrenin mielestä vallankumousta ei pitäisi koskaan ajatella epäonnistumisena, vaikka se ei toisikaan pikavoittoja. Lindgren työskenteli nuorempana vuosien ajan Suomen Amnestyn (siirryt toiseen palveluun) tiedottajana, ja näki työssään usein sen, miten kauan konkreettisiin tavoitteisiin pääseminen useimmiten kestää.

Lindgren pitää aktivismia itseisarvona. Siksi muutosta vaativien ihmisten toimintaa ei pitäisi arvioida vain välittömien tulosten kautta.

– Myös ihmisoikeusjärjestöissä on usein halua mitata aktivismin onnistumista käytännön saavutuksina, sananvapauslakeina tai vastaavana. Muutosta ei aina kuitenkaan näe, tai se näkyy vasta viiden tai viidentoista vuoden päästä. Silloin voi katsoa taaksepäin, ja todeta, että meidän tekemisillämme oli merkitystä.

Essam huomauttaa, että vallankumoukset tapahtuvat myös ihmisten mielissä. Siksi hän uskoo, että kansannousu kantaa vielä hedelmää.

– Kaikki ne asiat ovat yhä minun sydämessäni ja muidenkin osallistuneiden sydämissä. Kolmen vuoden aikana vallankumous istutti sieluihimme siemenen, joka kasvaa. Muutos tulee vielä, vaikka eri tavoin kuin silloin luulimme.

Lue lisää Ramy Essamin kotisivuilta (siirryt toiseen palveluun)

Galal El-Behairyn tilanteesta enemmän Suomen PEN:in sivuilla (siirryt toiseen palveluun)

Egyptiläinen vallankumous Elävässä arkistossa